MÄNTYSUOVAN TUOKSUISISTA MATOISTA...

Poikaystäväni loma alkaa lähestyä loppuaan, joten näin viimeisen viikonlopun kunniaksi onkin hyvä tehdä suursiivous. Siihen kuuluu luonnollisesti myös mattojen pesu. Matto-raukkamme ovatkin viime aikoina olleet kovilla, kun ystäväpariskuntamme koiralla on alkanut merkkailuvaihe. Onneksi Benji kuitenkin leikataan kohta, joten mattommekin saavat (luultavasti) elää rauhassa elämänsä loppuun saakka.

Löysimme viime kesänä Kuopiosta tosi kivan pesupaikan, joten mattojen hinkkaus ei tuntunut lainkaan niin ankealta kuin olisi saattanut luulla. Tosin pakko myöntää, että mies oli meillä se joka hoiti sen suurimman hinkkauksen... Kyllä minäkin kovasti yritin osallistua, mutta ilmeisesti lopputulos ei miellyttänyt tiukkaa "työnjohtajaa" ja hän lähettikin minut matkoihini (=siis katsomaan vierestä).

Mikään ei ehkä olekaan ihanampaa, kuin puhtaat matot ja kotiin tulviva mäntysuovan tuoksu! (Tai no itse asiassa on montakin asiaa, lähinnä puhuin nyt vain tuollaisista kodinhoidollisista asioista.) Edellyttäen siis, että matot ovat vielä paikoillaan kun menemme illalla hakemaan niitä takaisin... Vähän siis jännitystä elämään! 

(Pakko myöntää, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt millaiset ihmiset käyvät varastamassa toisten mattoja?? Tähän loppuun vielä sellainen ihmettelevä emoji, jonka silmät ovat suunnilleen lautasen kokoiset.)

SISILIA ROADTRIPISTÄ...

PÄIVÄ 1

Lensimme Helsingistä Sisilian Cataniaan, josta lähdimme samantien huristelemaan vuokra-autolla kohti Taorminaa. Olimme varanneet yön suloisesta Villa Sara B&B:stä, jota pyöritti ihana mummeli, joka näytti vähintäänkin satavuotiaalta. Mummo ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta pärjäsimme elekielellä aivan mainiosti.

Taormina paljastui todella söpöksi pikkukyläksi! Tosin huimat korkeuserot (=noin triljoona porrasta) sekä reilun 30 asteen helle saivat aikaan sen, että sain samantien unohtaa haaveet näyttää edes jossain määrin freesiltä loman aikana. Siellä paineltiin siis menemään meikit (ne vähäisetkin) valuneena pitkin naamaa ja selkä totaalisen märkänä hiestä. Mutta itse Taormina oli ihanan idyllinen ja maisemat aivan huikeita! Olisimme siis mielellämme viihtyneet siellä vähän pidempäänkin.

PÄIVÄ 2

Heräsimme ajoissa ja lähdimme ajelemaan Etnalle. Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä huipulle noin 2400 metristä, johon gondolihissit jättivät meidät. Kävelyä olisi siis kertynyt mutkitellen noin kolmisen kilometriä. Lopputulos oli kuitenkin se, että pääsimme kipuamaan 50 metriä ja olin siinä vaiheessa ehtinyt valittaa jo noin 78 eri asiasta. Listaan kuului muun muassa 30m/s puhaltava JÄÄTÄVÄ vastatuuli, vaikeus hengittää, hiekka sieraimissa, hankaavat kengät, korvasärky (johtuen myrskytuulesta) sekä huonosti olevat alkkarit. Tuona hetkenä minulle muistui myös elävästi mieleen, miksi vaellus ei kuulu harrastuksiini... Niinpä käännyimmekin sitten takaisin ja kävimme ostamassa liput huipulle vievään maastoauto-linja-autoon (varmasti juurikin se k.o. auton virallinen nimike). 

Kokemus kokonaisuudessaan ei kuitenkaan päädy lähellekään koko reissun ikimuistoisimpia hetkiä, sillä huipulla (oman arvioni mukaan) noin 60m/s puhaltava VIELÄKIN JÄÄTÄVÄMPI tuuli sai lähinnä aikaan vain sen, että maisemien katselemisen sijaan yritin vain parhaani mukaan olla kuolematta hypotermiaan tai vuorelta alas syöksymiseen.

...jatkuu.

SAFARISTA...

Kävimme Tansaniassa safarilla vuoden 2015 joulukuussa ja se oli kyllä ehdottomasti hienoimpia matkakokemuksia ikinä! Varasimme safarin jo etukäteen Suomesta ja lukuisten googlettamisien jälkeen päädyimme Bobby Camping Safari-nimiseen  matkanjärjestäjään, sillä se oli saanut paljon kehuja. Ja kaikki kyllä sujuikin ihan suunnitelmien mukaan, vaikka olimme henkisesti valmistautuneet jo melkeinpä kaikkeen mahdolliseen... no koska Afrikka.

Safarimme kesti kokonaisuudessaan kolme päivää ja maksoi noin 500€/hlö. Hintaan sisältyi kaikki mahdollinen  henkilökohtaisesta oppaasta kyyteihin sekä omaan kokkiin. Yöpyminen tosin tapahtui teltoissa aidatulla "leirintäalueella", joka oli tällaiselle anti-ulkoilma-ihmiselle todellinen extreme-kokemus. Lisää jännitystä toi ensimmäisen yön ukkosmyrsky hc-rankkasateineen, jolle "vedenpitävät" telttammekin joutuivat lopulta antautumaan. Heräsimme siis aamulla (jos melkein koko yön valvomisen jälkeen voi vielä käyttää sanaa "herätä") noin kymmenen sentin syvyisestä vesilätäköstä teltan pohjalta.  Toisessa yhteydessä tuollainen kokemus olisi luultavasti lähinnä johtanut kiukutteluun ja v-tukseen, mutta koko tilanteen absurdius (=kuoleman pelkoista telttailua keskellä pimeintä Afrikkaa) teki siitä lähinnä jo melkein huvittavan.

Telttailusta huolimatta kokemus oli siis aivan huikea! Meillä oli todella hyvä opas, jonka avulla onnistuimme bongaamaan kaikki Big Fiven villieläimet - tai no, leopardia lukuunottamatta. Leopardin sijaan näimme kuitenkin kolme gebardia syömässä juuri saalistamaansa antilooppia, joten minusta se melkeinpä jyrää pelkän leopardin näkemisen. Lisäksi minulla ei ole rehellisesti sanottuna mitään hajua mitä eroa noilla eläimillä edes on, joten olen täydellisen tyytyväinen bongaustulokseemme!

Lisäksi näimme suurimman osan eläimistä todella läheltä, joka oli tällaiselle perus eläintarhoja välttelevälle (no eihän ne eläimet vain kuulu sinne) ihmiselle todella jännä kokemus. Vaaratilanteiltakaan ei tosin vältytty, sillä hyvin pahalla tuulella ollut sarvikuono meinasi yhdessä vaiheessa hyökätä edessämme olleen auton kimppuun. Taisi sen kulkuneuvon ihmisillä hiukan jo lorahtaa housuun, kun sarvikuono lähti juoksemaan sataaviittäsataa heidän autoaan kohti. Pari metriä aiemmin se kuitenkin veti jarrut pohjaan ja pääsimme kaikki huokaisemaan helpotuksesta.

Safarimme päätteeksi kuskimme vei meidät vielä käymään matkan varrella sijaitsevassa kotitalossaan, joten pääsimme etuoikeutetusti vielä tutustumaan hänen kotiinsa sekä perheeseensä. Onneksi olimme kuitenkin varautuneet tällaisiin iloisiin yllätyksiin ja pääsimmekin ilahduttamaan perheen lapsia suomalaisilla Muumi-karkeilla sekä värityskirjoilla.

OUDOISTA FAKTOISTA VOL.2...

- Rakastan Disney-leffoja! Ja siis nimenomaan niitä vanhoja, piirrettyjä versioita! Suosikkejani ovat Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö sekä Aladdin. Niin ja tietysti Leijonakuningas sekä Tarzan!

- Luen salaa Vauva.fi-sivuston keskusteluja. Siellä on välillä vain niin järkyttävän hauskoja (=täysin päättömiä) juttuja, että sivusto on ihan täysin koukuttanut minut!

- En ole ikinä myöhässä. Mistään. Päinvastoin, olen aina joka paikassa etuajassa, mikä on oikeasti jo todella rasittavaa. Lisäksi kaikki läheisimmät ystäväni sattuvat AINA olemaan sellaisia, jotka ovat poikkeuksetta myöhässä tapaamisesta kuin tapaamisesta. Arrgggh miten raivostuttavaa!

- Pelkään hammaslääkäriin menoa niin paljon, etten edes kehtaa näin julkisesti myöntää kuinka kauan viime käynnistäni on. Luultavasti ainoa tapa, jolla minut ikinä saisi hammaslääkäriin olisi nukutus. Tai sitten aivojen vaihto.

- En pidä vedestä, enkä siis myöskään uimisesta. En enää edes muista monta vuotta "talviturkkini heittämisestä" on, sillä en ikinä käy uimassa Suomessa. Vesi täällä ei vain yksinkertaisesti ole koskaan niin lämmintä, että suostuisin kastautumaan.

 - Minulla on jonkin asteinen pakkomielle siihen, että vessapaperirulla on telineessään oikein päin. Ja se ainoa oikea tapa käyttää vessapaperia on niin, että paperi rullautuu ylhäältäpäin. Pakkomielteeni on mennyt jopa niin pitkälle, että vaihdan jokaisessa käymässäni vessassa rullan aina oikeinpäin - oli paikka sitten ihan mikä tahansa. Myönnän tämän kyllä olevan hiukan sairasta.

- Vaikka säälin karjaeläimiä, en silti koskaan voisi ruveta kasvissyöjäksi. Avokadopasta onkin tasan ainoa kasvisruoka, mitä suostun syömään, sillä kaikki muut maistamani ovat poikkeuksetta vain "jääneet uupumaan jotain" (=lihaa).

Huom! "Oudoista faktoista vol.1" löytyy täältä!)

-

TANSANIASTA...

Lupasin aiemmin tehdä postauksen taannoiselta Tansanian matkaltamme, joten tässä tulee! Poikaystäväni siis täytti viime vuonna 30 vuotta ja halusin yllättää hänet mahdollisimman ikimuistoisella lahjalla. No mikä voisikaan olla ikimuistoisempaa, kuin matka Afrikan safarille?! Iloksemme myös ystäväpariskuntamme päätti lähteä mukaamme, joten lähdimme siis nelisteen reissuun.

Ja tyrmään nyt heti alkuun kaikki ne luulot tililläni lepäilevistä miljoonista, sillä tuollaiselle matkalle lähteäkseen ei todellakaan tarvitse olla miljonääri. Aloitimme  kahden viikon matkamme Abu Dhabista, josta lennot Tansanian Zanzibarille eivät maksaneet juuri mitään. Kahden hengen lennot reitillä Helsinki- Abu Dhabi- Zanzibar- Dubai- Helsinki maksoivat siis vain reilun tonnin.

Joulukuu oli täydellinen aika Zanzibarilla vierailuun, sillä pahin turistikausi ei ollut vielä alkanut. Olimmekin siis melkeinpä  ainoat turistit koko kuvankauniilla Jambiani Beachillä, jossa yövyimme Nur Beach Resort-nimisessä mökkikompleksissa. Resortti paljastuikin oikein hyväksi valinnaksi; mökit olivat todella söpöjä ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Tosin tänne lähteäkseen pitää olla TODELLA läheinen "kämppiksensä" kanssa, sillä majojen vessanpöntöt sijaitsevat metrin päässä sängystä. Ja siis ilman minkäänlaista seinää tai mitään muutakaan suojaa. Eli lopulta piti vain tottua heräämään siihen, kun toinen käy aamulla kakkoshädällä noin metrin päässä itsestä. Ihanan romantillista! <3

Auringonlasku hotellimme uima-altaalla.

Vaikka Jambiani Beach näytti meille parhaat puolensa, oli alueella luonnollisesti myös paljon köyhyyttä. Kaikesta kurjuudesta huolimatta paikalliset ihmiset vaikuttivat ilahduttavan onnellisilta ja viihtyivät isoissa ryhmissä tanssien sekä viettäen yhdessä aikaa. Halusimme kuitenkin edes jollain minimaalisella tavalla auttaa paikallisia ja päätimme kohdistaa sen koululaisiin. Olimmekin ottaneet Suomesta mukaamme kaikenlaisia koulutarvikkeita vihkoista lyijykyniin, jotka veimme paikalliseen kouluun niitä tarvitseville. Vaikka koulun opettaja ei puhunutkaan kuin muutaman sanan englantia, näytti hän meille oikein mielellään paikkoja koululaisten lomasta ja koulun kiinniolosta huolimatta. Ihmiset olivat siis uskomattoman ystävällisiä sekä avuliaita - kielimuurista huolimatta!

Kävimme tietysti myös testaamassa maailmankuulun "The Rock"-ravintolan, joka olikin ulkomuodoltaan aivan huikea kokemus! Vielä mennessä pääsimme kävelemään ravintolaan, mutta lähtiessämme nousuvesi oli jo vallannut rannan ja jouduimme turvautumaan venekyytiin. Paikkana ravintola oli siis todella kiva, mutta valitettavasti ruoka oli aivan järkyttävän ylihintaista sekä mitäänsanomatonta. Mutta tulipahan testattua.

Vietimme Zanzibarilla kokonaisuudessaan kuusi rentouttavaa päivää, jonka jälkeen oli aika siirtyä sisämaahan safarille. Ennen lentoa kävimme kuitenkin vielä tutustumassa Stone Townin markkinoihin sekä orjakaupan keskukseen. Pääsimme muun muassa käymään pienessä ja ahtaassa kellarissa, johon orjia aikoinaan tungettiin. Vaikka olimme kellarissa vain nelisteen, oli siellä aivan tukahduttavan kuuma. En halua edes ajatella millaiset olosuhteet ovat olleet silloin, kun huone on tungettu täyteen ihmisiä ilman minkäänlaista ruokaa tai juomaa. Vaikka kokemus siis oli todella ahdistava, oli se samalla myös todella opettavainen.

P.S. Safarista on tulossa piakkoin oma postauksensa!

ROSLUNDISTA...

Roslundin hampurilaisia on hehkutettu joka paikassa niin kauan kuin muistan, mutta en vielä tähän päivään mennessä ollut päässyt maistamaan niitä... no koska Kuopio. (Niin ja lisäksi tietysti myös yleinen muistamattomuuteni niiden olemassaolosta.) Jo kauan ennen heinäkuista Helsingin reissuamme olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että nyt se tapahtuu; menemme Roslundille hampurilaisille, vaikka se olisi viimeinen tekomme!

Ilman vakaata päätöstäni Roslundille menosta Kauppahallissa olisi voinut tulla todella paha ruokakriisi, sillä valikoimaa oli vaikka kuinka ja paljon! Ja siis puhun nyt nimenomaan sellaisista paikoista, joiden ohi tuntui lähes rikolliselta kävellä ilman että olisi maistanut koko menun läpi...

Ja pakko se on meidänkin myöntää, että hampurilainen oli ihan järjettömän hyvää! Erityisesti hampparin sisällä ollut kastike teki meihin syvän vaikutuksen. Lisäksi lisukkeena tulleet ranskikset olivat myös ihanan rapeita ja suolaisia, sillä suolaa ei koskaan voi olla liikaa -  tai no ainakaan melkein koskaan!

Julkkis-hampurilaisen lisäksi testasimme myös ribsit, jotka olivat suorastaan suussasulavan pehmeitä. Mausteita niissä olisi saanut olla meidän makuumme ehkä hitusen enemmän, mutta muuten ei valittamista! Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut ravintolakäynti!

LOMAMATKASTA...

Pitkän ja hetkittäin hieman tuskaisenkin pohdinnan jälkeen päätimme tänä kesänä suunnata lomamatkalle Sisiliaan sekä Maltalle. Edellisen lauseen "tuskainen" johtuu muuten siitä, että melkein koko Eurooppa alkaa jo olla koluttu (ainakin ne itseä kiinnostavat paikat) ja päätimme jättää tämän vuoden pidemmän reissun kylmille talvikuukausille.

Lentoemäntävuoteni ovat opettaneet minut olemaan ehkä maailmankaikkeuden nopein pakkaaja, joten se ei ikinä ole ollut minulle mikään onkhelma. Valitettavasti ne samaiset vuodet eivät kuitenkaan opettaneet minua purkamaan laukkuja heti kotiutumisen jälkeen, vaan pahimmassa tapauksessa matkalaukkuni on saattanut maata puoliksi purettuna (=heiteltynä ympäriinsä) pitkin työhuoneen lattiaa jopa kuukausi kotiinpaluun jälkeen.

Löysin muuten matkalle H&M:n aleista ihanan, pellavaisen t-paidan sekä supersöpöt hapsushortsit. En ole oikein koskaan ollut shortsi-ihmisiä (koska ällöpaksut reidet), mutta noita yksilöitä en mitenkään pystynyt jätttämään kaupan hyllylle! Sitä paitsi, ulkomailla sitä aina jotenkin muutenkin pukeutuu erilailla kuin kotimaassa. Siis esimerkiksi nyt vaikka näihin "hyvin rohkeisiin" shortseihin... Living on the edge!

Olen muuten ajastanut matkamme ajaksi muutaman postauksen, joten blogissa tapahtuu säännöllisin väliajoin lomailusta huolimatta! Ja matkakuulumisia voi tietysti seurata reaaliajassa Instagramistani. Arrivederci!

KARJALOHJASTA...

Vietimme viikonlopun Karjalohjalla ihanan kesäisissä maisemissa. Vaikka koko viime viikko - ja sitä kautta meidän ensimmäinen lomaviikkomme - meni sateen ja ukkoskuurojen (niin ja Netflixin) merkeissä, oli viikonloppu onneksi ihanan aurinkoinen. Myös Juti oli ihan onnensa kukkuloilla, sillä pikkuinen pääsi juoksemaan parin päivän ajan ympäri isoa ja aidattua pihaa koko sielunsa kyllyydestä.

Viikonloppu sisälsi siis rantasaunaa, hyvää ruokaa, sekä kylmää valkkaria. Ja vaikka viinillä tunnetusti onkin välillä poikkeuksellisia kykyjä, ihan kaikkeen sekään ei auta. Vaikka kesäisen Suomen maisemat ovatkin ihania, niin ne ötökät... Voi luoja. Vaikka siis asumme nykyään Kuopiossa, en näin helsinkiläis"tyttönä" ole vieläkään tottunut niihin örkkeihin. Enkä totu. Ja kyse ei todellakaan ole mistään naisellisen hennosta kiljahduksesta sekä sivistyneestä hätistelystä. Kaikkea muuta. Huudan siis kuin hyeena ja juoksen hysteerisenä ympäri pihaa. Tulen kirjaimellisesti aivan hulluksi niiden kanssa ja meinasin hämähäkkihyökkäyksen seurauksena jopa kaataa soutuveneemme. (Niitä oli OIKEASTI joku 40!!)

Mutta vaikka kesä on kaikista elukoistakin huolimatta Suomessa ehdottomasti sitä parasta aikaa (ellei sitten tule lunta tai rakeita), niin meille on siitäkin huolimatta muodostunut jo tavaksi lähteä johonkin ulkomaille reissuun. Olemme tulleet molemmat siihen tulokseen, että täällä kotimaassa ehtii kyllä viettää ihan tarpeeksi aikaa muutenkin, joten loma on kivempi viettää uusissa maisemissa. Ensi viikolla jätämmekin siis Jutin täysihoitoon Mama Linnan luokse ja suuntaamme etelän aurinkoon. Sitä ennen kuitenkin vielä muutama päivä ihanaa Helsinkiä... <3