tiistai 30. elokuuta 2016

TONNIKALAPIIRAKASTA...

Minun teki yksi ilta mieli jotain suolaista piirakkaa, joten kokeiluun pääsi Kinuskikissan sivuilta löytynyt resepti. Tosin muokkasin ohjetta jälleen kerran hieman itselleni mieluisammaksi. Piirakka oli kuitenkin todella helppo ja nopea tehdä ja siitä tuli ihan huippuhyvää! Loppusilauksen koko hoidolle antoi vielä loraus sweet chili-kastiketta, joka sopi ihan erinomaisen hyvin yhteen tonnikalapiirakan kanssa. Oikeastaan se sopii yhteen melkein minkä tahansa ruoan kanssa, joten kastiketta löytyykin aina jääkaappimme vakiovarusteista.


TONNIKALAPIIRAKKA

TAIKINA:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
0.5 dl vettä

TÄYTE:
1 prk tonnikalaa öljyssä
2 dl kevytkermaa
1 dl vettä
2 dl emmental-raastetta
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi.
Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina voidellun piirasvuoan (24-26cm) pohjalle sekä hiukan myös reunoille.
Valuta tonnikalasta ylimääräinen neste ja levitä se piiraspohjalle.
Sekoita kulhossa kaikki muut aineet ja kaada tonnikalan päälle.
Paista 200 asteessa noin 30-35 minuuttia, suojaa pinta tarvittaessa foliolla.








sunnuntai 28. elokuuta 2016

PIENENTYNEISTÄ FARKUISTA...

Vettä sataa, tuulee ja ulkona on kylmä. Syksy on siis väkisinkin tulossa. Vaikka olenkin kesäihminen, ei minua kuitenkaan suuremmin haittaa tulevat viileät ilmat - isoihin neuleisiin sekä lämpimiin kaulahuiveihin on taas ihana kääriytyä. Tosin tuuli ja sade haittaavat sitten sitäkin enemmän - ellei satu makaamaan sohvalla peiton alla katsomassa jotain superkoukuttavaa sarjaa (suureksi surukseni katsoin juuri Gilmore girls'n loppuun, joten tarvitsisin äkkiä vinkkejä uudesta sarjasta??)

Nyt on siis myös se aika vuodesta, kun on tullut jälleen aika kiskoa farkut jalkaan löysien kesämekkojen sijaan. Ja siis nimenomaan paino sanalla "kiskoa", sillä se on joka pirun syksy tämä sama juttu; joko housut ovat tiukentuneet yksikseen kaapissa tai sitten kesän aikana suuhun sullotut wingssit, grilliruoka, brita-kakut, jäätelöt, mansikkamargaritat, valkoviinit ja only God knows mitkä muut ovat tehneet tehtävänsä. Yritän parhaani mukaan saada jostain motivaatiota salille (ei, tiukat farkut eivät vielä olleet tarpeeksi iso järkytys), mutta kun ei.... Noh, ehkä sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun en saa farkkuja jalkaan enää ollenkaan.




HUIVI: BALMUIR
T-PAITA: KAPPAHL
"NEULE"TAKKI : ZARA
FARKUT: GINA TRICOT
LAUKKU: TIGER OF SWEDEN
LENKKARIT: ADIDAS





keskiviikko 24. elokuuta 2016

IHANISTA HÄISTÄ...

Viime viikonloppu meni hyvin romantillisissa merkeissä, sillä otimme osaa ystäväpariskuntamme häihin. Päivän teki vielä erityisen ikimuistoiseksi se, että kyseessä oli sotilashäät. Sehän tarkoitti siis toisin sanoen sitä, että kirkko oli täynnä komeita miehiä uniformuissaan sekä miekoissaan - minulla on siis joku juttu uniformuja kohtaan.

Minulla on muuten joku juttu myös Prinsessa Ruususen häämarssia kohtaan, tosin vähän erilaisessa muodossa. En vain yksinkertaisesti kestä kuunnella sitä itkemättä. En enää edes yritä pidätellä, vaan annan ihan suosiolla patojen purkautua. Niin kuin myös tälläkin kertaa... Tilannetta ei suoranaisesti myöskään helpottanut näkymä kuvankauniista morsiamesta kävelemässä pitkin kirkon käytävää rakastamansa miehen luokse... Pelkkä ajatuskin tuo uudelleen kyyneleet silmiin! <3




Häitä juhlittiin Lapualla ja hääjuhlalle varattu tanssilava oli todella idyllinen sekä maalaisromantillinen paikka. Kaiken lisäksi lava sijaitsi aivan järven rannalla, joten puitteet täydelliselle juhlalle olivat kaikin puolin koossa. Vielä pisteenä i:n päälle juhlat sattuivat elokuun (suunnilleen) ainoalle hellepäivälle, joten vilttejä tarvitsi lämmikkeeksi vasta myöhään illalla. Ja silloinkin ehkä enemmän vain hyttyssuojaksi...

Vaikka sunnuntaina olo olikin kuin jyrän alle jääneellä ja 27 itikanpuremaa syyhyävät edelleen, olivat juhlat siitäkin huolimatta aivan mielettömän hauskat! Häät ovatkin ehdottomasti kaikkien juhlien aatelia! Tosin poikaystävälläni voi olla asiaan hieman eriävä mielipide, sillä jo vuosia kestänyt sukkanauhan välttely päättyi näissä häissä kuin seinään. Kyse ei tosin vieläkään ollut varsinaisesta sukkanauhan nappaamisesta, vaan se yksinkertaisesti vain lensi hänen olkapäälleen. Lukuisista uusintaheitto-pyynnöistä huolimatta (ne kaikki siis hänen suustaan) tulos jäi voimaan. JEI!





 Kiitos vielä ihanalle hääparille! <3

maanantai 22. elokuuta 2016

KONTTIRAVINTOLASTA...

Meidän on koko kesän ollut tarkoitus mennä kokeilemaan Kuopion keskustassa sijaitsevaa Mortonin konttiravintolaa, mutta jotenkin se on vain unohtunut. Ja tietysti silloin kun olisimme muistaneet, on tullut vettä kuin Esterin sieltä ja terassilla istuminen ei ole sattuneesta syystä oikein innostanut. Perjantaina sattui kuitenkin olemaan niin ihana ja aurinkoinen päivä, että hyökkäsimme pelipaikoille heti poikaystäväni päästyä töistä.



Ja hyvä että menimme, sillä hampurilaisannos oli todella herkullinen - bataattiranskalaisista puhumattakaan! Ne olivat siis ihanan rapeita sekä suolaisia, juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla! En ymmärrä miksi nykyään niin moni ravintola tarjoaa lähes suolattomia annoksia, sillä ilman sitä ruoka ei vain valitettavasti maistu miltään.

Olen muuten kerran yrittänyt tehdä bataattiranskiksia kotona, mutta se päättyi niin järkyttävään katastrofiin, että tyydyn nykyään syömään niitä vain ravintolassa. (Avopuoliso sekä minun hermoni kiittävät.)




lauantai 20. elokuuta 2016

JUTIN MURROSIÄSTÄ...

Juti on aina ollut ihana (joskin myös omapäinen) persoona, mutta viime aikoina on tuntunut, että sillä menee jo lähes yhtä helposti hermo kuin ihmisäidillään leipoessa. Onko koirillakin siis ihan oikeasti murrosikä? Olen kyllä joskus ohimennen kuullut siitä, mutta en vain jotenkin uskonut sen olevan totta. Mutta kai se on nyt vain uskottava, sillä Juti täytti juuri ihmisiässä laskettuna 15 vuotta ja kaikki merkit viittaavaat tuohon kyseiseen elämänvaiheeseen.

Hetkellinen hermojen menetys ulkoa kuuluvalle metelille.
Ei Juti nyt onneksi ihan mahdoton ole, mutta se on selvästi muuttunut yhtäkkiä tottelemattomammaksi sekä itsepäisemmäksi. Lisäksi se ärsyyntyy paljon helpommin kuin aiemmin. Koirakirjoja selailtuani selvisikin, että tämä "kiukuttelu"vaihe kestää luultavasti muutaman kuukauden. Joten ei kai tässä sitten auta, kuin yrittää olla ymmärtäväinen sekä pitkäpinnainen vanhempi. En minä meinaan itsekään mikään enkeli tainnut tuossa iässä olla, mutta Jutin kohdalla sentään (luultavasti) säästymme ensimmäisiltä alkoholikokeiluilta sun muilta urpoiluilta.

"Kuvauksissa" oli tylsää.

torstai 18. elokuuta 2016

P**KASTA PÄIVÄSTÄ...

I did it! Kävin siis viimeinkin hammaslääkärissä! Useimmalle siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta minulle se on yhtä iso saavutus, kuin juoksisi maratonin kainalosauvoilla. Maltalla lohjennut hampaani alkoi siis vain särkeä yöllä niin paljon (samassa hampaassa myös reikä), että minun oli PAKKO soittaa aamulla terveyskeskukseen. Puhelimen päässä ollut hyvin ymmärtäväinen ja kannustava hoitaja lopulta "pakotti" minut ottamaan peruutusajan, joka oli 45 minuutin päästä puhelusta. Pakotus siis siitä syystä, että itkin hänelle jo puhelimessa, etten mitenkään uskaltaisi tulla paikalle ilman HC-esilääkitystä sekä henkistä tukea (good job Laura 33 vee).

Luonnollisesti "coolius" oli hyvin kaukana myös itse siitä käynnistä, sillä itkin hysteerisesti koko hoidon ajan (se on muuten astetta haastavampaa suu selkosen selällään). Sille pelolle kun ei vain yksinkertaisesti voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi ajatella asiaa järkevästi. Minun tapauksessani hammaslääkäripelkoa on siis aivan mahdoton yrittää "piilottaa", sillä yleensä aloitan itkemisen jo odotushuoneessa. Niin kuin myös tälläkin kertaa.
Kammostani johtuen minulle laitettiin (ehkä) viisi puudutuspiikkiä, joten loppupäivä menikin sitten sohvalla Jutin ja Gilmore Girlsien kanssa koko kasvojeni vasen puoli täysin "halvaantuneena". Onkohan muuten ihan normaalia, että kaulakin puutuu? Ja nenä??




Puudutus tuntui kestävän ihan ikuuuuisuuden (tarkemmin määritettynä kuusi pitkää tuntia) ja vasta illemmalla uskalsin maistaa vähän jäätelöä. Se taisikin olla koko päivän kohokohta - jätskiä hyvällä omallatunnolla. Tosin ei se minun lääkärini kyllä varsinaisesti käskenyt syömään jäätelöä, mutta eikö kaikissa leffoissakin aina syödä jätskiä hammaslääkärissä käynnin jälkeen...?


tiistai 16. elokuuta 2016

MAINOSMALLIUDESTA...

Sain jokin aika sitten oikein mieluisaa sähköpostia, kun RIEMUpuodin Maru otti minuun yhteyttä ja pyysi mainosmalliksi hänen uutta korumallistoaan varten. Olen valitettavasti erittäin tietoinen siitä, etten ole mikään Kuopion Gisele Bundchen (mistä ne pilkut saa tuohon u:n päälle??), mutta onneksi mainosmalleina voi toimia ihan kaikenlaiset ihmiset ikään, ulkonäköön tai vaatekokoon katsomatta.

Asuessani vielä Helsingissä, olin itse asiassa jonkin aikaa erään mainosmallitoimiston listoilla. Olen jostain ihmeen syystä jo pienestä pitäen toivonut jonain päivänä pääseväni tv-mainokseen ja se "unelma" toteutuikin aika pian uskallettuani listoille. Minun "15 SECONDS of fame"-hetkeni löytyy muuten näköjään edelleen YouTubesta. Tähän se iso nauruhymiö.



Mutta palataanpa vielä itse asiaan, eli korukuvauksiin. Ihana Maru toivoi kuviin luonnonläheisyyttä sekä boheemisuutta, joten huolettomat lettikampaukset "risuineen" sopivat kuvauksiin oikein kivasti. Onneksi en sentään joutunut ihan yksikseni kameran eteen, vaan Marun lisäksi tukenani ja turvanani oli toisena mallina toiminut Viivi. Kameran takana taas hääri Salla, jonka suusta aina silloin tällöin kuuluneet riemunkiljahdukset antoivat edes hiukan toivoa siitä, että onnistuimme ehkämahdollisesti tekemään jotain oikein. Tuskin siis maltan odottaa lopullisia tuloksia! Perästä kuuluu.






sunnuntai 14. elokuuta 2016

MUNAKASMUFFINSSEISTA...

Säätiedotus: koko viikonlopun sataa ja on pirun kylmä. Asia selvä. Tilanne vaati siis erityisen hyvän aamupalan, sillä muuten iskisi todellinen hc-masennus. Eli siis jälleen kerran - Pinterest to the rescue! Sieltä löytyikin pienen selailun jälkeen hauska idea munakkaaseen muffinssien muodossa, joten ei kun kokeilemaan! 

Lopullinen ohje tosin onkin sitten taas sekamelska monesta eri reseptistä, mutta - yllättävää kyllä - lopputuloksesta tuli heti ensimmäisellä yrittämällä ihan täydellinen! Jääkiekkotuuletus ja ruksi seinään!


MUNAKASMUFFINSSIT (7 KPL)

5 kananmunaa
7 siivua kalkkunaleikettä
cheddar-juustoraastetta
paprikaa
ruohosipulia
suolaa
pippuria

Voitele muffinssivuoasta 7 kolosta.
Aseta niiden pohjalle siivu ohuen ohutta kalkkunaleikettä ja lisää leikkeleen pohjalle hiukan juustoraastetta.
Vatkaa munat rikki kulhossa ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.
Kaada seosta varovasti kalkkunasiivun päälle. Muista kuitenkin, että leikkele kutistuu uunissa, joten jätä yläreunaan noin sentin verran tyhjää tilaa.
Lisää munakkaiden päälle ruohosipulia sekä pieneksi pilkottuja paprikapaloja.
Paista 200c:ssa noin 15 minuuttia tai kunnes kananmuna on kunnolla jähmettynyt.


Jottei aamupala olisi ollut liian terveellinen, paistoimme munakasmuffinssien kaveriksi vielä muutaman croissantin (nämä olivat sentään pakasteesta) ja aamupala olikin ihan täydellinen! Olen aina ollut todella huono paistamaan munakkaita, sillä jostain ihmeellisestä syystä ne eivät vain ikinä onnistu. Muffinssien muodossa munakkaista tuli kuitenkin ihan mahtavia, joten tämä superhelppo ja nopea aamupala jää varmasti elämään tähän talouteen piiiitkäksi aikaa. Ja kaiken lisäksi ne vielä näyttävätkin niin söpöiltä!



perjantai 12. elokuuta 2016

MALTASTA...

Viimeinkin matkakertomuksen viimeinen osa! Sisilian roadtripin jälkeen olikin siis vielä aika suunnata muutamaksi päiväksi Maltalle ja etenkin semi-ankean Palermon jälkeen ihastuimmekin tuohon pikkuruiseen maahan heti ensisilmäyksellä! Pieni Vallettan kaupunki oli erittäin siisti, viihtyisä ja kaikki tuntui toimivan. Ja mikä parasta - en nähnyt tuon viiden päivän aikana YHTÄKÄÄN kulkukoiraa! Minun itkemisestä turvonneet silmäluomeni (matkakumppanista puhumattakaan) kiittivät ja kumarsivat!



Kävimme yleisen hengailun sekä ihastelun lisäksi myös kiertämässä kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Tai no ainakin suurimman osan, syy tähän selviää aivan tekstin lopusta... Tässä kuitenkin arvostelut noin pähkinänkuoressa:

BLUE LAGOON / COMINO ISLAND
Blue Lagoon oli aivan järkyttävä turistirysä, enkä valitettavasti voi suositella paikkaa kenellekään. Kallioinen ranta oli ahdettu täyteen rantatuoleja ja koko paikka oli pilattu liiallisella turismilla. Tosin mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa myös se, etten muutenkaan ole erityisemmin ranta-ihmisiä...
Venematka rannalle ja Comino Islandille sujui kuitenkin kivasti maisemia ihastellen. Ja löytyihän tuolta "sattumalta" myös tuttuja, joiden kanssa oli kiva viettää retkipäivää aivan täydellisessä säässä!


Tämä kuva on otettu melko myöhään illalla ja juuri poislähtiessämme, jolloin suurin osa turistilaumasta oli jo lähtenyt rannalta.
POPEYE VILLAGE
Kylä on alunperin rakennettu 1980-luvulla Robin Williams'in tähdittämää elokuvaa varten. Pikkuruinen Popeye Village on hyvin söpö ja siellä saa mukavasti pari tuntia kulumaan katsellen ja ihmetellen - sekä tietysti nauttien ihanasta auringonpaisteesta esimerkiksi minigolfia pelatessa. Paikka sopii kuitenkin ehkä hiukan paremmin lapsiperheille. (Tai edes elokuvan nähneille..)


GOZO ISLAND
Maltalla käydessä Gozo taitaa olla ihan ehdoton vierailukohde. Suosittelenkin siis vuokraamaan auton (vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta) ja suuntaamaan saarelle vievälle autolautalle hyvissä ajoin. Etenkin kesäkuukausien viikonloppuina lauttaan voi joutua jonottamaan pidempäänkin, sillä silloin myös paikalliset haluavat retkeilemään tuolle söpölle pikkusaarelle.
Niiden "pakollisten" kivimuodostelmien sijaan me kuitenkin tykkäsimme enemmän Gozon pikkukylistä, joissa oli ihana kierrellä ympäriinsä ja ihastella suloisia yksityiskohtia. Saarella saa siis helposti kulumaan kokonaisen päivän.





MDINA
Tämä keskiaikainen pikkukaupunki oli pienestä koostaan huolimatta vierailemisen arvoinen. Tosin kahviloita sekä ravintoloita olisi saanut olla hiukan enemmän, sillä ne pari mitkä me löysimme olivat aivan tupaten täynnä.
Kävimme myös tutustumassa kaupungin keskiaikaiseen kidutusmuseoon, joka kylläkin oli aika ahdistava paikka. Uskomatonta miten paljon ihmisiltä löytyy kekseliäisyyttä mitä toisten kiduttamiseen tulee...





Ihanasta kohteesta huolimatta matkamme loppuosa ei sitten enää mennytkään ihan niin putkeen, sillä onnistuin hankkimaan itselleni jostain vatsataudin. Tilanteesta teki jossain määrin hyvin tragikoomisen se fakta, että olin juuri illallisella kehuskellut, miten en koskaan sairastu matkoilla (no okei, ellei Thaimaan hc-korvatulehdusta, Dubain mysteeri-ihottumaa sekä Kiinan sähköiskua lasketa mukaan). No, illallisesta parin tunnin päästä olinkin jo tyhjentämässä kroppaani suunnilleen kaikista sen sisälmyksistä. Ja tietysti pisteenä i:n päälle myös poikaystäväni sai saman taudin vuorokautta myöhemmin... Ihanan romantillista!

Mutta pakko nähdä tuossa sairastumisessa myös jotain hyvääkin, sillä tuon tehokkaampaa (ja nopeampaa) tapaa päästä lomakiloista ei kyllä löydy! Lisäksi kerkesimme taudista huolimatta nähdä Maltalla suunnilleen kaiken sen mitä olimme suunnitelleetkin, joten tapauksesta ei jäänyt sen suurempia trumoja (paitsi se, että VIHAAN oksentamista vieläkin vähän enemmän)!

P.S. Jackille pusuja ja kiitokset seurasta!


keskiviikko 10. elokuuta 2016

PERUNALETUISTA...

Minulla on juuri nyt meneillään se vaihe, kun kaikki vanhat ruokareseptit kyllästyttävät ja yritän parhaani mukaan löytää uusia ideoita. Bongasin netin syövereistä ohjeen perunaletuille tonnikalamoussella (jonka pitäisi kaiken huipuksi vielä sopia tällaiselle vatsavaivaisellekin) ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Alkuperäinen mousse ei vain rehellisesti sanottuna maistunut juuri miltään, joten päätin hiukan tuunata sitä "vähän kaikella mitä jääkaapista sattui löytymään". Se sitten myös siitä vatsaystävällisyydestä... Idean reseptiin sain kuitenkin täältä.



PERUNALETUT

8 perunaa
1,5 dl kermaviiliä
3 munaa
0,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
1 tl suolaa

Keitä kuoritut perunat ja soseuta ne. Anna jäähtyä hetki.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne soseeseen.
Lisää lopuksi kermaviili sekä kananmunat ja sekoita tasaiseksi lettutaikinaksi.
Paista letut voissa melko paksuiksi ja nauti lämpimänä.

TONNIKALAMOUSSE

2 prk tonnikalaa
1 dl kermaviiliä
2 rkl ranskankermaa
2 rkl sweet chili-kastiketta
puolikas sipuli
fetaa
suolaa
pippuria
tilliä

Kaada tonnikalasta neste pois ja hienonna se haarukalla.
Pilko sipuli pieneksi ja lisää tonnikalan sekaan.
Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita hyvin.
Anna maustua hetki jääkaapissa.


Perunaletuista tuli oikein hyviä, mutta jäin vielä miettimään millä tonnikalamoussen saisi korvattua. Tuunauksen jälkeen maku oli hyvä, mutta en siitäkään huolimatta ole mikään tonnikalan ylin ystävä. Lämpimänä, esimerkiksi pizzassa, se on oikein hyvää, mutta haluan ehdottomasti kokeilla reseptiä myös jollain muullakin ainesosalla. Kunhan vain ensin keksin millä...



maanantai 8. elokuuta 2016

PALERMOSTA...

PÄIVÄ 5, 6 & 7
Sisilian roadtrippimme päättyi Palermoon, jossa vietimme Italian-reissun lopuksi reilut kolme päivää. Kaupunkiin olisi mielestämme kyllä riittänyt vähempikin aika, sillä kohteessa ei juurikaan ollut mitään sen kummempia nähtävyyksiä (ellei sitten tykkää kierrellä kirkkoja). Lisäksi kaupunkia on mielestämme hehkutettu aivan liikaa, sillä se ei todellakaan vetänyt vertoja esimeksi Taorminan tai Modican suloisuudelle. Palermo oli mielestämme lähinnä vain likainen sekä täynnä kaaosta.

Alkuvalituksen jälkeen minun on kuitenkin todettava, että löytyi kaupungista myös jotain hyvääkin! Esimerkiksi hotellihuoneemme oli todella ihana! Löysimme netistä pitkän etsinnän jälkeen Palazzo Brunaccini Boutique-hotellin, joka täytti kaikki odotuksemme. Tilava huone oli hauskasti "kaksikerroksinen", erittäin siisti, netti toimi moitteettomasti sekä aamupala oli monipuolinen. Arvosana 5/5!






Löysimme Palermosta myös todella kivan ravintolan, jossa kävimme syömässä jopa kahteen otteeseen. Ravintola on nimeltään Antica Focacceria San Francesco ja naapuripöydistä kuuluneen italialaisen puheensorinan perusteella paikka oli myös paikallisten suosiossa. Nälkäkiukkuisina suomalaisina halusimme illalliselle hiukan aiemmin kuin eurooppalaisilla on tapana ja silloin terassille vielä mahtui ilman pöytävarausta. Yhdeksän aikoihin illalla paikka oli kuitenkin molempina iltoina aivan tupaten täynnä, joten suosittelen menemään pelipaikoille ajoissa. 
Erityisesti San Francescon pizza vakuutti ja tylsänä ihmisenä minun pitikin tilata se sama annos molempina iltoina. Älkääkä tuomitko, se nyt vain oli todella hyvää!