keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

SKUMPPA-MEHUJÄISTÄ...

Löysin sattumalta Clas Ohlsonilta söpöt mehujää-muotit ja päätin synttäreideni kunniaksi keksiä niihin täytteeksi jotain ihan erityisen kivaa. Pinterest to the rescue ja paras idea löytyikin lopulta täältä. Ja mikä edes voisi olla kivempaa kuin kuohuviini?! Ei sitten mikään! (Tai no ehkä shampanja, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa tyytyä näihin köyhän naisen versioihin.)


SKUMPPA-MEHUJÄÄT

kuohuviiniä (makeaa)
mansikoita
vadelmia
omena

Tunge mehujää-muotteihin niin paljon marjoja sekä hedelmiä kuin sinne mahtuu (ei kuitenkaan liian täyteen, että saat lopuksi ängettyä vielä tikun muotin keskelle).
Täytä muotit kuohuviinillä.
Pakasta ja tarjoile jääpaloilla sekä marjoilla vuoratulta tarjoilualustalta.


Jos vain pidät alkoholista, niin nämä kesäherkut ovat ihan sinun juttusi! Mehujäät kannattaa kuitenkin valmistaa jo vuorokautta ennen tarjoilua, sillä niiden jäätyminen vei yllättävän kauan. Mutta eikö se vanha kansakin jo tiennyt kertoa, että hyvää kannattaa odottaa!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

JUHANNUKSESTA VOL.2...

Nyt se on virallista: olen vanha kuin taivas. Juhannukseni meni ainoastaan syöden. Ja syöden vähän lisää. En jaksanut raahautua edes lavatansseihin ja koko viikonlopun alkoholinkulutus oli huimat 2 siideriä. Siis jotain todella huolestuttavaa on nyt tapahtunut, sillä olen näköjään muuttunut supertylsäksi. Toisaalta, juuri tällä hetkellä tuo ankeus ei kaduta ollenkaan, sillä enpä  ole ainakaan nyt tekemässä fyysistä kuolemaa tappokrapulan takia...



Kävimme napsimassa juhannuskuvat Mäntyharjussa sijaitsevan Taidekeskus Salmelan ympäristössä. Vaikken ole ikinä päässytkään sisälle asti (=en ole ollenkaan taideihmisiä), niin Taidekeskuksen piha-alue on todella idyllisen kaunis! Lisäksi Mama Linnan askartelema koivuseppele sopi tuohon ympäristöön, kuin... no, koivuseppele Salmelan pihaan.









AURINKOLASIT: RAY-BAN
KELLO: MICHAEL KORS
MEKKO: LINDEX
KENGÄT: DUFFY

perjantai 24. kesäkuuta 2016

JUHANNUKSESTA...

Siis kuka olisi uskonut?! Tänä vuonna taidamme ihan oikeasti päästä juhlimaan juhannusta ilman toppahousuja sekä villakerrastoja, jei! Kuopiossa siis pakataan nyt matkalaukut ja suunnataan Audin nokka kohti Mäntyharjua. Juhannuksena ei mielestäni tarvitse edes olla sen kummempaa ohjelmaa, kuin hyvää seuraa, grilliruokaa sekä hyttyspaukamien rasvaamista. Niin ja ehkämahdollisesti ne lavatanssit kukkamekossa...






IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE, ÄLKÄÄ HUKKUKO!



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

OUDOISTA FAKTOISTA...

- Rakastan "Disappeared"  tv-sarjaa! Investigation Discovery kuuluukiin siis ehdottomasti lempikanaviini, sillä kaikenlaiset katoamistapaukset sekä murhamysteerit ovat mielestäni todella kiehtovia - kaikesta kaameudestaan huolimatta. Minun oma mielenterveyteni ei vain meinaa kestää niitä selvittämättömiä tapauksia, eihän kukaan esimerkiksi voi vain hävitä täysin jäljettömiin?!?

- En mitenkään erityisemmin pidä suklaasta. Etenkään siitä hypetetystä Fazerin Sinisestä. Paras suklaa mitä olen tähän mennessä maistanut löytyykin Maraboulta; Black saltlakrits! Tosin sitäkin ostan ehkä kerran vuodessa ja tuon saman levyn syömiseen menee noin kuukausi...


- Vihaan imurointia. Siksi olemmekin tehneet (tai siis minä olen tehnyt) sopimuksen poikaystäväni kanssa; minä pyyhin pölyt ja hän imuroi.

- En voi syödä keltaisia karkkeja. Ja siis ihan vain ja ainoastaa siitä syystä, että ne ovat 98%:n todennäköisyydellä pahoja. Ainoa poikkeus tähän on Hedelmä Aakkoset, sillä siinä karkkipussissa keltaiset ovat ne kaikista parhaimman makuiset! Mutta voitte siis vain kuvitella millaista minun kanssani on mennä Makuuniin karkkiostoksille - siinä menee ikuisuus, sillä joudun siis tonkimaan karkkilaareista aina vain ne punaiset ja vihreät karkit.



- En voi katsella englantilaisia sarjoja/elokuvia, sillä en jostain syystä voi sietää brittiaksenttia. (Harry Potterit ovat tähän mennessä ainoa poikkeus tähän asiaan.)

- Minun on aina pakko nukkua makuuhuoneen ovi kiinni. En ole oikein varma mistä tämä johtuu, mutta luulen, että sillä on jotain tekemistä murhaajien kanssa. Kuvittelen siis, että jos meille murtautuisi yöllä joku hullu psykopaattitappaja, niin heräisin siihen kun makuuhuoneen ovi avataan ja pystyisin puolustautumaan yöpöydän lampulla. Onhan tämä kyllä ehkä hiukan kaukaa haettua... Olenkin vain tainnut katsellut liikaa kauhuleffoja, joissa murhaaja tuijottaa tulevaa uhriaan sängyn vieressä ennen veitsen sivallusta. HUIYÄK!

- Minulla on aina kynsilakkaa. Siis AINA. Ja sekä sormissa, että varpaissa (niissä poikkeuksetta aina mustaa).


- Minulle tulee aika ajoin ihmeellisiä pakkomielteitä jostain ruuasta. Silloin syön sitä samaa asiaa niin kauan ja paljon, etten hetken päästä voi enää ikinä koskea siihen (karkkeihin tämä ei valitettavasti toimi, vaikka olen jo kuinka monesti yrittänyt). Esimerkkinä siis vaikka ne Fazerin marjapiirakat (2 kpl/pakkaus). Söin niitä yhdessä vaiheessa niin paljon, etten enää voi kaupassa edes katsoa niihin päin. Onhan tämä varmasti jollain lailla sairasta, mutta minkäs teet.

Tämän hetken pakkomielteenä ovat Arnold´sin kinuskidonitsit (ilman strösseleitä) sekä tietty ne Bierstuben wingssit. Tosin etenkään niiden siipien kohdalla ei kuitenkaan ole valitettavasti minkään asteista kyllästymistä näköpiirissä...



maanantai 20. kesäkuuta 2016

KIIREISESTÄ VIIKONLOPUSTA...

Viikonloppu tuntui tällä kertaa menevän aivan hujauksessa. Meillä ei alunperin ollut mitään sen kummempia etukäteissuunnitelmia kuin pienet grillibileet ystävien kanssa, mutta kiireinen työjuttu ja ex tempore-hohtokeilaus (+tietenkin myös Bierstuben siivet) sunnuntai-iltana toivat viikonloppuun vielä vähän lisävilskettä. 

Grillibileet sisälsivät myös lautapeli-session, joka ei luonnollisestikaan voinut päättyä kuin kaameaan riitaan. Ja syy siihen on joka ikinen kerta sama; Alias. Otimme erän tytöt vastaan pojat (joka luonnollisesti päättyi tyttöjen murskavoittoon) ihan juurikin sen takia, ettei ilta ainakaan päättyisi avioeroihin. Pariskunnittain pelaaminen on nimittäin meidän kaveripiirissämme jo tiukasti kielletty - sattuneista syistä. No, eipä siitä uudesta tiimiasettelusta ollut siltikään mitään hyötyä, sillä muutama ero sitä meinasi silti tulla (johtuen "pienistä" erimielisyyksistä pelin sääntöjä kohtaan). Huoh. Nyt meni kyllä Alias tämän talouden ikuiselle kieltolistalle.


Koko viikonlopun on tullut vettä kuin Esterin sieltä, joten Juti pysyikin pääosin sisätiloissa. Vain pienet pakolliset käynnit takapihalla ja sitten närkästyneen näköisenä satasta takaisin sisälle. Juti on siis aika allerginen huonoille keleille. Jos sataa, ei mennä ulos. Jos tuulee liikaa, ei mennä ulos. Jos on liian kylmä, ei todellakaan mennä ulos. No eipä siinä, ei tätä ihmisäitiäkään paljon kiinnosta päiväkävelyt taifuunissa, joten vakka on ilmeisesti valinnut kantensa. Vai miten se nyt menikään.

Leikimme siis sisätiloissa sukilla. Ja siis nimenomaan likaisilla sukilla - mitä haisevammat, sen parempi! Jutskulla on siis pieni fetissi käytettyihin sukkiin. En tiedä pitäisikö siitä huolestua vai olla onnellinen, kun pääsee niin halvalla mitä leluihin tulee.


Ruokapöydästä löytyi lauantaina erilaisia salaatteja sekä grillivartaita. Vartaat ovat yksi lempigrillattavistani, vaikkakin niiden tekeminen ottaa oman aikansa. Tosin porukalla niitä on kiva tehdä, samalla voi vaikka maistella hiukan viintä (kyllä, juurikin tuossa muodossa) ja jutella mukavia.

Jälkiruokana oli tällä kertaa hieman kevyempää vesimelonikakkua. Arvoitukseksi tosin jäi ovatko nuo koristeena käytetyt kukat oikeasti syötäviä vai eivät, sillä nappasin sen puskan mukaan Prisman kukkahyllyltä perusteella "tämä näyttää kivalta". Eihän niitä siis kukaan syönytsyönyt, mutta jos niistä vaikka irtosi jotain syanidin sukulaista noihin mustikoihin, jotka kyllä kaikki menivät parempiin suihin? No, aika varmasti näyttää.



perjantai 17. kesäkuuta 2016

IHANASTA LETTUKAKUSTA...

Teemme aika harvoin lettuja. En kuitenkaan tiedä miksi, sillä ne ovat aivan hullun hyviä! Päätin tällä kertaa viedä letut askelta pidemmälle ja tehdä niistä herkullisen lettukakun. Kahdeksan letun kakku olisi kuitenkin aivan liian iso kahdelle ihmiselle, joten pyysin vielä Vilman lettukesteillemme tuhoamisseuraksi. Ja koko kakku kyllä katosi parempiin suihin ihan silmänräpäyksessä - ähkystä, turpoamisesta sekä närästyksestä huolimatta! Taisi joku vielä käydä illan päätteeksi nuolemassa kakkulautasenkin... Letturaati antaakin siis erittäin vahvan suosituksen!


Inspiraation kakun tekemiseen sain alunperin täältä. Vaahdotetun vaniljakastikkeen käyttö olikin aivan huippuidea, sillä kermavaahto ei ole minusta koskaan maistunut oikein miltään. Tästä eteenpäin aionkin ehdottomasti korvata kermavaahdon vatkatulla vaniljakastikeella, NAM!

LETTUTAIKINA (noin 8 isoa lettua)

2 munaa
2.5 dl kuohukermaa
2.5 dl vettä
2.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki vispilällä.
Vatkaa joukkoon nesteet, jauhot, suola sekä voisula.
Anna taikinan kohota 30 minuuttia.
Paista voissa.

LETTUKAKKU 

8 lettua
3 dl vaniljakastiketta
mansikoita
mansikkahilloa
tomusokeria
tuoretta minttua

Anna lettujen jäähtyä.
Leikkaa puolet mansikoista siivuiksi, puolita loput.
Vatkaa vaniljakastike kermavaahtoa vastaavaksi vaahdoksi.
Kokoa kakku niin, että jokaiseen väliin tulee mansikkahilloa sekä tuoreita mansikoita, mutta vain joka toiseen vaahdotettua vaniljakastiketta.
Koristele lopuksi puolitetuilla mansikoilla, mintunlehdillä sekä tomusokerilla.




Need to know-information: kakku romahtaa aivan täysin heti ensimmäisen leikkaamisen jälkeen, joten tästä luomuksesta on aivan turha kuvitella saavansa annoskuvaa. Tai no, ainakaan sellaista, joka ei näytä jo kerran suussa käyneeltä...


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

CLEANIN KESÄTUOKSUSTA...

En ole ehkä ikinäkoskaan sortunut kesätuoksuihin, sillä ne ovat aina niin ällöttävän makeita, että tekee lähinnä mieli oksentaa. Mutta niinkuin aina, Cleanin tuoksut ovat minun Juonin kantapääni (aka Akilles), eikä heidän tuoksujaan yksinkertaisesti vain voi vastustaa. Yritin jo kerran jättää hajuveden kaupan hyllylle, mutta nähtyäni siitä seuraavana yönä unta (kuinka sairas ihminen voi olla?!?), oli minun aamun sarastaessa pakko käydä hakemassa se tuoksukokoelmaani. Myönnän, en omista minkäänlaista itsekuria.

Mutta siitä tuoksusta... Tiedättekö miltä ruskettunut iho tuoksuu? No juurikin tältä! Oikeampi kuvaus voisi ehkä olla myös aurinkovoide, mutta ei sellainen kliinisen rasvan hajuinen vaan enemmänkin Hawaiian Tropic meets *kuvittele tähän joku hyvä vertaus*. Tuoksusta tulee siis mieleen joku ihana etelänmatka!


Kesätuoksu vaatii kaverikseen luonnollisesti myös kesämekon. Aurinko onneksi tekikin jo comebackin, mutta tuosta ulkona puhaltavasta taifuunista johtuen kesämekko saa vielä hetken odottaa sopivampaa ilmaa. Ellei sitten tieten tahtoen halua elää päivää Marilyninä, if you know what i mean...




HATTU: GENUINE PANAMA HAT 
TUOKSU: CLEAN SUNKISSED SKIN
PITSIMEKKO: LINDEX
KENGÄT: PRETTY BALLERINAS


lauantai 11. kesäkuuta 2016

JUTIN SYNTTÄREISTÄ...

Keskiviikko oli meillä juhlapäivä, sillä tämän perheen pienin täytti 2 vuotta! Ja kuten kaikki muutkin syntymäpäiväsankarit meidän taloudessamme, myös Juti sai aamupalan sänkyyn. (Kanafile ei muuten ole meillä se perusaamupala, mutta sallittakoon se näin juhlapäivänä. Märkäruoka ja valkoiset pellavalakanat kun ei oikein ole se kaikista parhain yhdistelmä...)

Päivän aikana leikittiin paljon, syötiin yhdessä herkkuja ja Jutin kummitäti, Minna, käytti sankaria pitkällä lenkillä. Illalla veimme Jutskun vielä Mustiin ja Mirriin valitsemaan lahjaa itselleen ja Juti näyttikin yhdellä pitkällä nuolaisulla tykästyneensä pehmopupuun. Jänö saikin koko loppuillan kyytiä, kun Juti riepotti sitä ympäri asuntoa. Pupu-raukka.



Ja kuten aina muidenkin kakkujen kanssa, myös Jutin synttärikakku meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Tein siis Jutille ison lihapullan, jonka kuorrutin lopuksi sulatejuustolla. Juusto ei kuitenkaan ollut millään lailla yhteistyöhaluinen, vaan todella vaikeasti levitettävä. Ja kun lopulta sain toisen puolen levitettyä edes semisiististi, oli toinen puoli jo kokonaan sulanut ja valahtanut alustalle (wtf, sillä lihapulla oli jo aivan varmasti jäähtynyt?!?). No, pääasia että sankarille maistui.


P.S. Pahoittelut hieman epätarkoista kuvista, mutta kaikki jotka ovat ikinäkoskaan kuvanneet koiria (oletan, että lapset voi laskea tähän samaan kategoriaan) varmasti ymmärtävät syyn. Siinä on meinaan jo sekunnin sadasosillakin merkitystä. Lisähaastetta toi vielä synttärisankarin raivokohtaus, kun kakkua ei päässytkään maistamaan HETI. Pienten rauhoitteluiden (ja muiden namujen syöttämisen) jälkeen saimme onneksi napattua edes nämä enemmän tai vähemmän tärähtäneet otokset.




torstai 9. kesäkuuta 2016

MARJAPIIRAKOISTA...

Tämä marjapiiras-resepti on yksi suosikeistani, sillä piirakoista tulee kirjaimellisesti aivan syötävän söpöjä! Ne eivät myöskään ole ällömakeita, joten vaara syödä useampi kerralla on erittäin suuri.

Piirakoiden tekeminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta kuten aina, mutkia tuli matkaan myös tälläkin kertaa. Taikinani jäi nimittäin aavistuksen liian kuivaksi (ts. muruiseksi) ja sitä oli paikka paikoin melkein mahdoton saada vuokiin. Jouduinkin lopulta täyttämään vuoat pienen pienistä murusista ja siinä touhussa meinasi mennä sekä ikä että terveys - hermoista puhumattakaan. Suosittelenkin siis lisäämään ohjeessa olevan maidon määrää fiiliksen mukaan, sillä taikinasta todella pitää tulla kiinteä.


12 PIENTÄ MARJAPIIRASTA

200 g vehnäjauhoja
85 g tomusokeria
55 g mantelijauhoja
115 g voita (pehmeää)
1 munankeltuainen
noin 1 rkl maitoa

Siivilöi jauho ja tomusokeri kulhoon ja lisää mantelijauho.
Nypi voi joukkoon muruiseksi taikinaksi.
Lisää munankeltuainen sekä maito ja sekoita käsin kiinteäksi taikinaksi.
Kääri taikina kelmuun ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin.

*** 

Kauli taikina ja vuoraa sillä 12 pientä piirasvuokaa.
Pistele pohjat haarukalla.
Paina pala foliota jokaisen piirakkavuoalle niin, että se peittää reunatkin.
Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia ja ota foliot pois. Anna vielä paistua 2-3 minuuttia.
Anna jäähtyä.

TÄYTE

225 g tuorejuustoa (itselleni ei riittänyt tämä määrä, joten suosittelen tuplaamaan tuorejuuston määrän)
tomusokeria maun mukaan
noin 250 g tuoreita marjoja

Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri kulhossa.
Pane jokaiselle piiraspohjalle lusikallinen täytettä ja asettele päälle marjoja.
Viimeistele siivilöidyllä tomusokerilla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Piirakoista tuli jälleen aivan superhyviä, pienistä alkuvaikeuksista (lue: raivareista) huolimatta!




Huom! Alkuperäinen ohje on peräisin Ruokasuosikit; jälkiruoat-nimisestä pikkukirjasesta.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

HAPSUISTA...

Tiedättekö mitkä on superihania? No hapsut! Ehdin jo sekunnin sadasosan miettiä, tuleeko asuuni liikaa hapsuja, mutta eihän sellaista yhtälöä taida olla olemassakaan!

Ja jos joku on hattuihminen, niin minä. Oikeastaan kaikki muut käyvät paitsi lippikset, sillä niissä vain näytän aivan todella dorkalle. Olisi kiva jos minulla olisi hattufetissiini joku jännittävä tarina, mutta valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Syy hatuille on vain ja ainoastaan laiskuus. Ja siis nimenomaan laiskuus pestä hiuksia. Hattupäivillä pesuväliä saakin siis venytettyä vaikka kuinka, joten luonnollisesti olen suurkuluttaja. Hatut ovatkin pelastaneet minut monelta super bad hair dayltä, joten ne melkeinpä ansaitsisivat oman liputuspäivän.




Mutta ne mitkä eivät varmasti ansaitse omaa päiväänsä, ovat korkokengät. Sam Edelmanin söpöjä nilkkureita ei kyllä millään ilveellä saa sanottua OIKEIKSI korkokengiksi, mutta onhan niissä silti korkoa! Näin matalien kenkien ystävänä  lukeutankin ne siis siitä syystä ainakin melkein samaan kategoriaan.

Vihani korkokenkiä kohtaan juontuu varhaisaikuisuudesta, jolloin korkkareita piti käyttää näyttääkseen vanhemmalta. Se on siis ollut ainoa syy miksi olen niitä käyttänyt, sillä ne sattuvat aivan pirusti jalkoihin, enkä luonnollisestikaan osaa edes kävellä niillä (humalapäissään yhtälö on vielä mahdottomampi). Siksi OIKEAT korkokengät ovatkin jääneet minulla ainoastaan juhlakäyttöön ja silloinkin minun pitää koko ajan roikkua jonkun käsipuolessa, etten näyttäisi aivan vastasyntyneeltä peuralta (=ei pysy pystyssä).

Vaikka Sam Edelmaneissa siis onkin korkoa, olivat ne kuitenkin niin söpöt, että ne oli pakko kotiuttaa! Sain ne vielä todella edullisesti jostain Jenkki-outletista, joten silloin mielessäni ei käynyt kertaakaan pystynkö kävelemään niillä vai en. Onnekseni nilkkurit ovat yllättävän hyvät jalassa, mutta ei niillä siltikään mitään maratonia juostaisi. Ne ovat kuitenkin hyvät "harkkakengät" niitä oikeita korkkareita silmällä pitäen, sillä olisihan se kiva vielä joskus osata kävellä niillä sillä lailla coolisti.




HATTU: WERA STOCKHOLM
AURINKOLASIT: RAY-BAN
MEKKO: GINA TRICOT
RANNEKORU: JOSTAIN MEKSIKOSTA
HAPSULAUKKU: MONSERAT DE LUCCA
KENGÄT: SAM EDELMAN

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

PULLED PORK-PITALEIVISTÄ...

Pulled pork on jo pitkään ollut tässä taloudessa yksi lemppariruuista, mutta olemme tähän asti yhdistäneet sen lähinnä tacoihin tai tortilloihin. Saimme ystäväpariskunnalta vinkin kokeilla lihaa myös pitaleivän kanssa ja enehkäkestä miten hyviä niistä tuli! Pulled porkin maustamisineen sekä lisukkeeksi käytetyn tsatsikin valmistin alusta asti itse, mutta ne itse leivät ovat kotoisin S-Marketista. Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. (Olen siis kerran yrittänyt vääntää pita-leipiä itse ja se oli niin järkyttävä katastrofi, että nappasin suosiolla kaupasta valmiit leivät ja iskin ne uuniin.)

Tunnustuksena joudun nyt myös myöntämään, että teen lihan aina ihan väärin. Tai lähinnä sen maustamisen. Ostan aina maustamatonta porsaan kassleria, mutta vaikka olen kuinka maustanut sitä etukäteen, ei siitä ole tullut lihaan tarpeeksi makua. Siis lähellekään. Niinpä olenkin kääntänyt koko reseptin ylösalaisin ja lisään marinadin vasta siinä vaiheessa kun liha on tullut uunista ja on kulhossa "revittävänä". Herra Pulled Pork varmaan kääntyy nyt haudassaan (tosin en kyllä ole tietoinen onko alkuperäisen reseptin keksijä edes kuollut)...


MARINADI

1 dl oliiviöljyä
1 dl balsamicoa
1 rkl tummaa siirappia
3 rkl Dijon-sinappia
sormisuolaa
pippuria
sipulijauhetta
savustettua paprikajauhetta

Kaikki vain sekaisin ja voila!



Eihän tuo valmis leipä kieltämättä kovin esteettiseltä näytä, mutta maku oli ihan mieletön! Itse tehty tsatsiki viimeisteli koko hoidon ja vaikka nyt haisenkin seuraavat kolme päivää kilometrien päähän aivan valkosipulilta, oli se todellakin sen arvoista!


perjantai 3. kesäkuuta 2016

RANTAKUNNOSTA...

Kesä on tullut kuin varkain ja moni kokeekin viime hetken panikointia siitä (osalle meistä) surullisen kuuluisasta "rantakunnosta". Voisin toki ehkä itsekin olla muutaman kilon kiinteämpi, mutta tosiasiahan on vain se, että rakastan wingssejä sekä irtokarkkeja liian paljon. Olen lisäksi jo melkein sinut sen asian kanssa, etteivät kaikki meistä vain synny bikinimalleiksi (onhan se kuitenkin aina jossain määrin todella epäreilua).

Olen toki aina välillä yrittänyt muuttaa elämäntapojani hiukan terveellisempään suuntaan, mutta ei siitä vain tunnu tulevan lasta eikä sitä toista. Kaikki mahdolliset terveysruokavaihtoehdot lehtikaalisipseistä banaanilettuihin sekä erilaisiin chian siemen-aamupaloihin onkin siis testattu. Faktahan on kuitenkin se, että kaikissa terveellisissä ruuissa on juurikin se ärsyttävä "terveellisyyden sivumaku". Toisin sanoen; ne eivät vain mitenkään korvaa normisipsejä tai -lettuja. Ja jos vielä yksikin ihminen tulee ehdottamaan minulle irtokarkkien korvaamista pähkinöillä... Argghh!! Sehän on ihan sama kuin ehdottaisi hernekeiton syömistä entrecoteen sijaan! 



Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että kilo sinne tai tänne, on tässä maailmassa paljon isompiakin huolenaiheita. Varmasti tulen jatkossakin ihan vain mielenkiinnosta kokeilemaan kaikki uusimmat "ruokahömpötykset", mutta saan kyllä oikeasti piirtää rastin seinään jos sieltä löytyy joku omiakin makunystyröitäni miellyttävä vaihtoehto. Tiedän, tässä asiassa olen valitettavasti ihan toivoton tapaus. Ei vain ole siipiä voittanutta.

Oli miten oli, aion kuitenkin pörrätä tänä(kin) kesänä bikineissä, olin minä sitten siinä "rantakunnossa" tai en. Niin kauan kun en joudu esiintymään Sports Illustratedin (tai Hymyn) kannessa biksuissa, olen täysin fine vatsamakkaroideni sekä selluliittini kanssa. 
Aamen.



HATTU: GENUINE PANAMA HAT
BIKINIT: H&M
AURINKOLASIT: GUCCI
LAUKKU: RALPH LAUREN

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

KAIKIN PUOLIN EPÄONNISTUNEESTA PÄIVÄN ASUSTA...

Aina kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan. Meidän tarkoituksenamme oli mennä ottamaan jäätelökioskille ihanan aurinkoisia sekä kesäisiä asukuvia. No, ihan ensimmäisenä vastoinkäymisenä mekkoni meni aivan ryppyyn jo automatkalla (pirun turvavyö!). Sen lisäksi lämmin ja aurinkoinen sää muuttui noin kolmen kilometrin automatkan aikana lähes myrskyksi. Viilenneestä ilmasta huolimatta jäätelö kuitenkin suli sekunnissa - emme siis ehtineet ottaa yhtäkään "ihanan kesäistä jätskikuvaa". Tai no ainakaan sellaista, jossa jäätelö ei olisi valunut ällöttävästi pitkin käsivarttani. Loppupeleissä sainkin siis vain lähinnä keskittyä siihen, että mekkoni helma pysyi myrskytuulessa alhaalla, etten olisi esitellyt persposkiani puolelle Kuopiolle (koska stringit). Tiivistettynä koko kuvaussesio oli siis totaalinen fiasko.

Tässä nyt kuitenkin näitä...





HATTU: GENUINE PANAMA HAT
AURINKOLASIT: GUCCI
MEKKO: ZARA
KÄSILAUKKU (LAINASSA): TORY BURCH
RANNEKORU: GINA TRICOT
KENGÄT: DIN SKO