JOULUFIILISTELYSTÄ

Ei, nyt ei ole liian aikaista, sillä olen niin jouluihminen kuin ihminen voi vain jouluihminen olla. Minua ei myöskään pätkääkään haittaa, vaikka kauppoihin ilmestyisi joulukoristeet jo syyskuussa - nehän vain luovat ihanaa tunnelmaa! En siis todellakaan ole ikinä stressannut joulua, lahjoja tai ruokia, koska miksi pitäisi?

Vaikka muuten olen aika laiska askartelemaan, joulunaikaan minusta on kiva tehdä mahdollisimman paljon itse. Onhan se nyt vain ihanaa laittaa joulumusiikkia soimaan, dippailla Stockmannin käsintehtyjä pipareita Baileysiin (heittämällä parhaat piparit ikinä) ja askarrella jotakin jouluisen söpöä.

Olen vuosien varrella joutunut olemaan työni takia useita jouluja pois kotoa, jonka takia tykkäänkin pääsääntöisesti viettää joulua Suomessa. Tänä vuonna vietämme kuitenkin pitkän reissun takia joulun ulkomailla. Alunperin tarkoituksemme oli lähteä vasta joulun jälkeen, mutta lentojen hinnat olivat silloin aivan pilvissä. Toisaalta rakastan myös käydä ulkomailla juuri ennen pyhiä, sillä tunnelmointi eksoottisilla joulutoreilla sekä (yleensä övereiden) joulukoristeiden ihailu tuo sekin joulutunnelmaa- vaikkakin hiukan erilaista sellaista.

Minun jouluihini kuuluu vahvasti myös muutama perinne. Joulufiilistely alkaa yleensä joulukorttien askartelulla (ja koska en jaksa tehdä montaa, lähetän kortit vain ihan lähimmäisilleni). Myös Yksin kotona-elokuvat sekä Holiday pitää katsoa joulun alla moneen kertaan. Kauneimmat Joululaulut kuuluvat myös ehdottomiin suosikkiperinteisiini ja ne käydään laulamassa joka vuosi. Perinteeseen kuuluu vahvasti myös se, että itken räkä valuen koko "Varpunen jouluaamuna"-kappaleen ajan.

Jouluaattoaamun pyhitän ainoastaan lastenohjelmille (etenkin se Lumiukko on vain pakko nähdä) ja karkinsyönnille. Jouluperinteisiini on jo vuosien ajan kuulunut jättipussi irtokarkkeja, jotka käyn ostamassa Makuunista 23.12. Ja syy niille irtokarkeille tulee tässä: valtavirrasta poiketen minä en voi sietää joulukonvehteja (paria poikkeusta lukuunottamatta). Sama linja jatkuu myös jouluruoissa, sillä syön pyhinä ainoastaan joulukinkkua, kalaa (en niitä raakoja) sekä karjalanpaistia. Kun siis muut yleensä lihovat jouluna useita kiloja, minä ennemminkin laihdun.

Mitä lahjoihin tulee, tykkään kovasti ostella niitä läheisilleni. Yleensä kuitenkin rajaamme ostomanian niin, että jokainen saa yhden tai kaksi "isompaa" lahjaa ja sitten lisäksi pari ihan pientä (asteikolla pörrösukat/bokserit) - ihan vain koska se pakettien avaaminen on kivaa. Ja tästä saan melko varmasti vihat niskaani, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsiakaan pitäisi hukuttaa jouluna lahjavuoren alle. Jos itse saan tulevaisuudessa ikinäkoskaan lapsia, olen jo vakaasti päättänyt, että myös se babyy tulee saamaan jouluna maksimissaan kolme lahjaa. Loput perheenjäsenet sekä sukulaiset voivat sitten halutessaan laittaa babyyn omalle tilille joulurahaa, jotka lapsi saa täysi-ikäisenä käyttöönsä. 

Iso osa maailman lapsista ei saa jouluisin ollenkaan lahjoja, joten mielestäni on hyvin tärkeää opettaa lapsi jo pienestä pitäen arvostamaan saamiaan paketteja. Etenkin, kun niiden hankkimisen eteen on kulutettu paljon aikaa sekä vaivaa - rahasta nyt puhumattakaan. Monet nykyajan lapset saavat jouluisin niin järkyttävän kasan lahjoja, etteivät he myöhemmin edes muista mitä ovat saaneet ja pahimmassa tapauksessa ne ei-mieluisimmat heitetään kylmästi nurkkaan. Se ei ole ainakaan meidän perheemme tarkoitus - nyt tai tulevaisuudessakaan. Vaikka lahjoja on toki mukava saada, se ei kuitenkaan ole se mistä joulussa on kysymys.