JUTIN MURROSIÄSTÄ...

Juti on aina ollut ihana (joskin myös omapäinen) persoona, mutta viime aikoina on tuntunut, että sillä menee jo lähes yhtä helposti hermo kuin ihmisäidillään leipoessa. Onko koirillakin siis ihan oikeasti murrosikä? Olen kyllä joskus ohimennen kuullut siitä, mutta en vain jotenkin uskonut sen olevan totta. Mutta kai se on nyt vain uskottava, sillä Juti täytti juuri ihmisiässä laskettuna 15 vuotta ja kaikki merkit viittaavaat tuohon kyseiseen elämänvaiheeseen.

Hetkellinen hermojen menetys ulkoa kuuluvalle metelille.

Ei Juti nyt onneksi ihan mahdoton ole, mutta se on selvästi muuttunut yhtäkkiä tottelemattomammaksi sekä itsepäisemmäksi. Lisäksi se ärsyyntyy paljon helpommin kuin aiemmin. Koirakirjoja selailtuani selvisikin, että tämä "kiukuttelu"vaihe kestää luultavasti muutaman kuukauden. Joten ei kai tässä sitten auta, kuin yrittää olla ymmärtäväinen sekä pitkäpinnainen vanhempi. En minä meinaan itsekään mikään enkeli tainnut tuossa iässä olla, mutta Jutin kohdalla sentään (luultavasti) säästymme ensimmäisiltä alkoholikokeiluilta sun muilta urpoiluilta.

"Kuvauksissa" oli tylsää.