Postaukset raahaavat nyt poikkeuksellisen pahasti myöhässä, mutta aion siitäkin huolimatta palata ikuisuuksia sitten olleeseen työmatkaani Japanin Fukuokaan. Koska reissu kesti peräti kolme päivää, nappasin myös mieheni mukaan matkaan. Ehdimme käydä muun muassa palloilemassa Daimyo Districtillä, joka on tunnettu lukuisista baareista sekä ravintoloista - niin ja tietysti ihanista vintagelikkeistään. Japani onkin todellinen aarre eritysesti käytettyjen merkkilaukkujen metsästäjille, sillä sieltä voi tehdä erittäin hyviä löytöjä. Löysimme sattumalta jo pidempään ostoslistallani olleen Louis Vuittonin Keepall- viikonloppulaukun todella hyvään hintaan, joten mieheni osti sen minulle syntymäpäivälahjaksi.
Ja koska puolisoni on intohimoinen karaokelaulaja, vein hänet luonnollisesti myös tsekkaamaan paikalliset karaokekopit. Onneksi emme joutuneet laulamaan kahdestaan, sillä osa miehistöstä lähti innoissaan mukaan. Varasimme kopin ensin pariksi tunniksi, mutta loppujen lopulta sinnikkäimmät taisivat viettää siellä uskomattomat kuusi tuntia - laulaminen todella vie mennessään!
 |
| Olen aina rakastanut japanilaisia vessanpönttöjä! |
Koska Fukuokassa on melko rajallisesti nähtävyyksiä, päätimme junailla suhteellisen lähellä sijaitsevaan Itoshimaan. Vaikka tuossa kyseisessä pikkukaupungissa ei mitään sen kummempaa olekaan, Instagramista löytämäni söpöt kuvat paikasta saivat meidät lähtemään pienelle ex tempore- retkelle. Insta onkin matkoilla aivan korvaamaton, sillä käytän sitä jatkuvasti löytääkseni kohteista muun muassa kivoja kahviloita sekä ravintoloita.
Päästessämme perille nappasimme juna-asemalta taksin ja suuntasimme kohti Futamigauran rantaa. Vaikka japanilaiset eivät rannalla viihdykään, siellä sijaitseva Sakurai Futamigaura (Married Couple Rock) oli vetänyt paikalle muitakin valokuvailevia pariskuntia. Kivimuodostelman läheltä löytyi myös todella söpö jäätelökioski Oyatu-Stand, josta sai aivan mielettömän hyvää maitojäätelöä sekä limonadia. Ei siis ollenkaan turha reissu!
Viimeisenä päivänä päätimme mennä hiukan rapsuttelemaan koiria, sillä luonnollisesti meillä oli jo kova ikävä karvaista jälkikasvuamme (aka Jutia). Onneksi löysimme pienen googlailun avulla Tenjinin alueelta Mameshiba Cafen, jossa sai viettää aikaa suloisten shibojen kanssa. Emme suinkaan olleet ainoita koirarakkaita, sillä kahvilaan joutui hiukan jonottamaan. Hauvelit olivat joka tapauksessa innoissaan uusista ystävistä ja tulivat mielellään syliin rapsuteltaviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti