Meidän sisustuksemme junnaa nyt pahasti paikoillaan kahdesta eri syystä: joko en ole vielä keksinyt miellyttäviä ratkaisuja tai sitten niihin tarvittavia huonekaluja tai muita tarvikkeita ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Minulla on mieheni mukaan maailmankaikkeuden huonoimmat hermot, joten tämä junnaaminen sekä odottelu tekee minut aivan hulluksi. Olen muun muassa etsinyt jo ikuisuuden vaatehuoneessamme sijaitsevan nojatuolin kaveriksi pientä
sivupöytää sekä mustaa kiskovalaisinta - eikä niitä "oikeanlaisia" löydy
mistään. Niinpä olenkin jo vähän luovuttanut ja jäänyt
odottelemaan josko etsimäni jossain vaiheessa vain tupsahtaisivat nenäni
eteen. No, eivät ole tupsahdelleet.
Myös portaiden kohdalla oleville seinille pitäisi keksiä jotakin, sillä tuolle isolle seinäpinnalle suunnittelemani tiiliseinäprojekti ei ole myöskään edennyt hitusen vertaa. Haluaisin seinän olevan erittäin vaaleaa sekä kuluneen näköistä punatiililaattaa, mutta sellaistakaan ei taida löytyä koko maailmasta. (Hakusessa jotakin tämän tyylistä.) Koti tuntuu siis edelleenkin hieman kolkolta sekä kliiniseltä, sillä myös mattoprojekti (verhoista nyt puhumattakaan) on edelleen todella vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti