AAMUKAHVI JOULUISELLA TWISTILLÄ

Minä olen aina syönyt piparini mielummin taikinana, joten en ole koskaan ollut mikään joulupiparien ylin ystävä. Rakastan kuitenkin niiden tuomaa tuoksua ja sen lisäksi pipareista saa mitä söpömpiä koristeita! Tällä kertaa leivoin kahvimukin somisteeksi sopivia pipareita, jotka ovat maailman helpoimpia tehdä ja silti aivan supersuloisia.

Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, voi skipata koko leipomisvaiheen ja koristella valmiita pipareita. Koristeltujen pipareiden lisäksi tarvitset karkkitankoja, joiden avulla joulupiparit roikkuvat nätisti mukin reunassa. Löysin sattumalta Prismasta Mini Candy Cane- paketin, joka sopi tähän tarkoitukseen aivan täydellisesti. "Liimasin" tangon piparin toiselle puolelle valmiilla sokerikuorrutteella ja annoin kuivua yön yli. Kun piparit säilöö kannellisessa astiassa, ne säilyvät hyvänä esimerkiksi yllätysvieraiden varalta.

PARAS AIKA VUODESTA

Niin kuin olen aiemminkin maininnut, olen tänä vuonna aloittanut joulukoristelut jo ennätyksellisen aikaisin. Meillä on aina ennen ollut aito kuusi, mutta tänä vuonna se ei olisi aikaisesta joulun aloituksesta johtuen oikein toiminut. Googlailtuani aikani tulin siihen tulokseen, että Triumph Tree Forest Frosted olisi meille paras valinta. Vaikka kuusi ei ollut kaikista edullisin vaihtoehto, oli se kehuttu aivan maasta taivaisiin muun muassa useissa eri blogeissa. Ja on minun kyllä pakko myöntää, että muovikuusessa on ehdottomasti ne omat puolensa! Vaikka aidon kuusen tuoksua ei voita mikään, olen hyvin kiitollinen jo näin etukäteen, että se perinteinen neulasshow jää meiltä tänä vuonna välistä.

Vaikka jouluaatossa on aina oma taikansa, tämä joulun odottaminen on melkeinpä sitä parasta aikaa. Olen siitä ehkä poikkeuksellinen ihminen, että viihdyn tähän aikaan vuodesta ihan erityisen hyvin kaupoissa sekä kauppakeskuksissa. Kaikkialla soivat joululaulut sekä kimmeltävät koristeet tuovat minulle sitä ihanaa joulun tunnelmaa - ympärillä pyörivistä stressaantuneista ihmisistä huolimatta. Toki näinä tautisina aikoina kaikki "kaupassa hengailut" yrittää rajata aika minimiin, mutta kyllä sen joulufiiliksen saa jo ihan käymällä lähi- Prismassakin.

SYÖTÄVÄ EIFFEL-TORNI

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tulee huomaamattaan ladeltua kaikki tietämänsä kirosanat piparkakkutaloa askarrellessa. Ihan viimeistään ne ärräpäät lentelevät aina siinä vaiheessa, kun taloa yritetään koota mahdollisimman nopeasti tulikuuman sokerin avulla. Kaikista varatoimista huolimatta onnistun joka ikinen vuosi polttamaan joko omani tai mieheni kädet, toisinaan jopa molempien. Piparkakkutaloriita on meille siis jo yhtä perinteinen kuin Kauneimmissa joululauluissa käynti - se vain kuuluu jouluun.

Tänä vuonna päätimme vielä mennä sieltä missä aita on korkeimmillaan ja väkertää syötävän Eiffel-tornin. Bongasin vuosi sitten Sannan version tuosta kyseisestä tornista ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Päätin siis mahdollisen avioeron uhallakin, että meidän kotiamme tulee tänä jouluna koristamaan piparinen Eiffel-torni.

Koska en itse omaa minkäänlaisia matemaattisia tai arkkitehtuurisia taitoja, sai mieheni tänä(kin) vuonna piirtää piparkakkutornin kaavat. Käytimme A4-kokoista paperia ihan kokonaisuudessaan, jolloin tornista tuli juuri sopivan kokoinen.

Koristeluun suosittelen käyttämään omatekoista sokerikuorrutetta, jota voi pursottaa vaikka pakastepussista. Vaikka kaupan kuorrute pysyykin kuivuttuaan valkoisempana kuin itse tehty, pystyy pakastepussiin tehtävän reiän kokoon vaikuttamaan helpommin - tällä kertaa mitä pienempi, sen parempi. Virheitä tosin tulee oli reikä sitten minkä kokoinen tahansa, mutta ne pystyy korjaamaan helposti hammastikun avulla. Ja vaikka tornin askartelemiseen kuluikin melko runsaasti aikaa sekä hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoinen!

KAUKOKAIPUUTA SEKÄ LEGGAREITA

En tiedä onko siellä muita kohtalotovereita, mutta tämä korona-aika (sekä lomautus) on saanut minut unohtamaan housujen olemassaolon. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin olen viimeksi vetänyt farkut jalkaani, sillä viiletän tätä nykyä menemään poikkeuksetta aina legginsseissä. En osaa sanoa onko se hyvä vaiko huono asia, mutta minua ei oikeastaan kiinnosta nyt mikään muu kuin mukavuus ja rento fiilis. Tämän se kotonaolo on nyt saanut aikaiseksi, minusta on tullut leggarimuija.

Tämä jatkuva kotoilu on saanut minut myös haaveilemaan entistä enemmän ulkomaanmatkoista - näin joulun lähestyessä ihan erityisesti New Yorkista. Tuo kaupunki on ehdoton lempparini mitä joulunalusaikaan tulee, sillä sen välkkyvät valot, kauniit joulukoristelut sekä joka paikassa raikuvat joululaulut saavat minut aina joulumielelle. Myös "Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa" on omalta osaltaan vaikuttanut asiaan, sillä se kuuluu elokuvan ykkösosan kanssa poikkeuksetta jouluperinteisiini.

Haaveilen myös jostakin eurooppalaisesta kaupungista, jonka sympaattiset joulumarkkinat tuovat sille paatuneimmallekin joulunvihaajalle jouluisen fiiliksen. Pienistä suloisista kojuista myytävät joululeivonnaiset sekä kuuma siideri melkein jo tuoksuvat nenässäni! No, ehkä ensi vuonna sitten. 

KUN JOULU TULI AIKAISIN

Koska vuosi 2020 on ollut kaikkinensa niin uskomattoman ankea, päätin aloittaa jouluvalmistelut ennätyksellisen aikaisin. Tänä pimeyden ja masennuksen kulta-aikana kaikki keinot ovat sallittuja, joten meillä on ollut joulukuusi sekä muut jouluhärpäkkeet jo halloweenista (mieheni vastusteluista huolimatta). Joulu on aina ollut lempiaikaani, joten miksi ihmeessä en fiilistelisi sitä hieman normaalia pidempään? Näin lomautettuna minulla on sitä paitsi ollut reilusti aikaa laittaa kotia joulukuntoon, joten tämä pieni "projekti" on toiminut erinomaisesti myös terapeuttisesta näkökulmasta. Bring it on joulu, täällä ollaan jo valmiita!

TYTTÖJEN LEIPOMISPÄIVÄ

Kummityttömme oli minulla muutama päivä sitten hoidossa ja päätin jo hyvissä ajoin, että sinä päivänä me teemme tyttöjen kesken joulupipareita. Leipominen ei varsinaisesti kuulu Mimin vanhempien vahvuuksiin, joten päätin napata sen pallon itselleni ja tutustuttaa Mimsselin leipomisen saloihin. Rehellisesti sanottuna leipominen 1-vuotiaan kanssa oli melko hermoja raastavaa (etenkin kun karppisokerista valmistamani piparitaikina epäonnistui, eikä meinannut millään pysyä kasassa), mutta saimme me lopulta aikaiseksi edes muutaman valmiin piparin! Ja koko homman pointti oli muutenkin se yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen, eli lopputuloksella ei oikeastaan ollut edes mitään merkitystä. Tästä tulee siis ehdottomasti meidän oma jouluperinteemme. <3

KIRJAVINKKI VIIKONLOPPUUN

Googlailin muutama päivä sitten netistä kirjavinkkejä ja löysin erään teoksen, jota oli kehuttu aivan maasta taivaisiin. Rehellisesti sanottuna "Suon villi laulu" (Where the Crawdads Sing) ei juonen perusteella hirveästi puhutellut minua, sillä se erosi suuresti kaikesta aiemmin lukemastani. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden, kun kuulin Reese Witherspoonin tuotantoyhtiön ostaneen teoksen filmatisointioikeudet. Ja onneksi annoin, sillä kirja taisi olla kauneinta mitä olen koskaan lukenut!

Kirja kertoo lyhykäisyydessään pohjoiscarolinalaisen Kya Clarkin tarinan lapsesta aikuisuuteen. Tytön perhe hylkää hänet yksi toisensa jälkeen ja jättää lopulta 5-vuotiaan Kyan selviämään itsekseen marskimaalla sijaitsevaan kotimökkiinsä. Kirjailijan tapa kuvailla luontoa, eläimiä sekä Kyan tuntemuksia on jotain niin uskomattoman kaunista, ettei kirjaa lukiessa vain voi olla herkistymättä. Tälle siis jättimäinen suositus!