maanantai 30. toukokuuta 2016

GAALASTA...

Vietimme lauantai-illan aavistuksen juhlavammin kuin yleensä, sillä meillä oli mieheni työpaikan vuosittainen iltapuku-gaala. Vaikka kotiuduimme juhlasta melko aikaisin (puoli yhden aikoihin), olo on kuitenkin hyvin kaukana freesistä. Sain laittaa peliin kaikki voimavarani sekä oksennuksenpidätyskykyni (tämä ei varmasti ole oikea sana), jotta pääsin raahautumaan iltakuudelta Bierstubeen wingsseille (pakollinen rituaali krapulassa). No onneksi tämä olotila loppuu ehkä jo keskiviikkoon mennessä...

Helmenharmaa iltapukuni on muuten muutaman vuoden takainen löytö Gina Tricotista ja olen nyt käyttänyt sitä parina vuonna putkeen. En vain näe mitään järkeä ostaa uutta mekkoa joka vuosi vain tuon yhden tilaisuuden takia (tai näkisin, ellen olisi näin köyhä), sillä yleensä iltapuvut eivät ole sieltä kaikista halvimmasta päästä. Ihan ensimmäiseen gaalaani tilasin netistä shampanjan värisen pitsimekon, joka paljastuikin lopulta aivan vitivalkoiseksi. Siinä vaiheessa minulla ei ollut enää aikaa etsiä uutta, joten painelin sitten gaalaan morsiuspuvussa ja kuuntelin koko illan onnitteluja "naimisiin menomme johdosta". Tästä viisastuneena olen jättänyt tämän asian tiimoilta nettikaupat rauhaan ja aion pitäytyä harmaassa mekossani niin kauan, kuin se vain mahtuu päälleni. Mekkojen kierrätys kunniaan!



Ja oli sitten kesä tai talvi, iltajuhla tai ihan normaali arki; käytän aina samaa tuoksusarjaa. Cleanin tuoksut ovat todella raikkaita ja se onkin tasan ainoa merkki, jonka tuoksuja suostun käyttämään. Jouduin alkuun metsästämään niitä vuosikaudet ulkomailta, kunnes ne lopulta rantautuivat myös Suomeen. Jei!

Tällä hetkellä suosikkini ovat Skin sekä Clean Ultimate, niihin ei vain kyllästy! Olen todella allerginen voimakkaille tuoksuille (siis en fyysisesti vaan henkisesti) ja mikään ei voikaan olla tuskaisempaa, kuin esimerkiksi pitkällä junamatkalla viereen istuva rouvashenkilö, joka on juuri ennen kotoa lähtöään uinut YSL:n Opiumissa. Tsiisus.



Iltapuvun kanssa suosin yleensä pitämään hiukseni kiinni. Se minulla oli tälläkin kertaa aikomuksenani, kunnes kaikki meni v****ksi. Muutaman kipakan kirosanan jälkeen heitin pinnit vessan nurkkaan ja painelin suihkuun pesemään hiukseni ja aloittamaan kaiken alusta. Näissä tilanteissa todella kadehdin miehiä, joiden ainoa panostus koko iltaan on suihkussa käynti. Kuinka epistä!!

P.s. Haluan tässä vaiheessa myös kirota jokaikisen YouTube tutorialin, joka liittyy millään lailla kampauksiin! Vaikka kuinka tekisi ohjeiden mukaan, ei lopputulos siltikään ole ikinä samanlainen. Tai siis edes LÄHELLEKÄÄN samanlainen. Damn you YouTube!!



perjantai 27. toukokuuta 2016

MOKKAPALOISTA...

Leipominen on jo muutaman vuoden kuulunut lempiharrastuksiini ja erityisesti Kuopioon muutettuamme sille onkin jäänyt paljon enemmän aikaa. Harmi vain, että onnistumisprosenttini on edelleen melko alhainen. Tuntuu, että aina onnistuu joko ulkonäkö tai sitten maku (useasti tosin ei kumpikaan niistä), mutta täydellisen tuotoksen aikaansaaminen taitaa olla lähes haastavampaa kuin loton täysiosuma.

Mikä lieneekään syy, mutten ainakaan vielä ole heittänyt leivontatarvikkeitani parvekkeelta. Tosin muutama itkupotkuraivarikirkumiskohtaus per leipomiskerta on tässä taloudessa jo ihan normisetti. Eipä siis ihmekään, että aina kun alan kaivamaan leipomistarvikkeita keittiön kaapeista, poikaystäväni tekee välittömän katoamistempun kuntosalille. Kai se on sitten sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa... 

Yhden reseptin olen kuitenkin (lähes) aina hallinnut; mokkapalat. Ne ovatkin mielestäni 90-luvun ainoa asia, jotka ovat oikeutettuja uuteen tulemiseen (chokerit ja läskipohjakengät - really??). Mokkapalat on myös helppo valmistaa vaikka yllätysvieraille, sillä kaapistamme löytyy lähes aina kaikki tarvittavat ainekset. Tässä siis resepti parhaisiin mokkapaloihin ikinä (by Mama Linna)!


MOKKAPALAT

2 munaa
2 kkp sokeria
1 kkp maitoa
2 kkp vehnäjauhoja
2 tl  leivinjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta
150 g voita (sulatettuna)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää vaahdon sekaan vuorotellen jauhoseosta sekä maitoa ja sekoita VAROVASTI "nostellen", ettei taikina lässähdä.
Lisää ihan viimeisenä jäähdytetty voi.
Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille/vuoalle ja paista uunissa 190 asteessa noin 5-10 minuuttia (jos taas teet paksumpana versiona vuoassa, niin noin 25 minuuttia).
Anna jäähtyä.

KUORRUTE

200 g tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
4 rkl voisulaa
2 rkl kaakaojauhetta
tilkka maitoa (lisää vähän kerrassaan, kunnes kuorrutuksen paksuus on sopiva)

Sekoita kunnes kuorrute on kiiltävää ja tasaista. Levitä se lopuksi jäähtyneen pohjan päälle.

Itse teen mokkapalat aina Arabian suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan, sillä tykkään kun niistä tulee paksuja ja meheviä. Nonparelleja olen inhonnut jo pienestä asti, joten niitä en käytä koskaan. Mokkapalat maistuvatkin minusta parhaimmilta ihan vain sellaisenaan - tosin luonnollisesti paksulla kerroksella kuorrutetta. Tällä kertaa ripottelin päälle kuitenkin "kaikkea mitä kaapista sattui löytymään" eli erilaisia pähkinöitä sekä keksin murusia. N-A-M!!


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

SULOISESTA KOTIPUTIIKISTA...

Kävin muutama päivä sitten vierailulla vanhan koulukaverini luona Tuusjärvellä. Päivillä on heidän kotinsa yhteydessä mitä suloisin pieni maalaisromanttinen putiikki, Rustiikki Sydän. Hän on siis valtavan taitava käsistään ja tekeekin ison osan putiikkinsa tuotteista ihan itse. Materiaaleina Päivi käyttää muun muassa rautalankaa, pitsiä sekä juuttinarua. Paikka on siis ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten tehkää ihmeessä kesällä pieni roadtrip idylliselle Tuusjärvelle! Tarkemmat yhteystiedot sekä aukioloajat löytyvät putiikin nettisivuilta.

Rustiikki Sydän onkin juuri niitä paikkoja, joissa ymmärtää itse olevansa täysin kykenemätön minkäänlaisiin kädentaitoihin. Minulle jo pelkkä irronneen napin ompelu on yhtä tuskaa, enkä voisi edes kuvitella yrittäväni esimerkiksi kutoa (vai neuloa?) villasukkia. Käsityöihmisenä olen siis totaalinen luuseri. On kuitenkin hieno nähdä mitä joku muu saa aikaan ihan vaikka pelkästä rautalangasta! Selailenkin täällä juuri Pinterestiä ja fiilistelen mitä kivaa voisin seuraavaksi tilata Päiviltä ihan mittatilaustyönä.






Niin ja sitten se toinen syy vierailuun... No nämä kuukauden ikäiset karvapallerot! Perhe Kärppä oli siis vastikään saanut viisi uutta perheenjäsentä ja tietysti tulokkaisiin piti päästä tutustumaan. Ja vaikka Juti onkin kokonsa puolesta ikuinen pentu, niin meinasin kyllä sulloa lähtiessäni pari vauvelia käsilaukkuuni. Siis voiko maailmassa olla mitään suloisempaa kuin koiranpennut?!?

Maksimekko oli muuten tälle vierailulle todella epäonninen asuvalinta, sillä juuri kun sain yhden kaverin neulahampaat irroitettua sen liehuhelmasta, olivat jo neljä muuta iskeneet omansa kiinni toiselta puolelta. Ja vaikka mekolle pitääkin ehkä suorittaa hienoista damage controllia, ei tuollaiselle naamalle vaan voi olla vihainen!



maanantai 23. toukokuuta 2016

KESÄASUSTA...

Maksimekot ovat i-ha-ni-a!! Olkoot muodissa tai ei, mutta tulen satavarmasti käyttämään niitä joka ikinen kesä tästä ikuisuuteen! Niiden kanssa voi olla vaikka kuinka turvonnut vatsa tai vaikka kuinka karvaiset sääret, eikä kukaan huomaa mitään. Se onkin siis loistava turva-asu, jos ei hätäpäissään keksi muuta (tai jaksa sheivata)!


Käväisin siis pari päivää sitten entisellä työpaikallani Gina Tricotissa ja heti astuessani sisään ex-pomoni huusi minulle innoissaan: "Laura minulla on sinulle mekko!!" Ja hyvinhän se Anne minun vaatemakuni näköjään tuntee, sillä kiikutin kukkamekon samointein kassalle.

Yleisin ongelmani maksimekkojen kanssa on niiden pituus. Moni, ihana mekko on jäänyt kauppaan, sillä ne ovat olleet minun 168-senttiselle vartalolleni aivan liian pitkiä. Tämän mekon kohdalla pituus on kuitenkin ihan täydellinen ja sitä pystyy myös aavistuksen verran säätelemään vyötäröllä olevan kuminauhan avulla. Kiitokset siis vielä loistavasta palvelusta sinne Matkukseen, sillä tämä yksilö oli todellinen löytö!


AURINKOLASIT: RAY-BAN
FARKKUTAKKI: H&M
MAKSIMEKKO: GINA TRICOT
HAPSULAUKKU: MONSERAT DE LUCCA



lauantai 21. toukokuuta 2016

AAMUPALASTA...

Tunnustus. Olen aamuisin maailmankaikkeuden ärsyttävin ihminen. Kaikki minun kanssani ikinä asuneet voivat varmasti mielellään toimia todistajina tässä asiassa. Olen siis niiiin ei-aamuihminen, ettei minulle edes voi puhua ensimmäiseen tuntiin. En myöskään voi syödä heti herättyäni, vaan minun täytyy saada rauhassa päästä yli "aamuärtyneisyydestäni" (the understatement of the year), jotta ylipäänsä saan mitään kurkustani alas.

Aamupalasta onkin viime aikoina alkanut jo muodostua todellinen riesa. Vatsaongelmieni takia olen yrittänyt välttää leivän syöntiä aamupalaksi (ainoa aika päivästä jolloin ylipäänsä söisin muutenkaan leipää) ja puurokaan ei enää millään mene alas. Aamuisin en myöskään jaksa alkaa väkertämään mitään ihmeellisempää (koska muutenkin ärtynyt), joten olen yrittänyt keksiä jotain todella helppoa, joka valmistuisi noin puolessa sekunnissa.

Kaverini suositteli minulle aikoinaan chian siemenistä tehtyjä sörsseleitä, mutta se koostumus (ja maku) on ollut niin ällöttävä, etten todellakaan ole saanut niitä alas kuin puolipakolla. KUNNES. Eräänä päivänä pahan mantelimaidon ollessa lopussa, keksin sekoittaa siemenet mustikkakeittoon. Lisäsin joukkoon myös kaurahiutaleita sekä turkkilaista jogurttia ja voila! Siis hyväähän se sotku ei edelleenkään ole, mutta kuitenkin "ei niin pahaa", että sen saa hyvin kurkusta alas - myös aamuisin!


Ja jos nyt joku siellä tässä vaiheessa sanoo, ettei siemeniä jostain ihmeen syistä saisi liuottaa juuri mustikkakeittoon, niin tulen ehkä kokemaan jonkin asteisen henkisen romahduksen!! Tämä aamupala siis sopii minulle aivan täydellisesti, sillä se tosiaan valmistetaan jo edellisenä iltana jääkaappiin "muhimaan". Lisäksi pidän jääkaapissa aina valmiiksi keitettyjä kananmunia, jotka vielä hiukan täydentävät aamupalaa ja pitävät nälän kauemmin poissa. Aamupala-ongelma on siis ratkaistu ainakin toistaiseksi, woop woop!


Tuo ihana, pyöreä pyyhe on muuten nettikaupasta nimeltään Sundripped UK. Se oli vain niin syötävän suloinen, että se oli pakko saada! Rakastuin erityisesti pyyhkeen hapsuihin, i-ha-nat!



Huom! Tämä "aamupalakuva" on kuvattu kahdentoista maissa päivällä, siksi siis kykeneväisyys hetkelliseen panostukseen.

torstai 19. toukokuuta 2016

PUHTAISTA HIUKSISTA...

Eilen päätin, että nyt on hyvä päivä ottaa asukuvia! Asialla ei siis ollut mitään tekemistä esimerkiksi sään kanssa, vaan ihan vain ja ainoastaan sen, että pesin pitkästä aikaa hiukseni.

Minä siis vihaan hiustenpesua ja yritänkin aina venyttää pesuväliä niin pitkäksi kuin vain mahdollista. Voitte siis arvata, että kuivashampoo on tässä taloudessa aika kovassa käytössä... 
Kyse ei kuitenkaan ole niinkään itse siitä pesusta, vaan ennen kaikkea hiusten kuivaamisesta. Voiko enää olla mitään ärsyttävämpää puuhaa, kun siitä kuuluu vielä niin kova metelikin?!?

Jos minulla siis ei ole mitään sen kummallisempia menoja, pesen hiukseni ehkä kaksi kertaa viikossa. Tosin olen kuullut, että nykyään sitä pidettäisiin jo melkein parempana vaihtoehtona, kuin päivittäistä hiustenpesua. Eli komento takas! Vetoan harvalla pesuvälillä sittenkin hiusteni hyvinvointiin sekä terveyteen (enkä siis siihen, että olen vain yksinkertaisesti todella laiska pesemään niitä)!


Puhdas tukka ansaitsikin siis lähteä keskustaan terassikahville (tosin minun tapauksessani vishylle). Seurakseen se sai ihanan By Malene Birgerin rusettitakin, jota olen jostain mysteerisestä syystä säästellyt "erityistilaisuuksiin". Ikäväkseni joudun kuitenkin toteamaan, ettei niitä ole. Siis juurikaan koskaan. Eli takki pääseekin nyt myös ihan arkikäyttöön.




TAKKI: BY MALENE BIRGER
AURINKOLASIT: RAY-BAN
RANNEKELLO: MICHAEL KORS
CLUTCH: LV
FARKUT: GINA TRICOT
KENGÄT: MANGO

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

VALKOISESTA HYMYSTÄ...

On olemassa yksi tuote, jota olen ostanut jokaiselta Yhdysvaltoihin suuntautuneelta matkaltani ja se on Crestin Whitestrips-valkaisuliuskat. Vaikken ole ikinä juonut kahvia, teetä tai punaviiniä - saati sitten polttanut tupakkaa, on hammasluuni aina ollut melko keltainen jo ihan luonnostaan (mikä on aina ollut minusta todella suuri vääryys). Joku suositteli minulle aikoinaan näitä liuskoja ja olen ehdottomasti jäänyt koukkuun!

Liuskojen käyttö on uskomattoman helppoa ja todella edullinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi hammaslääkärin suorittamaan hampaiden valkaisuun. Lisäksi valkaisuliuskat eivät aiheuta (itselläni) kuin ihan pientä vihlontaa ensimmäisen valkaisupäivän aikana, joten tämä on myös paljon kivuttomampi vaihtoehto saada kaunis, valkoinen hymy.

crest whitestrips

Jos kuitenkaan Jenkki-matkaa ei ole lähiaikoina tiedossa, voi tuotteita tilata myös netistä. Itse olen pariin kertaan turvautunut Isosmilen nettisivuihin, josta tuote toimitettiin nopeasti kotiin. Heidän valikoimistaan näkyy löytyvän myös Crestin hammastahnaa, joka sekin on vakkarituote meidän kylpyhuoneen kaapissamme. 

Tuotteiden hinnat ovat toki huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi New Yorkin DUANEreadessa, joten ihan ensisijaisesti suosittelenkin vain matkaa Nykkiin.

isosmile
  
white smile

Huom! Postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan olen valitettavasti joutunut ostamaan tuotteen omilla rahoillani.

maanantai 16. toukokuuta 2016

TREFFIPUBISTA...

Helsinki-reissun viimeinen päivä oli ihan yhtä kiireinen kuin ne kaikki muutkin. Päivällä kävimme moikkaamassa ihanaa Mummiani ja loppuilta olikin varattu ystävän yllätyssynttäreille sekä Treffipubille. Niin ja vähän jääkiekollekin.

Mitä vielä Kuopioon tulee, niin sen kaikkien aikojen suurin puute taitaa olla Stockmannin puuttuminen. Perjantait tuntuivat aluksi todella ankeilta, kun ei voinut käydä tyhjentämässä tiliä Stockan Herkkuun. Alan pikkuhiljaa pääsemään yli asiasta (no en oikeasti), mutta Stockmann kuuluu AINA vierailukohteisiini käydessäni Helsingissä.

Tämän kertainen pikavisiitti tuotti yhden heräteostoksen. Mukaan tarttui siis MACin Freckletone-huulipuna sekä siihen sointuva double-time-rajauskynä. En ole vielä oikein päättänyt mitä mieltä olen uudesta läskin värisestä huulipunastani, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Suosin kuitenkin yleensä tummaa silmämeikkiä, joten neutraali huulipuna saattaisi aavistuksen lieventää sitä "drag queen-fiilistä", joka syntyy kun kävelee näin kesäaikaan vahvassa iltameikissä keskellä kirkkainta päivänvaloa (vaikka siis oikeasti ilta).


Illan asun keskipiste oli jättisuuri statement-kaulakoru, jonka löysin ihanasta Happiness Boutiquesta. Teki muuten todella tiukkaa jättää ostokset vain tuohon yhteen kaulakoruun, sillä sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa!



Illalla suuntasimmekin sitten kohti Herttoniemeä. Olen kuullut Treffipubista paljon kehuja, joten olikin ihan huippua päästä itsekin testaamaan kyseinen paikka. Meille oli varattu "yllätysmenu", joka saattoi nimensä mukaisesti sisältää melkeinpä mitä tahansa. Ainut asia mikä minulta jäi maistamatta, oli alkuruokalankulta löytyneet mustekalat (se koostumus on vain niin yök), mutta muuten menu yllätti todella positiivisesti! Ruoka oli juurikin niin hyvää, kuin olin kuullutkin!

Ja vaikka Treffin kuuluisan hampurilaisen pihvi olisi saanut olla makuuni vähän kypsempää, onnistuin kuitenkin hetkellisesti pääsemään asiasta yli ja syömään purilaisen oikein hyvällä ruokahalulla. (Olen siis juurikin niitä ruokavammaisia, jotka eivät voi syödä mitään raakaa. Tai edes puoliraakaa.)


Parasta koko illallisessa taisivat kuitenkin olla nuo bataattiranskikset. Siis NAM! Olisin voinut syödä niitä vaikka kilokaupalla, jos minulle vain olisi sattunut vähän löysemmät housut jalkaan (NEED to know-information kaikille Treffiin menijöille)!




lauantai 14. toukokuuta 2016

HELSINGISTÄ...

Ihana Helsinki. <3
Vaikka olemmekin nyt asuneet jo parisen vuotta Kuopiossa mieheni työn takia, en vieläkään suostu sanomaan itseäni kuopiolaiseksi. Kerran Helsingin tyttö - aina Helsingin tyttö. Yritän siis käydä kotikaupungissani niin usein kuin mahdollista, mutta viime aikoina käynnit ovat jääneet valitettavan harvaan.

Pitkään Helsinki-viikonloppuun mahtui tällä erää vaikka mitä. Ensimmäisen päivän vietin kuvauksissa Linnanmäellä ja ilokseni huvipuisto olikin paljon söpömpi kuin olin muistanutkaan! En ole nyt muutamaan vuoteen edes käynyt Lintsillä, sillä sen jälkeen kun on käynyt läpi kaiken maailman Disneyworldit sekä Universal Studiot, ei mikään muu enää tunnukaan miltään. Mutta ihan vaan tunnelman (sekä vohveleiden) takia täällä kannattaa näköjään käydä jatkossakin!




Ja koska Helsingissä, oli tiukkaan aikatauluun ujutettava myös ihanat lounasdeitit Sipin ja Pikku-E:n kanssa. Teatterin aurinkoisella terassilla salaatti maistuikin tällä kertaa ihan erityisen hyvältä. Kesäistä Helsinkiä ei kyllä voita mikään!

  
Viikonloppuun kuului myös yhden yön syrjähyppy Hämeenlinnaan haastattelemaan uutta Miss Suomea. Ja ihanan missin saimmekin, sillä Shirly on ilmiselvän kauneutensa lisäksi todella aito ja sydämellinen ihminen! Tuon herttaisempaa missiä tuskin voi ollakaan.




Ja ei Helsinki-reissua ilman käyntiä Nougatissa. Tosin en tiedä olenko enemmän ylpeä vai pettynyt, kun lopulta kävelin liikkeestä ulos tyhjin käsin. SIIS MITÄ IHMETTÄ?! Minä en ostanut Nougatista yhtään mitään?! Ansaitsisin tuosta hyvästä vähintäänkin pokaalin sekä tontin Hyrynsalmelta!

Tosin pahoin pelkään, että tämä oli vain tyyntä myrskyn edellä. Seuraavaa Helsinki-reissua (+vuosien velkavankeutta) odotellessa...




keskiviikko 11. toukokuuta 2016

KODITTOMISTA KOIRISTA...

Pääsimme taannoisella Alanyan reissullamme vierailemaan hallitsevan Miss Suomen, Rosa-Maria Ryydin kanssa paikallisessa koiratarhassa. Tiesin jo lähtiessä, että reissusta tulee todella tunteellinen, sillä minulla on ihan nollatoleranssi mitä tulee onnettomiin tai kärsiviin eläimiin. Eli siis kyyneleitä (=vesiputouksia) olisi luvassa, vaikka kuinka yrittäisin olla cool.

Alanyassa katukoiria ei siis lopeteta, vaan ne viedään tähän kyseiseen kenneliin. Jotkut koirat adoptoidaan (pääosin kuulemma Saksaan), mutta jotkut ovat olleet siellä jo vuosia. Tarhassa asustelee tällä hetkellä noin 200 koiraa ja tilat alkavatkin käydä niille liian pieniksi. Siksi Alanyan kaupunki aloittikin tarhan laajennusprojektin ja uusi tarha on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Projektia voi seurata tarkemmin Facebookin sivulta Alanya Animal Shelter Project, jota päivitetään usein myös suomeksi.

alanya

Vaikka koirista huolehditaan tarhalla oikein hyvin, ei rapsuttajia silti taida löytyä tarpeeksi. Hellyydenkipeät koirat asettuivat vuorotellen aidan viereen silitettäväksi...

homeless puppy

puppies

Tarhasta löytyi myös kymmeniä sen portin eteen pahvilaatikossa hylättyjä koiranpentuja. Lisää kyyneleitä ja levinnyttä ripsiväriä (siksi aurinkolasit)...

puppies

Vaikka eläimistä siis pidetään tarhalla todella hyvää huolta, tuntui silti ihan hirvittävän pahalta jättää ne sinne. Olen siis aivan toivoton tapaus mitä eläimiin tulee. Selailin tässä taannoin kauppajonossa Facebookia ja avasin vahingossa videolinkin, mikä kertoi kodittomasta koirasta, joka ei ollut ikinä saanut minkäänlaista hellyyttä. No eihän se tilanne katsonut aikaa eikä paikkaa, vaan rupesin itkemään ääneen keskellä Prismaa. Mieheni meinasi kuolla häpeästä ja taisimme lopulta saada tilanteesta aikaan myös perheriidan (minä kun olen kuulemma "aivan liian tunteellinen" ja poikaystävälläni taas on pelkkä reikä sydämen kohdalla!!).

Ja se Hatchiko... Oletteko nähneet sen elokuvan? Niin dorkalta kun tämä nyt kuulostaakin, niin en ole minkään elokuvan kohdalla itkenyt niin paljon kuin Hatchikon. Ja selvennykseksi en nyt tarkoita sellaista söpöä, naisellista nyyhkytystä, jonka seurauksena silmäkulmasta vierähtää yksi kyynel. Nyt puhutaan siis huutoitkusta kaikilla eritteillä (=kuola ja räkä). En siis suosittele sitä ainakaan ensitreffien elokuvavalinnaksi...

miss suomi

P.S. Ja te Alanyaan matkaavat (ja kaikki muutkin eläinrakkaat), tarha ottaa todella mielellään vastaan lahjoituksia, oli ne sitten annettu rahan tai vaikka koiranruuan muodossa! Myös pesuainesta on suuri pula, jotta työntekijät saavat pidettyä koirien tilat puhtaana.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

HELLEVIIKONLOPUSTA...

Kuopiossa saatiin muun Suomen tapaan (?) nauttia loppuviikosta melkein hellekeleistä. Ja koska ikinä ei voi tietää oliko se kesä nyt tässä, niin noista päivistä piti luonnollisesti ottaa kaikki ilo irti. Kesäkuntoon ei nyt kyllä ehditty päästä tänäkään vuonna, mutta oh well. Ensi vuonna sitten taas uusi yritys...

Ihanan raikas mansikkadrinksu sekä Mondo auttoivat myös valitsemaan ensi kesän matkakohteen... Valinta oli tällä kertaa yllättävän vaikea, mutta siitä lisää sitten hiukan myöhemmin.



Koko viikonloppu on siis mennyt aika pitkälti ulkonaolon sekä grillauksen merkeissä. Poikaystäväni päätti myös hetken mielijohteesta ruveta laajentamaan terassiamme, joten hän on rehkinyt selkä hiessä remppaamisen merkeissä ja minä olen huudellut kylmä juoma kädessä viltiltä ohjeita. Ihan ok työnjako, jos minulta kysytään...

Jotta kuitenkin välttyisin "Maailman paskin tyttöystävä 2016"-palkinnolta, olen minä kuitenkin huolehtinut ruokapuolesta. Ja mikään grilliruoka ei ehkä voi olla parempaa, kuin pekoniin kääritty parsa, joka on vielä sivelty hellästi soijalla. Nam!


Eräällä kauppareissulla oli myös tarttunut mukaan pensasmustikoita ja päätin hetken mielijohteesta loihtia niistä nopean jälkkärin. Pyörittelin siis mustikat hammastikun avulla turkkilaisessa jogurtissa ja laitoin ne lautasella noin tunniksi pakastimeen. Olipa hyviä (noin niinkuin terveelliseksi jälkiruuaksi)!


Äitienpäivä siirtyi meillä tänä vuonna ensi viikolle, kun menen työn merkeissä Helsinkiin ja yövyn äitini luona. Juti kuitenkin laittautui parhaimpiinsa, sillä netistä tilattu rusetti saapui juuri parahiksi äitienpäiväksi. Olipa muuten ihana saada Juti takaisin kotiin! Tämä ilta meneekin pääosin halien, pusutellen ja syöden yhdessä herkkuja... Siis Jutin kanssa.