SYDNYESTÄ 2017

Tykitettyämme jo parin ensimmäisen päivän aikana kaikki Sydneyn "tärkeimmät" nähtävyydet, oli sen jälkeen aika ottaa hieman rennommin. Lähdimme siis hengailemaan Gleben kaupunginosaan, joka on erityisen pidetty taiteilijoiden sekä opiskelijoiden keskuudessa. Katselimme rauhassa ympärillemme, kävimme drinksuilla kivoissa baareissa sekä söimme hyvin. Vaikka Australian loma-ajoista johtuen moni paikka olikin kiinni, se ei kuitenkaan sen kummemmin menoa haitannut.

Uudenvuoden aattona päätimme käydä katsastamassa aivan meidän kotihuudeillamme jo vuodesta 1973 järjestetyn Paddington Marketin ja siellähän myytiin vaikka mitä ihanaa! Itselleni tarttui mukaan pari skinny midi-sormusta sekä supersöpö avaimenperä, joita ilman en olisi mitenkään pystynyt elämään.

Market-alueelta matka jatkui kuuluisalle Bondi Beachille. Ja olihan se ranta ihan ok, mutta oman mielipiteeni mukaan aivan totaalisen ylimainostettu! Koko ranta-alueella ei ollut lainkaan palveluita (se varsinainen rantakatu kulkee vähän kauempana) - eikä edes aurinkotuoleja! Kaikki siis ottivat aurinkoa hiekalla pyyhkeiden päällä, mikä taas ei minun tapauksessani tullut kuuloonkaan (koska käärmeet, skorpionit, hait, meduusat, hämähäkit sun muut). 

No ehkeivät ne ihan kaikki tappajaeläimet elä juuri siinä hiekalla, mutta en todellakaan halunnut jäädä ottamaan asiasta tarkemmin selvää. Makoilimme siis aikamme rannan sivustalla sijaitsevilla kalliorappusilla ja jatkoimme sitten matkaamme.

Ja siitä uudesta vuodesta... Halusimme ihan tietoisesti välttää keskusta-alueen 1.5 miljoonaa ihmistä, joten suuntasimme Debbien vinkistä McKell Parkkiin. Meinasimme ensin kävellä "kotoa" reilun parin kilometrin matkan puistoon, mutta suureksi yllätykseksemme vapaita takseja pyöri Oxford Streetillä vaikka kuinka ja paljon.

Olimme siis pelipaikoilla noin kymmenen aikaan illalla ja ajoituksemme oli ihan täydellinen! Aidatulle alueelle otettiin ainoastaan 1000 ihmistä ja me olimme numerot yhdeksänsataa ja jotain. Ja mikä parasta - tunnelma puistossa oli todella kaukana ahdistavasta ruuhkasta! Olimme itse asiassa melkein järkyttyneitä kuinka vähän ihmisiä oli, sillä puiston laidalta oli ihan täydellinen näkyvyys Harbour Bridgelle, josta ilotulitteet ammutaan! 

Eikä myöskään haitannut, ettemme tajunneet ottaa mitään eväitä mukaan. Porttivartija antoi meille pari esitettä läheisistä ravintoloista, jotka toimittivat ruokia sekä (alkoholittomia) juomia ilmaiseksi suoraan portille (alueelta ei siis enää saanut poistua tai sinne ei olisi päässyt takaisin). Niinpä saimme siinä odotellessamme aikaiseksi vielä myöhäisillan piknikin!

Ja ne ilotulitukset... Ne olivat ihan mie-let-tö-mät!! 12 minuuttia täyttä tykitystä ja ehdottomasti odotuksen arvoiset! Kaiken huipuksi pääsimme vielä taksilla kotiinkin, joten kaikin puolin sujuvampaa uv:ta minulla ei ole koskaan ollut edes Suomessa! Täysi kymppi järjestelyistä!