DELHISTÄ

Oikea elämä on taas vienyt hetkellisesti voiton blogin päivittämisestä, mutta täällä ollaan taas! Vietin siis viime viikon loppupuolen Delhissä ja nappasin myös mieheni mukaan tuolle kaksi yötä kestävälle "minilomalle". Olen käynyt Mumbaissa joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta Delhi oli minulle aivan uusi kokemus. Minulla oli kieltämättä aikamoiset ennakkoluulot Intiaa kohtaan ja odottelen täällä edelleen sitä järkyttävää vatsatautia, josta kaikki aina puhuvat. En kuitenkaan jaksanut olla reissussa mitenkään erityisen hysteerinen, vaan söin lähestulkoon kaikkea mahdollista. Katsotaan siis koituuko se vielä minun - tai siis minun vatsani - kohtaloksi...

Heti alkuun lähdimme käymään Dilli Haatin markkinoilla, joka teorissa kuulosti hyvältä idealta. 43c:n lämpötila teki kiertelemisestä kuitenkin niin tukalaa, ettemme pystyneet olemaan ulkona kovinkaan kauaa. Tämä ei siis selkeästikään ole paras mahdollinen aika vierailla Intiassa, sillä olimme molemmat koko reissun ajan aivan läpimärkiä hiestä.

Orastavasta lämpöhalvauksesta huolimatta Dilli Haat oli kiva paikka vierailla, vaikka päiväsaikaan markettialue olikin melko hiljainen. Täältä löytyi muun muassa ihania korikasseja, jotka maksoivat ainoastaan muutaman hassun euron! Tinkimällä niitä olisi saanut varmasti vieläkin edullisemmin, mutta minä yksinkertaisesti vihaan tinkimistä. Lisäksi yksi euro sinne tai tänne ei horjuta minun talouttani millään lailla, mutta paikallisille se voi olla iso raha. Niinpä maksan siis tällaisissa paikoissa ihan mielelläni hieman "ylihintaa".

Vaikka minulta löytyykin kotoa jo muutama suloinen korikassi, oli minun vain pakko tukea paikallista käsityötä ja ostaa vielä pari lisää. Kaksi laukkua seitsemällä eurolla on lisäksi niin uskomattoman naurettava hinta, että nyt minua jopa kaduttaa etten ostanut enempää. Niitähän olisi ollut ihana antaa esimerkiksi lahjaksi!

Markettialueella pyörimisen jälkeen aloimme olla niin tuskissamme kuumuudesta, että meidän oli yksinkertaisesti vain pakko päästä johonkin, jossa olisi ilmastointi. Niinpä otimme uberin Ambience Mall´lle, joka paljastui yllättävän moderniksi ostoskeskukseksi. Tässä vaiheessa aloin olla jo sellaisissa kuumuus- sekä nälkäkiukuissa, ettemme ehtineet käyttää ruokapaikan etsimiseen yhtään aikaa emmekä eforttia. Menimme siis yksinkertaisesti vain siihen ravintolaan, joka tuli ensimmäisenä vastaan. Tuo ruokapaikka paljastui olevan aasialainen, joka sopi meille siinä hätätilanteessa oikein mainiosti. (Tosin kuka dorka menee Intiaan syömään aasialaista ruokaa? No näköjään me.)