MINSKISTÄ

Palataanpa vielä hetkeksi taannoiseen minilomaamme. Kun nyt kerta olimme "huudeilla" (lue täältä), kävimme samalla reissulla myös Valko-Venäjällä.  En tosin edes tiedä mistä aloittaa tätä postausta, sillä kiehun edelleen raivosta koko maata kohtaan. Ongelmat alkoivat heti päästyämme paikalliseen passintarkastukseen. Virkailija vaati nähdä todistuksen matkavakuutuksestani ja näytettyäni korttini hän ei yllättäen hyväksynytkään sitä. Passintarkastaja vain väitti kiven kovaan, ettei kortti ole minun, vaikka siinä luki kissankokoisin kirjaimin LAURA LINNA. Pisteenä i:n päälle hän vielä vaati minua ostamaan viereisestä kopista itselleni paikallisen matkavakuutuksen. No riidaksihan se sitten lopulta meni, sillä en missään tapauksessa ostaisi toista matkavakuutusta, sillä koko juttu oli ihan silkkaa rahastusta! Tilanne alkoi jo käydä täysin absurdiksi ja olin siinä raivon tilassa aivan valmis lähtemään tiskiltä vaikka seuraavalla koneella Suomeen! Uutta vakuutusta minä en kuitenkaan missään tapauksessa ostaisi - tämä oli jo ihan periaatekysymys! Vaadimme lopulta paikalle kaikista isoimman pomon, joka osoittautuikin yllättäen olevan korttini kanssa täysin ok.

Kun pääsimme lopulta pois passintarkastuksesta, oli aika järjestää kyyti hotellille. Yllättäen koko lentokenttä olikin kiinni, eikä missään ollut ristinsielua (kello ei ollut silloin edes puoltayötä) - takseista puhumattakaan. Überia ei saanut, eikä paikallisesta taksikeskuksesta vastannut kukaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Tässä vaiheessa vihasin koko maata jo niin paljon, että olin tosissani lähdössä takaisin kotiin. Reilun tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli yksi ennalta tilattu taksi ja änkesimme puoliväkisin auton kyytiin, sillä sen sisään oli nousemassa vain yksi henkilö. Tässä vaiheessa tiesin, että Minskin pitäisi osoittautua todella maagiseksi kaupungiksi, että voisin enää mitenkään lämmetä koko paikalle. No ei osoittautunut, ei sitten millään lailla. Tässä nyt kuitenkin muutamia kuvia reissusta:

Näin "aavistuksen" verran kärjistettynä Minskin ainoat positiiviset puolet taisivatkin olla Double Tree by Hiltonin maailmankaikkeuden paras sänky sekä se fakta, että hyvällä ystävällämme oli sattumalta keikka juuri samassa kaupungissa. Pieni purkautusmistuokio (siis minulta) poikien sekä viinilasin seurassa helpotti siis ainakin hetkellisesti. Kävimme myös yhdessä piipahtamassa paikallisessa Suomi 100- cocktailtilaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan reissu Minskiin ei siis ollut mikään success, mutta tulipahan käytyä. Onneksi ruoka sekä juoma oli sentään edullista, joten ajan sai mukavasti kulumaan maistellen paikallisia annoksia. Tosin mitään erityisen hyviä ruokapaikkoja emme onnistuneet Tripadvisorista huolimatta löytämään, joten valitettavasti minulla ei ole antaa kaupunkiin edes ravintolavinkkejä. Loppupeleissä tämä taitaakin siis olla ankein matkapostaus mitä on ikinä tehty.