NIZZASTA

Minulla sattui Bangkokin jälkeen olemaan työvuorolistassa neljä päivää vapaata, joten sehän tarkoitti automaattisesti  ex tempore- matkaa "johonkin lämpimään". Kohde täsmentyi lopulta Nizzaksi, sillä se oli meille molemmille aivan uusi kaupunki. Halusimme ottaa miniloman suhteellisen rauhallisesti, sillä minulla painoi luonnollisesti vielä harteilla Bangkokin väsymys (tai siis kooma). Niinpä pitkä viikonloppu sujuikin pääosin vain syöden, hörppien viiniä sekä fiilistellen Nizzan kauniita maisemia.

Kaupungin pieni koko tuli meille molemmille yllätyksenä, sillä siellä pystyi kävelemään oikeastaan melkein joka paikkaan. Niinpä lopulta kiersimme jalkaisin myös ne kaikki "pakolliset" nähtävyydetkin. Iltakävely saattoi siis sisältää hengailua rannassa Promenade des Anglais'illa sekä tietysti myös sen vieressä sijaitsevassa vanhassakaupungissa. Shoppaillessa tuli väkisinkin ohitettua kaupungin pääaukio Place Massena sekä Basilique Notre-Dame de Nice. Ja aina kun jalat alkoivat väsyä liikaa, pysähdyimme jäätelölle tai viinilasilliselle. Tuollainen kiireettömyys olikin ihan huippua, ei vain yksinkertaisesti tarvinnut tehdä mitään mikä ei huvittanut.

Kuva on otettu Colline du Chateaun kukkulalta.

Kävimme lauantaiaamuna brunssipaikkaa etsiessämme vilkaisemassa myös kuuluisan Cours Saleyan kukkatorin. Torilta tosin löytyi paljon muutakin ihailtavaa; muun muassa saippuoita, mausteita, hedelmiä sekä tuoreita vihanneksia. Minusta oli myös ihan erityisen ihanaa huomata, että ranskalaiset ottavat koirat mukaansa mihin sitten menevätkin. Lyhyehkö mekko olikin siis kohtuullisen huono asuvalinta, sillä olin suunnilleen koko ajan kyykyssä rapsuttelemassa milloin minkäkin näköistä hauvelia.

Vaikka korkeat lämpötilat tuntuivatkin kesäkuun alun lumisateiden (Kuopio) jälkeen ihan mielettömän ihanilta,  Colline du Chateaun kukkulalle kiivetessämme olisin vaikka ollut valmis maksamaan siitä räntäsateesta! Välillä tuntui että lämpöhalvaus (oma diagnoosini) vie tajun ja välillä taas että koko hengen. Mutta perille päästiin ja näköalat olivat kieltämättä todella huumaavia!

Cours Saleya.

Vaikka miniloman olikin tarkoitus olla rentouttava, on minun pakko myöntää, että ranskalainen "palvelukulttuuri" meinasi välillä ajaa minut ihan hulluuden partaalle. Ei siinä vielä mitään, että palvelu olisi yksinkertaisesti vain pskaa, mutta että he kehtaavat olla siihen päälle vielä aivan uskomattoman tylyjäkin?!? Pari kertaa kävikin niin, että minun suustani lipsahtaneen erittäin tiukan vastakommentin jälkeen lähdimme yksinkertaisesti vain kävelemään koko ravintolasta. Löysimme onneksi kuitenkin myös muutaman kivan ravintolan ja vielä hyvällä palvelullakin! Teen niistä sekä ostosvinkeistä vielä ihan oman postauksen, joten stay tuned!