Jos ei näitä viime päivien sateita lasketa, niin tammikuu on ollut pitkästä aikaa ihanan talvista aikaa! Myös maailman laiskin koira Juti on viime aikoina aktivoitunut ja lähtenyt lähes innoissaan kävelylenkeille. Hän kun on aina rakastanut lunta ja siinä juoksentelua. Jopa minäkin innostuin siinä määrin lumesta, että harkitsin hetken mielihäiriössä suksien ostamista. Sitten muistin, etten uskalla laskea niillä loivintakaan alamäkeä - saati sitten pääse ylös minkäänlaista ylämäkeä - ja luovuin suosiolla ajatuksesta. Minähän olen muutenkin tainnut hiihtää viimeksi joskus lukiossa ja se reissu päättyi naama edellä hankeen (en myöskään osaa jarruttaa suksilla).
Lumen ja pakkasen mukana tulee luonnollisesti myös talvivaatteet ja olen aina jotenkin tykännyt talvipukeutumisesta. Tosin vain sellaisissa tilanteissa, ettei niissä tarvitse viettää minuuttiakaan sisällä. Esimerkiksi ostoksilla käyminen näin talviaikana on ihan sieltä, koska vaatteita pitäisi koko ajan olla riisumassa, ettei hikinoro valuisi välittömästi pitkin selkää. Myös julkisissa kulkuneuvoissa matkustaminen on aina ihan yhtä tuskaa, sillä esimerkiksi junien lämmitys on näin talviaikaan usein aivan tapissa. Julkisissa kiljuvat pienokaiset saavat siis täysin minun sympatiani, sillä se on juurikin sitä, mitä itsekin tekisi mieli tehdä.
