tiistai 25. kesäkuuta 2019

VAPAAHTOISENA VANDERPUMP DOG CENTERISSÄ

Jatketaanpa vielä häämatkapostauksilla, sillä paljon on edelleen kertomatta. Koska olimme Los Angelesissa, halusin ehdottomasti viettää yhden päivän vapaahtoisena Lisa Vanderpumpin perustamassa Vanderpump Dog Centerissä. Olen seurannut heitä Instagramissa jo pitkään ja nähnyt miten tärkeää työtä he ovat tehneet muun muassa Kiinassa lopettaakseen Yulin Dog Meat Festivalin. Siltikin 10 000 koiraa keitetään edelleen elävältä joka vuosi tuota "festivaalia" varten. Aihe on niin sanoinkuvaamattoman hirveä, etten edes pysty kertomaan siitä enempää. Täältä voi kuitenkin lukea lisää "Stop the torture"- kampanjasta, sekä osallistua heidän toimintaansa muun muassa allekirjoittamalla vetoomuksen festivaalin lopettamiseksi.

Minulle olikin siis ensiarvoisen tärkeää mennä auttamaan Vanderpumpin väkeä hauvojen hoidossa edes päiväksi ja mieheni lähti onneksi mielellään mukaan. Vapaahtoiseksi voi ilmoittautua The Vanderpump Dog Foundationin nettisivuilla, jossa voi päivämäärän lisäksi valita myös joko aamu- tai iltavuoron. He lähettävät ilmoittautumisen jälkeen kattavan infopaketin, joten vapaaehtoiset ovat tietoisia päivän tehtävistä jo etukäteen.





Suurin osa Vanderpumpin koirista on pelastettu paikallisista löytöeläintaloista, jotka tilanpuutteesta johtuen joutuvat lopettamaan koirat todella nopeasti. Niillä ei siis ole kauaakaan aikaa löytää uutta kotia, sillä uusien koirien saapuessa edellisiä joudutaan lopettamaan samaa tahtia. Valitettavasti Vanderpumpin rescue center pystyy auttamaan vain pienikokoisia koiria, sillä heidän tilansa ovat hyvin rajalliset. Koiria voidaan ottaa kerralla reilu kymmenkunta, joiden lisäksi pennut ovat vielä sijoitettuna erillisiin tiloihin yläkertaan.

Vapaaehtoisten työhön kuuluu muun muassa koirien peittojen pyykkäys, kakkojen siivoaminen, kulhojen tiskaus sekä koirien kanssa leikkiminen rakennuksen katolla olevalla ulkoilualueella. Suurin osa ajasta meni kuitenkin "adoptointialueella" asiakkaiden kanssa, jotka tulivat tapaamaan kotia etsiviä hauveleita. Osa heistä käy jopa viikottain leikkimässä koirien kanssa, osa taas mietti tosissaan rescuekoiran hankkimista. Tässä hommassa small talkin tarvitsee siis olla hallussa, sillä amerikkalaiset tunnetusti rakastavat jutustelua. Vaikka päivä oli henkisesti (ja fyysisestikin) aika rankka, aion ehdottomasti palata vapaaehtoistyöhön seuraavalla Losin reissullani!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti