SYDNEYSTÄ

Vihdoinkin Australiassa! Tosin minulla ei Sydneyyn tullessamme ollut mitään sen suurempia suunnitelmia kuin vain pysytellä hengissä, sillä tiesin jo etukäteen, että minulle tulee valtavia ongelmia kaikkien ötököiden kanssa. Etenkin kun en ihan tarkkaan tiedä mitkä niistä ovat murhaajia ja mitkä eivät niin pahasti.

Ensimmäisen tappajahämäkin bongasin heti meidän ulko-ovemme edestä. No okei. En minä varsinaisesti tiedä oliko se oikea tappajahämähäkki vai ei, mutta minulle ne kaikki ovat ihan samalla viivalla - murhaavat ne sitten sillä pistimellä (?) tai "ihan vaan" sydänkohtauksella.

Yövymme siis Airbnb:n kautta vuokratussa söpössä vanhassa talossa, sillä olimme majoituksemme kanssa eeerittäin myöhään liikenteessä. Sydney näin uudenvuoden aikaan ei ole se kaikista lompakkoystävällisin kaupunki yöpyä, joten jäljellä oli enää vain ne paikat, jossa yksi yö maksaa noin sataviissataatuhatta euroa. Eli piti ottaa käyttöön plan b. Tosin, meidän asuntomme sijainti on ihan todella hyvä! Asumme Paddingtonissa aivan Oxford Streetin vieressä, joka on täynnä ihania pieniä putiikkeja sekä kahviloita. Eli ei valittamista!

Pari ensimmäistä päivää Sydneyssä sujui ihan vain nähtävyyksiä sekä paikkoja katsellen - niin ja tietysti shoppaillen, sillä Uusi-Seelanti ei tosissaan ollut millään lailla mikään shoppailijan paratiisi. Sydney onkin sitten jo ihan toista luokkaa ja mukaan on tarttunut vaikka mitä ihanaa! Niistä lisää sitten vähän myöhemmin...

Kävimme siis kerralla läpi kaikki ne "pakolliset" nähtävyydet; oopperatalon, Harbour Bridgen, Darling Harbourin, Queen Victoria Buildingin, The Rocksin, Angel Place Birdcages:n sekä tietysti ne lukemattomat ostoskeskukset. Voitte siis vain kuvitella missä kunnossa jalkamme olivat päivän päätteeksi. Tämä +38c kuumuus ei varsinaisesti myöskään laske turvotusta, joten sotanorsuina mennään taas.

Auringonlasku piti tietysti mennä katsomaan oopperatalon portaille, joten palasimme illaksi satama-alueelle. Tosin unohdimme perille päästyämme lopulta koko auringonlaskun, sillä päädyimme napsimaan kuvia ihan kaikesta muusta...

P.s. IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

UUDEN-SEELANNIN ROAD TRIP-VINKEISTÄ

Vaikka Uuden-Seelannin ikimuistoiset maisemat ovat jo jääneet taaksepäin, tässä vielä muutama elintärkeä (ja muutama ei-ehkä-niinkään) vinkki kaikille NZ:n road trippiä suunnitteleville!

- Tarvitset kansainvälisen ajokortin, jonka hakemiseen kannattaa varata noin viikko.

- Taloautolla ei voi jäädä yöpymään mihin tahansa, sillä siitä sakotetaan. Leirintäalueita löytyy joka lähtöön sekä hintaluokkaan - etenkin jos käytössäsi on self contained-taloauto, josta löytyy sekä vessa että suihku. Siinä tapauksessa voit siis yöpyä myös ilmaisilla freedom camping-paikoilla. Me kuitenkin yövyimme joka yö "kunnollisella" leirintäalueella, sillä tarvitsimme kameran sekä läppärin latauksien takia virtaa.

- Ota mukaan autolaturi! Se helpottaa elämää huomattavasti, sillä saat ladattua puhelimen ajon aikana.

- Bensa sekä diesel on huomattavissa määrin edullisempaa Pohjoissaarella.

- Need to know-tieto kaikille kahvinjuojille, jotta ette jet lageissanne nukahda rattiin: "suomalainen" kahvi maidolla on long black with a bit of cold milk.

- Lautta Eteläsaarelta Pohjoissaarelle kannattaa varata jo hyvissä ajoin Suomesta, sillä ne tulevat täyteen. Äläkä säikähdä hintaa, sille ei nyt vain voi mitään. (Esimerkiksi 2 henkilöä sekä auto maksoivat yhteensä 180€.)

- Lataa puhelimeesi CamperMate-äppi, josta löydät muun muassa itseäsi lähimpänä olevat leirintäalueet.

- Navigaattorin kohdalla on turha ruveta pihistelemään, sillä se helpottaa elämää ihan huomattavissa määrin.

- Noudata nopeusrajoituksia, sillä poliiseja löytyi kytikseltä mitä erikoisemmista paikoista.

- Tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa, mutta niiden ajoittaisen mutkikkuuden takia matka-ajat voivat olla odotettua pidempiä.

- Älä pakkaa mukaan pelkkiä kesämekkoja niin kuin Laura Linna, sillä Uuden-Seelannin sää voi olla ihan mitä tahansa - jopa yhden tunnin sisällä. Muista siis ottaa mukaan myös lämpimiä vaatteita (vaikka siellä kuuluisikin olla kesä)!

- Kaikki eläinrakkaat ihmiset voivat varautua itkemään harva se päivä, sillä en ole missään nähnyt niin paljon road killeja kuin Uudessa-Seelannissa. Yhden kilometrin sisään saattoi siis mahtua jopa kymmenen pientä pupua tai siiliä.

- Joidenkin leirintäalueiden suihkuista tulee ainoastaan jääkylmää vettä, eli valmistaudu heittämään hetkelliset hyvästit henkilökohtaiselle hygienialle (minua ei siis MITENKÄÄN saa kylmään suihkuun). Mukaan siis kilokaupalla kosteuspyyhkeitä!

- Jos mahdollista, aloita road trip Eteläsaarelta ja päädy Pohjoissaarelle. Voit saada hyvän alennuksen vuokra-autoon palauttaessasi sen pohjoiseen, sillä yleensä valtaosa ihmisistä aloittaa kierroksen Pohjoissaarelta, jolloin kaikki autot jäävät luonnollisesti etelään.

- Uudessa-Seelannissa "diesel-vero" maksetaan autovuokraamoille jokaista ajettua sataa kilometriä kohden (6.30 NZD) eli varaudu lisälaskuun autoa palauttaessasi. Meille kertyi kymmenen ajopäivän aikana huimat 3525 kilometriä eli autovuokraan lisättiin siis noin 140€.

- Joihinkin paikkoihin vie vain yksi tie (esim. Milford Sound), joten varaudu ajallisesti ajamaan myös edestakaisin.

 - Kysele leirintäalueilla vinkkejä muilta matkaajilta!

- Ja viimeiseksi: MUISTA PYSYÄ VASEMMALLA!!

WAIHEKE ISLANDISTA SEKÄ AUCKLANDISTA

Uuden-Seelannin reissun viimeisenä päivänä menimme nelisteen käymään Waiheken kauniilla pikkusaarella. Aucklandin satamasta pääsee saarelle autolautalla (tosin melko hinnakkaalla sellaisella) alle tunnissa ja söpö saari on ehdottomasti käymisen arvoinen. Lautta maksoi siis 30€/hlö ja siihen tuli lisäksi vielä automaksu noin 90€. Saarella ei kuitenkaan pärjää ilman autoa, joten oh well - minkäs teet.

Aloitimme Waihekeen tutustumisen luonnollisesti viinitilalta. Mudbrick Winery on Debbien mukaan ehdottomasti yksi saaren kauneimmista, joten sinne! Ja paikka kyllä kieltämättä olikin todella idyllinen ja viihtyisä - tosin myös se viini saattoi omalta osaltaan lisätä viihtyisyyden tunnetta...

Waihekesta löytyy myös kauniita rantoja sekä söpöjä pikkuputiikkeja, joten saarella saa helposti vietettyä vaikka koko päivän. Meidän aikatauluumme piti kuitenkin vielä sovittaa pikavisiitti Aucklandiin, joten ihan joka paikkaan me emme valitettavasti tällä kertaa ehtineet.

Päästyämme takaisin Aucklandiin, Debbie ja Clint kuljettivat meitä ympäri kaupunkia. Ihan mieletöntä kun saimme muutaman päivän ajaksi henkilökohtaiset oppaat, sillä paikallisten kanssa hengailu on ehdottomasti paras tapa tutustua maahan kuin maahan! Lisäksi pääsimme käymään heidän kanssaan monessa paikallisessa kodissa, joka on minusta ihan erityisen mielenkiintoista (lue: urkkijaluonne).

Pyörittyämme tarpeeksi kaupungilla meidät vietiin illalliselle Elliot Stables-nimiseen ravintolakompleksiin. Paikka oli vähän niin kuin ostoskeskusten food courtit, mutta muutaman asteen "hienostuneempi". Ruokatiskejä löytyi siis jokaiseen makuun ja ruoka käytiin tilaamassa valitsemastaan paikasta. Annos kuitenkin tuotiin pöytään ja koko paikka oli sisustettu "oikean" ravintolan näköiseksi, joten se food courtien halpa ilmapiiri puuttui kokonaan. Kaiken kaikkiaan siis oikein kiva paikka ja kaikki saivat syötäväkseen juuri sitä mitä halusivatkin!

Satamassa oli hauska kirjastokontti.

JOULUSTA UUDESSA-SEELANNISSA

Hobbitonin jälkeen ajelimme takaisin Debbielle sekä Clintille. Meidän suunnitelmamme oli mennä aattona Clintin vanhempien meren rannalla sijaitsevaan kotitaloon yöksi ja herätä sitten yhdessä sieltä joulupäivänä. Aattoilta oli todella rento ja Clintin vanhemmat aivan huippuja! Ruokaa sekä juomaa riitti ja kaikki olivat kovin kiinnostuneita sekä Suomesta että meidän jouluperinteistämme.

Joulupäivänä heräsimme ihanaan pekonin sekä amerikkalaisten pannukakkujen tuoksuun. Joulupäivän aamupala aloitettiin juhlallisesti shampanjalla ja aamiaisen jälkeen olikin sitten aika käydä lahjojen kimppuun. Pukki oli yllätykseksemme muistanut jättää myös meille muutaman lahjan ja niistä paljastui vaikka minkälaisia uusi-seelantilaisia herkkuja!

Tapaninpäivän vietimme Debbien perheen perinteiden mukaisesti vesillä, joten lähdimme siis kalastamaan hänen isänsä veneelle. Olen kalastanut viimeksi noin kolmevuotiaana (ja luonnollisesti mato-ongella), joten minulla oli paljon opittavaa. Olen ilmeisesti kuitenkin ihan synnynnäinen kalastaja, sillä sain koukkuuni aika montakin kalaa! Tosin eläinrakkaana ihmisenä päästin ne kaikki samoin tein takaisin mereen, joten se siitä kalastajan urasta.

Toim. huom. No okei. Siis en MINÄ varsinaisesti edes koskenut koko kaloihin, vaan Clint oli se, joka hoiti syötin laittamisen lisäksi myös niiden palautuksen veteen. Mutta siis noin muuten olisin mennyt heittämällä ammattilaisesta.

HOBBITONISTA

Jouluaatto sujui tänä vuonna hiukan erilaisemmissa merkeissä, sillä vietimme aattoaamun Matamatan kuuluisimmassa nähtävyydessä, Hobbitonissa. Varasimme liput noin viikkoa ennen "h-hetkeä", sillä ne ovat ymmärrettävistä syistä hyvin suosittuja. Saimme myös hyvän vinkin eräältä karavaanaripariskunnalta, joka kehoitti meitä varaamaan aamun ensimmäisen kierroksen - jos se vain oli vielä mahdollista. Meillä sattui olemaan tuuria ja saimme liput juuri haluamallemme päivälle sekä ajankohdalle. Lähdimme siis kierrokselle  kello kahdeksalta aamulla. Herääminen oli kuitenkin täysin sen arvoista, sillä kuvaaminen oli huomattavasti miellyttävämpää ilman suuria turistimassoja änkeämässä jokaiseen valokuvaan. Vahva suositus aamun ensimmäiselle kierrokselle!

Kahden tunnin kierros maksoi noin 50€/hlö, mutta oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Hobbiton oli ihan järjettömän söpö paikka, etenkin kun aurinkoi paistoi kirkkaalta taivaalta ja sammakot kurnuttivat läheisessä lammessa! Myös itse opastettu kierros oli todella hyvä ja opas kertoi hyvin mielenkiintoisia inside-juttuja Lord of the Ringsin kuvauksista. Edellä mainitut sammakot oli muun muassa jouduttu Peter Jacksonin pyynnöstä sukeltamaan ulos lammesta sekä siirtämään väliaikaisesti toiseen paikkaan, sillä ne pitivät aivan liian kovaa meteliä. Sammakot pääsivät kuitenkin lopulta takaisin kotilammikkoonsa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. (Ja ne kyllä kieltämättä pitivät ihan järjettömän kovaa meteliä.)

Kierros päättyi lopulta pubiin nimeltään Green Dragon Inn, jossa saimme aamupalaksi kierroksen hintaan kuuluvan oluen tai siiderin. Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut aattoaamu, vaikka tänä vuonna missasimmekin sen Lumiukon!