Tulimme pitkästä aikaa käymään Helsingissä ja heti ensimmäisenä oli pakko päästä tutustumaan ystäväpariskunnan perheenlisäykseen, supersuloiseen Suloon. Tuo pieni, karhunpennun näköinen karvapallo saikin välittömästi aikaan ihan järkyttävän vauvahauvakuumeen, vaikka Jutissa (ja sen murrosiän oikuissa) onkin meille tarpeeksi haastetta nyt ainakin vähäksi aikaa... Ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot, sillä olin jo hetkisen verran täysin valmis elämään ilman mattoja ja käyttämään lähes kaiken vapaa-aikani pissien ja kakkojen siivoamiseen mitä jännittävimmistä paikoista. Nakerrettujen lattialistojen elvyttämisestä nyt puhumattakaan. Meidän onneksemme Juti kuitenkin oppi sisäsiistiksi melko varhain. Ja iän tuoman "viisauden" myötä myös lattialistat saavat tätä nykyä elää rauhassa elämänsä loppuun asti.
Pieni Sulo näytti vierailun aikana kuitenkin kaikki parhaat puolensa - ellei niitä muutamia herkkuvarkauksia lasketa (uhrina Juti). Maailmassa ei siis ehkä voikaan olla mitään sen ihanampaa kuin tuhisevat koiranpennut!
 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti