IHANAA JOULUA!

Halusin vielä tulla toivottamaan teille ihanaa, rauhallista ja ennen kaikkea turvallista joulua! Vaikka tämä vuosi on ollut kaikkinensa todella haastava, toivottavasti teillä on kaikesta huolimatta ikimuistoinen joulu. <3

 

JOULUFIILISTÄ ETSIMÄSSÄ

Tänä vuonna joulunaika on ollut melkein yhtä ankea, kuin vuosi 2020 noin kokonaisuudessaan. Lumesta ei ole tietoakaan, vaan vettä sataa taivaan täydeltä. Kaikki ihanat jouluperinteet Kauneimmista joululauluista aina Tuomaanmarkkinoihin on peruttu. Kaiken huipuksi ketään ei saisi nähdä eikä oikein missään käydäkään. En siis yhtään ihmettele, jos joulufiilikseen on ollut tänä vuonna hieman vaikeampi päästä.

Olen kaikesta huolimatta yrittänyt päästä joulufiilikseen ja tietoisesti sivuuttanut kaikki mediasta pursuvat huonot uutiset. Yksi varma tapa päästä jouluiseen tunnelmaan on hyväntekeväisyys. Siitä tulee väkisinkin aina hyvä mieli, sillä joulun tärkein sanoma on toisten auttaminen. Se onkin täydellinen lääke kaikkea tätä shaibaa vastaan, eikä siihen välttämättä tarvitse edes rahaa. Olemme  mieheni kanssa olleet auttelemassa Pet Rescue Finlandia jo pidempään, mutta joulukuun alkupuolella pääsimme pitkästä aikaa luovuttamaan Liettuasta saapuneita kodittomia koiria heidän uusille perheilleen. Olen pitänyt yhteyttä osaan perheistä ja saanut ilokseni kuulla, kuinka muun muassa aroista ja pelokkaista hauveleista on kuoriunut kainaloon käpertyviä karvapalloja, jotka rakastavat rapsutuksia! Ihan parasta!

Ja vaikka olen ollut suurimman osan tästä vuodesta lomautettuna, halusimme myös auttaa jotain vielä vaikeammassa tilanteessa olevaa perhettä. Liityin Facebookissa "Apua vähävaraisten lemmikeille"- ryhmään ja pääsin sitä kautta auttamaan erään Pohjois-Suomessa asuvan perheen lemmikkejä. Tilasin heidän lähikauppaansa ison kasan koiran- sekä kissanruokaa sekä erilaisia herkkuja, joten nyt heillekin on luvassa jotakin hyvää jouluna. <3

TUUHEUTTA HIUKSIIN (*HOIDOSTA SAATU ALEA)

Olen jo vuosia käynyt samalla kampaajalla ja haluan nyt jakaa teillekin hyvän vinkin pidempään sekä tuuheampaan tukkaan. Löysin kampaajani Viivin silloin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa hiustenpidennyksiä. Viiviä suositeltiin minulle, sillä hänen kerrottiin olevan todella nopea pidennyksien ompelemisessa - ja se pitää täysin paikkansa. Viimeiset kymmenen vuotta olen siis luottanut hiukseni hänen käsiinsä. Aina kun Viivi on vaihtanut kampaamoa, minä olen seurannut perässä. Nykyään hänet löytää Hattara Salongista, joka sijaitsee aivan kivenheiton päässä kauppakeskus Redistä.

Halusin alunperin juuri ommeltavat pidennykset, sillä ne ovat hellävaraisin tapa tuoda omiin hiuksiin lisää pituutta sekä tuuheutta. Nykyään omat hiukseni ovat tosin jo niin pitkät, että lisähiukset tuovat tukkaani lähinnä enemmänkin tuuheutta - enkä voisi enää elää ilman niitä. Yleensä minulle ommellaan kaksi riviä lisähiuksia, mutta supertuuheutta haluaville voi tarvittaessa ommella enemmänkin.

Pidennyksiä saa ostettua monesta eri paikasta, mutta viime aikoina olen tilannut ne pääosin Rapunzel of Swedeniltä. Aidot hiusnauhat maksavat siellä laadusta riippuen noin 100-200€, mutta yhtä nauhaa voi käyttää useaan otteeseen. Värejä löytyy myös todella hyvä valikoima ja epävarmuuden iskiessä Viiviltä voi kysyä apua oikean sävyn valinnassa.

Viivi haluaa vielä muistaa teitä lukijoita seuraavilla tarjoushinnoilla:

- pidennyksien ompelu 25€/rivi

- väri ja leikkaus 90€

KURKISTUS KODINHOITOHUONEESEEN

Saimme vihdoinkin aikaiseksi tilata kodinhoitohuoneeseen kauan toivotun peilin (joka oli muuten etukäteisjoululahja Mama Linnalta, iso kiitos vielä kerran!). Tilasimme peilin Suomen Lasitehtaalta ja se avartaa mukavasti pikkuista kodinhoitohuonettamme. Vaikka tila on tosiaan suhteellisen pieni, mahtuu siellä kuitenkin tekemään kaiken oleellisen. Kaappeissa on tilaa pyyhkeille, vuodevaatteille sekä kaikenlaisille siivousvälineille ja tilansäästöllisistä syistä pesukoneemme toimii tarvittaessa myös kuivausrumpuna.

Koska olen aina ollut allerginen värikkäille siivouspurnukoille, ostin vuosi sitten Nykin reissulla kasan The Laundress'n pyykinpesu- sekä siivousaineita, jotka saavat nyt koristuttaa kodinhoitohuoneen tasoa. Purnukat ovat niin söpöjä, ettei niitä raaskisikaan piilottaa kaapin uumeniin. Ne on myös helppo täyttää uudelleen kun alkuperäiset pesuaineet ovat loppuneet, joten ikuiset heipat rumille pesuainepurkeille!

Koska kodinhoitohuoneessa ei ole ikkunaa, sitä koristaa omalta osaltaan myös muutama muovikukka. Noin yleisesti ottaen muoviset kasvit eivät ole ikinä olleet minun juttuni, mutta tässä tilanteessa ne olivat oikeastaan ainoa vaihtoehto tuomaan huoneeseen hieman kodikkuuden tunnetta. Lämpöä huoneeseen tuo myös puinen pyykinkuivausteline, joka oli todella hyvä ostos niin käytännöllisyyden kuin kauniin ulkonäönkin vuoksi! Siivousvälineiden sekä kodinhoitotavaroiden ei siis tarvitse välttämättä olla rumia muovisia hökötyksiä, sillä nykyään lähes kaikkea saa myös "katseenkestävinä" versioina.

AAMUKAHVI JOULUISELLA TWISTILLÄ

Minä olen aina syönyt piparini mielummin taikinana, joten en ole koskaan ollut mikään joulupiparien ylin ystävä. Rakastan kuitenkin niiden tuomaa tuoksua ja sen lisäksi pipareista saa mitä söpömpiä koristeita! Tällä kertaa leivoin kahvimukin somisteeksi sopivia pipareita, jotka ovat maailman helpoimpia tehdä ja silti aivan supersuloisia.

Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, voi skipata koko leipomisvaiheen ja koristella valmiita pipareita. Koristeltujen pipareiden lisäksi tarvitset karkkitankoja, joiden avulla joulupiparit roikkuvat nätisti mukin reunassa. Löysin sattumalta Prismasta Mini Candy Cane- paketin, joka sopi tähän tarkoitukseen aivan täydellisesti. "Liimasin" tangon piparin toiselle puolelle valmiilla sokerikuorrutteella ja annoin kuivua yön yli. Kun piparit säilöö kannellisessa astiassa, ne säilyvät hyvänä esimerkiksi yllätysvieraiden varalta.

PARAS AIKA VUODESTA

Niin kuin olen aiemminkin maininnut, olen tänä vuonna aloittanut joulukoristelut jo ennätyksellisen aikaisin. Meillä on aina ennen ollut aito kuusi, mutta tänä vuonna se ei olisi aikaisesta joulun aloituksesta johtuen oikein toiminut. Googlailtuani aikani tulin siihen tulokseen, että Triumph Tree Forest Frosted olisi meille paras valinta. Vaikka kuusi ei ollut kaikista edullisin vaihtoehto, oli se kehuttu aivan maasta taivaisiin muun muassa useissa eri blogeissa. Ja on minun kyllä pakko myöntää, että muovikuusessa on ehdottomasti ne omat puolensa! Vaikka aidon kuusen tuoksua ei voita mikään, olen hyvin kiitollinen jo näin etukäteen, että se perinteinen neulasshow jää meiltä tänä vuonna välistä.

Vaikka jouluaatossa on aina oma taikansa, tämä joulun odottaminen on melkeinpä sitä parasta aikaa. Olen siitä ehkä poikkeuksellinen ihminen, että viihdyn tähän aikaan vuodesta ihan erityisen hyvin kaupoissa sekä kauppakeskuksissa. Kaikkialla soivat joululaulut sekä kimmeltävät koristeet tuovat minulle sitä ihanaa joulun tunnelmaa - ympärillä pyörivistä stressaantuneista ihmisistä huolimatta. Toki näinä tautisina aikoina kaikki "kaupassa hengailut" yrittää rajata aika minimiin, mutta kyllä sen joulufiiliksen saa jo ihan käymällä lähi- Prismassakin.

SYÖTÄVÄ EIFFEL-TORNI

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tulee huomaamattaan ladeltua kaikki tietämänsä kirosanat piparkakkutaloa askarrellessa. Ihan viimeistään ne ärräpäät lentelevät aina siinä vaiheessa, kun taloa yritetään koota mahdollisimman nopeasti tulikuuman sokerin avulla. Kaikista varatoimista huolimatta onnistun joka ikinen vuosi polttamaan joko omani tai mieheni kädet, toisinaan jopa molempien. Piparkakkutaloriita on meille siis jo yhtä perinteinen kuin Kauneimmissa joululauluissa käynti - se vain kuuluu jouluun.

Tänä vuonna päätimme vielä mennä sieltä missä aita on korkeimmillaan ja väkertää syötävän Eiffel-tornin. Bongasin vuosi sitten Sannan version tuosta kyseisestä tornista ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Päätin siis mahdollisen avioeron uhallakin, että meidän kotiamme tulee tänä jouluna koristamaan piparinen Eiffel-torni.

Koska en itse omaa minkäänlaisia matemaattisia tai arkkitehtuurisia taitoja, sai mieheni tänä(kin) vuonna piirtää piparkakkutornin kaavat. Käytimme A4-kokoista paperia ihan kokonaisuudessaan, jolloin tornista tuli juuri sopivan kokoinen.

Koristeluun suosittelen käyttämään omatekoista sokerikuorrutetta, jota voi pursottaa vaikka pakastepussista. Vaikka kaupan kuorrute pysyykin kuivuttuaan valkoisempana kuin itse tehty, pystyy pakastepussiin tehtävän reiän kokoon vaikuttamaan helpommin - tällä kertaa mitä pienempi, sen parempi. Virheitä tosin tulee oli reikä sitten minkä kokoinen tahansa, mutta ne pystyy korjaamaan helposti hammastikun avulla. Ja vaikka tornin askartelemiseen kuluikin melko runsaasti aikaa sekä hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoinen!

KAUKOKAIPUUTA SEKÄ LEGGAREITA

En tiedä onko siellä muita kohtalotovereita, mutta tämä korona-aika (sekä lomautus) on saanut minut unohtamaan housujen olemassaolon. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin olen viimeksi vetänyt farkut jalkaani, sillä viiletän tätä nykyä menemään poikkeuksetta aina legginsseissä. En osaa sanoa onko se hyvä vaiko huono asia, mutta minua ei oikeastaan kiinnosta nyt mikään muu kuin mukavuus ja rento fiilis. Tämän se kotonaolo on nyt saanut aikaiseksi, minusta on tullut leggarimuija.

Tämä jatkuva kotoilu on saanut minut myös haaveilemaan entistä enemmän ulkomaanmatkoista - näin joulun lähestyessä ihan erityisesti New Yorkista. Tuo kaupunki on ehdoton lempparini mitä joulunalusaikaan tulee, sillä sen välkkyvät valot, kauniit joulukoristelut sekä joka paikassa raikuvat joululaulut saavat minut aina joulumielelle. Myös "Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa" on omalta osaltaan vaikuttanut asiaan, sillä se kuuluu elokuvan ykkösosan kanssa poikkeuksetta jouluperinteisiini.

Haaveilen myös jostakin eurooppalaisesta kaupungista, jonka sympaattiset joulumarkkinat tuovat sille paatuneimmallekin joulunvihaajalle jouluisen fiiliksen. Pienistä suloisista kojuista myytävät joululeivonnaiset sekä kuuma siideri melkein jo tuoksuvat nenässäni! No, ehkä ensi vuonna sitten. 

KUN JOULU TULI AIKAISIN

Koska vuosi 2020 on ollut kaikkinensa niin uskomattoman ankea, päätin aloittaa jouluvalmistelut ennätyksellisen aikaisin. Tänä pimeyden ja masennuksen kulta-aikana kaikki keinot ovat sallittuja, joten meillä on ollut joulukuusi sekä muut jouluhärpäkkeet jo halloweenista (mieheni vastusteluista huolimatta). Joulu on aina ollut lempiaikaani, joten miksi ihmeessä en fiilistelisi sitä hieman normaalia pidempään? Näin lomautettuna minulla on sitä paitsi ollut reilusti aikaa laittaa kotia joulukuntoon, joten tämä pieni "projekti" on toiminut erinomaisesti myös terapeuttisesta näkökulmasta. Bring it on joulu, täällä ollaan jo valmiita!

TYTTÖJEN LEIPOMISPÄIVÄ

Kummityttömme oli minulla muutama päivä sitten hoidossa ja päätin jo hyvissä ajoin, että sinä päivänä me teemme tyttöjen kesken joulupipareita. Leipominen ei varsinaisesti kuulu Mimin vanhempien vahvuuksiin, joten päätin napata sen pallon itselleni ja tutustuttaa Mimsselin leipomisen saloihin. Rehellisesti sanottuna leipominen 1-vuotiaan kanssa oli melko hermoja raastavaa (etenkin kun karppisokerista valmistamani piparitaikina epäonnistui, eikä meinannut millään pysyä kasassa), mutta saimme me lopulta aikaiseksi edes muutaman valmiin piparin! Ja koko homman pointti oli muutenkin se yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen, eli lopputuloksella ei oikeastaan ollut edes mitään merkitystä. Tästä tulee siis ehdottomasti meidän oma jouluperinteemme. <3

KIRJAVINKKI VIIKONLOPPUUN

Googlailin muutama päivä sitten netistä kirjavinkkejä ja löysin erään teoksen, jota oli kehuttu aivan maasta taivaisiin. Rehellisesti sanottuna "Suon villi laulu" (Where the Crawdads Sing) ei juonen perusteella hirveästi puhutellut minua, sillä se erosi suuresti kaikesta aiemmin lukemastani. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden, kun kuulin Reese Witherspoonin tuotantoyhtiön ostaneen teoksen filmatisointioikeudet. Ja onneksi annoin, sillä kirja taisi olla kauneinta mitä olen koskaan lukenut!

Kirja kertoo lyhykäisyydessään pohjoiscarolinalaisen Kya Clarkin tarinan lapsesta aikuisuuteen. Tytön perhe hylkää hänet yksi toisensa jälkeen ja jättää lopulta 5-vuotiaan Kyan selviämään itsekseen marskimaalla sijaitsevaan kotimökkiinsä. Kirjailijan tapa kuvailla luontoa, eläimiä sekä Kyan tuntemuksia on jotain niin uskomattoman kaunista, ettei kirjaa lukiessa vain voi olla herkistymättä. Tälle siis jättimäinen suositus!

MÖKKEILYÄ SEINÄJOELLA

Kävimme parisen viikkoa sitten pienellä mökkilomalla Seinäjoella. Meille sattui todella hyvä tuuri säiden suhteen, sillä aurinko paistoi melkein koko viikonlopun ajan. Mökkeily ei sinänsä ole ikinä ollut oikein minun juttuni, mutta tämän korona-ankeilun keskellä kaikki arjesta poikkeava on enemmän kuin tervetullutta! Oli itse asiassa tosi kiva viettää pari päivää eri maisemissa keskellä metsää - muutamista ällöttävistä hirvikärpäshyökkäyksistä huolimatta.

 

 

Tuona viikonloppuna pieni kummityttömme myös keksi, että hän on aivan erityisen hyvä taluttamaan Jutia. Tämän päättelin siis siitä, ettei kukaan muu enää saanut taluttaa Jutskua, kun Mimi oli kerran päässyt talutuksen makuun. Tuota maailman suloisinta kaksikkoa olikin todella viihdyttävää seurata, kun he olivat pienellä päiväkävelyllä läheisellä metsätiellä. He ovat muutenkin tulleet aina oikein hyvin toimeen ja Mimi osaa jo nuoresta iästään huolimatta kohdella Jutia todella hellästi.

ARJEN PIENIÄ PIRISTYKSIÄ

- Täydellisen nuden huulikiillon löytäminen ei todellakaan ole niin helppo homma kuin miltä se kuulostaa, mutta nyt koen olevani hyvin lähellä täysosumaa. Lumenen Luminous Moisture Lip Color sävyssä 101 on väriltään aivan täydellinen. Pienenpienen miinuksen kiilto saa kuitenkin siitä, että se saa rohtuneet huulet näyttämään vielä tuplasti kuivemmilta - sen alle kannattaa siis levittää hiukan huulirasvaa.

 - Bongasin jokin aika sitten somesta Pierre Robertin merinovillaisen oloasun, joka näytti maailman mukavimmalta päällä. Kun vielä sain hyvän alekoodin erään jälleenmyyjän nettikauppaan, oli minun vain pakko toimia. Tuo asu taitaakin olla yksi parhaista ostoksistani pitkään aikaan, sillä se on ollut päälläni lähes päivittäin.

 

 -Nyt kun vapaa-aikaa on melko lailla, olen innostunut äänikirjoista vielä entistä enemmän! Tosin minun on jotenkin hankala vain maata sohvalla ja kuunnella kirjaa, joten laitan sen päälle aina esimerkiksi kokatessani, ripustaessani pyykkejä tai ulkoillessani Jutin kanssa. 

Lemppareitani ovat tähän mennessä olleet muun muassa Ruth Waren "Lukitut ovet", Jane Harperin "Luonnonvoimat", James Bowenin "Katukatti Bob" sekä Heather Morris´n "Cilkan tarina". Erityismaininta vielä Carl Johan Forssen Ehrlinin "Norsu joka tahtoi nukahtaa"- nukutussadulle, joka toimii erinomaisesti myös aikuisille!

 - En ole koskaan ollut mikään aamuihminen, joten myös aamiaisen syöminen on tuottanut minulle aina suuria vaikeuksia. Minulle ei vain yksinkertaisesti maistu ruoka aamuisin. Kaikki on kuitenkin muuttunut aloitettuani jääkahvin juomisen. Kauramaitoon tehty sekä vaniljasiirapilla maustettu jäälatte on yksinkertaisesti vain niin hyvää, että olen monesti herännyt keskellä yötä ja toivonut aamun tulevan nopeasti - ihan vain ja ainoastaan, että pääsisin juomaan jäälatteni.

- Olen jo pienen ikuisuuden halunnut nähdä Jennifer Anistonin sekä Reese Witherspoonin tähdittämän The Morning Show- sarjan, joka kertoo Me too- skandaalin kouriin joutuneesta suositusta aamu-tv-ohjelmasta. Kun minulle tarjottiin ilmaista koeaikaa Apple Tv:n parissa, tartuin siihen ilomielin ja katsoin koko sarjan melkein yhteen putkeen. Tälle iso suositus!

 - Jos minun pitäisi tällä hetkellä valita lempparini kaikista ravintola-annoksista, se olisi Bangkok 9:n massaman curry kanalla. Harmikseni ketjun ravintoloita ei löydy ihan meidän kotimme lähistöltä, mutta nappaan curryn mukaan aina käydessäni keskustassa tai kauppakeskus Triplassa. Massaman curry on vain yksinkertaisesti annos, joka ei petä koskaan.

-  Koko tämän koronakatastrofin keskellä on ainakin yksi tyyppi, jota ei tunnu vaivaavan tällä hetkellä sitten mikään. Jutia ei paljon koronat kiinnosta - toinen on päinvastoin ihan innoissaan, että äiti on koko ajan lähettyvillä sekä valmiudessa rapsuttamaan.