maanantai 16. toukokuuta 2016

TREFFIPUBISTA...

Helsinki-reissun viimeinen päivä oli ihan yhtä kiireinen kuin ne kaikki muutkin. Päivällä kävimme moikkaamassa ihanaa Mummiani ja loppuilta olikin varattu ystävän yllätyssynttäreille sekä Treffipubille. Niin ja vähän jääkiekollekin.

Mitä vielä Kuopioon tulee, niin sen kaikkien aikojen suurin puute taitaa olla Stockmannin puuttuminen. Perjantait tuntuivat aluksi todella ankeilta, kun ei voinut käydä tyhjentämässä tiliä Stockan Herkkuun. Alan pikkuhiljaa pääsemään yli asiasta (no en oikeasti), mutta Stockmann kuuluu AINA vierailukohteisiini käydessäni Helsingissä.

Tämän kertainen pikavisiitti tuotti yhden heräteostoksen. Mukaan tarttui siis MACin Freckletone-huulipuna sekä siihen sointuva double-time-rajauskynä. En ole vielä oikein päättänyt mitä mieltä olen uudesta läskin värisestä huulipunastani, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Suosin kuitenkin yleensä tummaa silmämeikkiä, joten neutraali huulipuna saattaisi aavistuksen lieventää sitä "drag queen-fiilistä", joka syntyy kun kävelee näin kesäaikaan vahvassa iltameikissä keskellä kirkkainta päivänvaloa (vaikka siis oikeasti ilta).


Illan asun keskipiste oli jättisuuri statement-kaulakoru, jonka löysin ihanasta Happiness Boutiquesta. Teki muuten todella tiukkaa jättää ostokset vain tuohon yhteen kaulakoruun, sillä sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa!



Illalla suuntasimmekin sitten kohti Herttoniemeä. Olen kuullut Treffipubista paljon kehuja, joten olikin ihan huippua päästä itsekin testaamaan kyseinen paikka. Meille oli varattu "yllätysmenu", joka saattoi nimensä mukaisesti sisältää melkeinpä mitä tahansa. Ainut asia mikä minulta jäi maistamatta, oli alkuruokalankulta löytyneet mustekalat (se koostumus on vain niin yök), mutta muuten menu yllätti todella positiivisesti! Ruoka oli juurikin niin hyvää, kuin olin kuullutkin!

Ja vaikka Treffin kuuluisan hampurilaisen pihvi olisi saanut olla makuuni vähän kypsempää, onnistuin kuitenkin hetkellisesti pääsemään asiasta yli ja syömään purilaisen oikein hyvällä ruokahalulla. (Olen siis juurikin niitä ruokavammaisia, jotka eivät voi syödä mitään raakaa. Tai edes puoliraakaa.)


Parasta koko illallisessa taisivat kuitenkin olla nuo bataattiranskikset. Siis NAM! Olisin voinut syödä niitä vaikka kilokaupalla, jos minulle vain olisi sattunut vähän löysemmät housut jalkaan (NEED to know-information kaikille Treffiin menijöille)!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti