MÖKKEILYÄ SEINÄJOELLA

Kävimme parisen viikkoa sitten pienellä mökkilomalla Seinäjoella. Meille sattui todella hyvä tuuri säiden suhteen, sillä aurinko paistoi melkein koko viikonlopun ajan. Mökkeily ei sinänsä ole ikinä ollut oikein minun juttuni, mutta tämän korona-ankeilun keskellä kaikki arjesta poikkeava on enemmän kuin tervetullutta! Oli itse asiassa tosi kiva viettää pari päivää eri maisemissa keskellä metsää - muutamista ällöttävistä hirvikärpäshyökkäyksistä huolimatta.

 

 

Tuona viikonloppuna pieni kummityttömme myös keksi, että hän on aivan erityisen hyvä taluttamaan Jutia. Tämän päättelin siis siitä, ettei kukaan muu enää saanut taluttaa Jutskua, kun Mimi oli kerran päässyt talutuksen makuun. Tuota maailman suloisinta kaksikkoa olikin todella viihdyttävää seurata, kun he olivat pienellä päiväkävelyllä läheisellä metsätiellä. He ovat muutenkin tulleet aina oikein hyvin toimeen ja Mimi osaa jo nuoresta iästään huolimatta kohdella Jutia todella hellästi.

ARJEN PIENIÄ PIRISTYKSIÄ

- Täydellisen nuden huulikiillon löytäminen ei todellakaan ole niin helppo homma kuin miltä se kuulostaa, mutta nyt koen olevani hyvin lähellä täysosumaa. Lumenen Luminous Moisture Lip Color sävyssä 101 on väriltään aivan täydellinen. Pienenpienen miinuksen kiilto saa kuitenkin siitä, että se saa rohtuneet huulet näyttämään vielä tuplasti kuivemmilta - sen alle kannattaa siis levittää hiukan huulirasvaa.

 - Bongasin jokin aika sitten somesta Pierre Robertin merinovillaisen oloasun, joka näytti maailman mukavimmalta päällä. Kun vielä sain hyvän alekoodin erään jälleenmyyjän nettikauppaan, oli minun vain pakko toimia. Tuo asu taitaakin olla yksi parhaista ostoksistani pitkään aikaan, sillä se on ollut päälläni lähes päivittäin.

 

 -Nyt kun vapaa-aikaa on melko lailla, olen innostunut äänikirjoista vielä entistä enemmän! Tosin minun on jotenkin hankala vain maata sohvalla ja kuunnella kirjaa, joten laitan sen päälle aina esimerkiksi kokatessani, ripustaessani pyykkejä tai ulkoillessani Jutin kanssa. 

Lemppareitani ovat tähän mennessä olleet muun muassa Ruth Waren "Lukitut ovet", Jane Harperin "Luonnonvoimat", James Bowenin "Katukatti Bob" sekä Heather Morris´n "Cilkan tarina". Erityismaininta vielä Carl Johan Forssen Ehrlinin "Norsu joka tahtoi nukahtaa"- nukutussadulle, joka toimii erinomaisesti myös aikuisille!

 - En ole koskaan ollut mikään aamuihminen, joten myös aamiaisen syöminen on tuottanut minulle aina suuria vaikeuksia. Minulle ei vain yksinkertaisesti maistu ruoka aamuisin. Kaikki on kuitenkin muuttunut aloitettuani jääkahvin juomisen. Kauramaitoon tehty sekä vaniljasiirapilla maustettu jäälatte on yksinkertaisesti vain niin hyvää, että olen monesti herännyt keskellä yötä ja toivonut aamun tulevan nopeasti - ihan vain ja ainoastaan, että pääsisin juomaan jäälatteni.

- Olen jo pienen ikuisuuden halunnut nähdä Jennifer Anistonin sekä Reese Witherspoonin tähdittämän The Morning Show- sarjan, joka kertoo Me too- skandaalin kouriin joutuneesta suositusta aamu-tv-ohjelmasta. Kun minulle tarjottiin ilmaista koeaikaa Apple Tv:n parissa, tartuin siihen ilomielin ja katsoin koko sarjan melkein yhteen putkeen. Tälle iso suositus!

 - Jos minun pitäisi tällä hetkellä valita lempparini kaikista ravintola-annoksista, se olisi Bangkok 9:n massaman curry kanalla. Harmikseni ketjun ravintoloita ei löydy ihan meidän kotimme lähistöltä, mutta nappaan curryn mukaan aina käydessäni keskustassa tai kauppakeskus Triplassa. Massaman curry on vain yksinkertaisesti annos, joka ei petä koskaan.

-  Koko tämän koronakatastrofin keskellä on ainakin yksi tyyppi, jota ei tunnu vaivaavan tällä hetkellä sitten mikään. Jutia ei paljon koronat kiinnosta - toinen on päinvastoin ihan innoissaan, että äiti on koko ajan lähettyvillä sekä valmiudessa rapsuttamaan.

 

VANILJAISET OMENARUUSUKKEET

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut leipovani supersöpöjä omenaruusukkeita, mutta useassa reseptissä niiden täytteenä ollut kaneli-sokeri tuntui jotenkin ankeahkolta. Koska omena ja vanilja sopivat täydellisesti yhteen, päätin sen sijaan kokeilla täyttää ruusukkeet dallaspullien sisälle tulevalla vaniljatäytteellä - kävi miten kävi. Koska Lauran kokeilevassa keittiössä voi tunnetusti käydä ihan miten tahansa, oli minulla aika nollaodotukset ruusukkeiden suhteen. Yllätyksekseni niistä tuli kuitenkin oikein hyviä (vaikka ulkonäössä onkin vielä vähän parantamisen varaa)!

  POHJA

 Voitakinalevyjä

 

 RAHKATÄYTE

25 g sulatettua voita

0.5 pussia vaniljakastikejauhetta

2 rkl sokeria

1 kananmuna

100 g vaniljarahkaa 

OMENATÄYTE

5 keskikokoista omenaa

1.5 rkl sokeria

1 rkl sitruunamehua

Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi, lisää niiden päälle sitruunamehu sekä sokeri ja pehmitä niitä noin parin minuutin ajan mikrossa. Omenat ovat tarpeeksi pehmeitä, kun ne saa taivutettua rullalle.

Leikkaa pehmentyneet voitaikinalevyt pituussuunnassa kahtia ja ohenna niitä kaulimella.

Valmista nyt täyte. Sulata voi ja lisää sekaan kananmuna. Lisää seuraavaksi sokeri sekä vaniljakastikejauhe ja lopuksi vielä vaniljarahka. Sekoita hyvin.

Aseta pehmennetyt omenasiivut taikinalevyn reunalle niin, että niiden pyöreä kuorireuna jää taikinalevyn ulkopuolelle (katso kuvat täältä). Lisää sen jälkeen omenoiden alle sen verran täytettä, ettei se pursu yli kun taikina rullataan. 

Käännä voitaikinan alapuoli kaksinkerroin omenasiivujen sekä täyteen päälle. Kieritä taikina vielä rullalle sekä asettele ruusukkeet muffinssivuokiin (mielellään muffinssivuokaan, jotta ne pitävät muotonsa). 

Paista ruusukkeita 200 asteessa noin 35 minuuttia. Peitä leivonnaiset foliolla kesken paistamisen, jos omenankuoret alkavat tummua liikaa.

Anna omenaruusukkeiden jäähtyä hieman ja koristele lopuksi tomusokerilla.

TERASSI TALVIKUNTOON

Minun kesäkasvini ovat kuolleet jo aikoja sitten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi hankkia niiden tilalle talvikukkia. Kun miehelläni sattui olemaan viime viikolla muutama arkivapaa, päätimme vihdoinkin heittää murhaamaani kukat roskikseen ja suunnata yhdessä Plantageniin ostoksille.

Minulla oli tulevaan "kukka-asetelmaan" vain yksi ainoa kriteeri - siitä piti roikkua jotakin. Koska en edelleenkään tiedä kasveista mitään, oli minun pakko turvautua myyjän apuun. Hän suositteli meille murattia, jonka pitäisi kestää myös muutaman asteen pakkaset. Muratin kaveriksi nappasin mukaan vielä valkoisia kanervia sekä kivannäköisen "pallerokukan" (jonka nimeä en siis muista). Nyt siis pidetään vain kaikki sormet ja varpaat ristissä, etten saa tapettua uusia kukkiani heti ensi viikon aikana.