maanantai 25. syyskuuta 2017

TOKIOSTA

Minulle pamahti viime viikon päivystykseltä kahden yön Tokio, joten päätin tällä kertaa raahautua väsymyksestä huolimatta ihan keskustaan asti. Olen käynyt Tokiossa todella monta kertaa, mutta koska viimeisimmästä vierailusta on lähes kymmenisen vuotta, oli minun jo korkea aika mennä verestämään muistoja. Onneksi yksi kollegani halusi lähteä mukaan seikkailemaan, sillä kaksistaan on huomattavasti mukavampi eksyä. Japanilaiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä ja vievät eksyneet turistit välillä jopa perille asti. (Siitä kiitollisena olen muuten alkanut tehdä sitä samaa myös Helsingissä eksyneille japanilaisturisteille.)

Meillä ei ollut mitään sen kummempia suunnitelmia, joten päätimme lähinnä vain fiilistellä Tokion vilinää. Aloitimme päivän Shibuyasta, jonka maailman vilkkain risteys on yksi Tokion must- jutuista. Aivan risteyksen vieressä sijaitsee myös Hachikon patsas, jonka pelkän nimenkin mainitseminen saa minut itkemään. (Katsokaa se elokuva, niin tiedätte mistä puhun.)





Shibuyasta jatkoimme kävellen Harajukuun. Matkaa kertyi vajaan parin kilometrin verran ja sinne vievä Cat Street oli todella kiva ja täynnä söpöjä putiikkeja sekä kahviloita. Matkan varrelta löytyi sattumalta myös Luke´s Lobster, jonka pitkä jono pakotti lopulta meidätkin sen jatkoksi (mielikuvalla pitkä jono - hyvä ruoka). Minun rehellinen mielipiteeni hummerista ei kyllä ole hirveän mairitteleva, mutta päätin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Ensipuraisun jälkeen ymmärsin kuitenkin välittömästi kiemurtelevan jonon, sillä hummerileipä oli todella hyvää!






Päästessämme Harajukuun, suuntasimme heti Takeshita Streetille. Tuo katu on täynnä kaikenlaista ihmeteltävää, sillä pienet kaupat pursuavat mitä oudompia tavaroita sekä vaatteita. Takeshita Street on myös se paikka, missä näkee hyvin omalaatuisesti pukeutuneita paikallisia - ja tämä siis pelkästään hyvässä mielessä! 

Kadulla on myös iso, viisikerroksinen Daiso (sadan jenin kauppa), josta olisi löytynyt taas vaikka mitä jännää (ja semisti turhaa). Ansaitsisin kuitenkin mitalin itsehillinnästäni, sillä päädyin kävelemään kaupasta ulos ilman yhden yhtä ostosta! Laittakaa nyt joku se ruksi seinään, sillä tätä ei luultavasti enää toista kertaa tule tapahtumaan!







Illalla näimme vielä yhden japanilaisen kollegamme, joka vei meidät illalliselle. Suurimmalla osalla Finnairin kaukoreiteistä on siis myös paikallista kieltä puhuvia lentoemäntiä sekä stuertteja, sillä iso osa matkustajistamme ei välttämättä puhu ollenkaan englantia. Pitkillä lennoilla paikallisilta työkavereilta tuleekin aina udeltua kaikki mahdolliset kohdevinkit sekä muutenkin juteltua ummet sekä lammet.

Illallinen Norien kanssa oli aivan huippuhauska ja saimme rauhassa kysellä kaiken mahdollisen japanilaisesta kulttuurista sekä tietenkin Tokiosta. Seuraavalla kerralla onkin sitten minun vuoroni näyttää hänelle minun omat lempijuttuni Helsingistä!

2 kommenttia:

  1. Tää ei helpota mun Japaniin matkustuskuumetta (onko toi edes sana? :D) yhtään! Toivottavasti joskus pääsisin myös käymään Tokiossa. :3 Ihana postaus, ja kivoja kuvia. :)

    jabuvaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jaana ja kiitos kivasta kommentista! :)
      Tokio on kyllä huikea paikka, siellä ihan järjetön määrä tekemistä ja kokemista. Kannattaa siis ehdottomasti mennä käymään jos vaan tulee mahdollisuus! <3

      Poista