Kun Melbournen keskusta oli jo aikalailla koluttu, päätimme siirtyä hiukan syrjemmälle. Fitzroyn kaupunginosa ei todellakaan ole kaukana keskustasta, mutta se on boheemiutensa ansiosta ihan oma maailmansa. Kadut ovat siis sympaattisen rähjäisiä ja seinät täynnä graffiteja sekä seinämaalauksia. Ravintolat ja pikkuputiikit taas ovat toinen toistaan makeampia ja minun olisi tehnyt pysähtyä lähes jokaisessa niistä!
Lopulta päädyimme brunssille aivan ihanaan ranskalaisravintolaan nimeltään Bon Ap. Henkilökunta oli uskomattoman ystävällistä ja se ruoka... Ihan mie-le-tön-tä!! Pelkkä vihersalaattikin oli saatu maistumaan aivan käsittämättömän hyvältä, joten suosittelen ravintolaa todella lämpimästi!
Pienen googlailun jälkeen selvisi, että kaikkien Fitzroyhin matkaavien pitää tehdä muutama "pakollinen" juttu. Pienten putiikkien koluaminen on tietysti yksi niistä, mutta niin on myös Naked for Satanin kattoterassikin! Näkymät kyllä kieltämättä olivatkin aika makeat, vaikka terassilla ei auringon kuumasta paahteesta johtuen voinutkaan istua kuin puolen siiderin ajan.
Kävimme myös jäätelöllä Fitzroyn suosituimmassa jätskibaarissa; Gelato Messinassa. Tosin en kyllä rehellisesti sanottuna ole ikinä ymmärtänyt gelaton hehkutusta, sillä minusta Ainon lakujätski sekä 3 Kaverin korvapuustijäätelö hakkaavat kaiken maailman gelatot aivan miljoona-nolla. Niin myös tässäkin tapauksessa. Kylmä jäätelö teki kuitenkin erittäin hyvää tässä +33 asteen helteessä.
 |
| Naked for Satanin kattoterassi. |
Illalla luvassa olikin sitten jotain astetta jännittävämpää. Olimme varanneet netistä Ghosts... What Ghosts?! -nimisen opastetun kierroksen Gaolin entiseen vankilaan. Kierros tapahtui siis myöhään illalla ja pelkässä kynttilänvalossa, joten voitte vain kuvitella kuinka hysteerinen olin.
Minähän siis oikeasti rakastan kaikenlaisia kummitusjuttuja, mutta siinä samalla pelkään niitä aivan kuollakseni. Olen kuitenkin sen verran tyhmä, että käyn matkoillani läpi aina ne kaikista karmeimmat paikat. Ja tämä kaikki vielä siitäkin huolimatta, että lukuisat edelliset käyntini ovat jo opettaneet että kannattaisi vain jättää suosiolla väliin.
Oli miten oli, kierros oli ihan huikea! Opas eläytyi kertomuksiinsa aivan täysillä, joten hänen juttujaan oli todella mielenkiintoista kuunnella - siitäkin huolimatta, että jouduit juuri itse seisomaan kaikkien niiden kauhutarinoiden tapahtumapaikalla. Eli siis pelkäämisestäkin huolimatta vahva suositus kummituskierrokselle! Lopuksi vankilaan vielä sytytettiin muutama valo kuvausta varten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti