PORKKANA CUPCAKES

En todellakaan tiedä miksi, mutten ole ikinä onnistunut leipomaan hyvää porkkanakakkua. Välillä taikina on jäänyt liian raa'aksi ja välillä taas kuorrute on epäonnistunut aivan täysin. Muutaman poskelleen menneen kakun jälkeen luovutin ja unohdin koko leivonnaisen pariksi vuodeksi. Koska kuitenkin rakastan hyvää porkkanakakkua,  päätin kokeilla sitä vielä cupcakesien muodossa. Se olikin erittäin hyvä idea, sillä niistä tuli aivan täydellisiä! Eikä ole ollenkaan liioittelua sanoa, että tämä resepti on ehdottomasti paras mitä porkkanaleivonnaisiin tulee - tätä on siis pakko testata!

Löysin reseptin alunperin täältä, mutta tein ohjeelle tapani mukaan muutamia muutoksia. Porkkanakakun pitää olla minun makuuni hyvin mausteista, joten tuplasin maustemäärät. Lisäsin siihen myös kardemummaa, sillä se sopii minun mielestäni porkkanakakkuun aivan täydellisesti.

PORKKANA CUPCAKES

TAIKINA

3 dl tummaa ruokokidesokeria

3 kananmunaa

3 dl rypsiöljyä

4.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1 tl inkivääriä

0.5 tl suolaa

1 tl vaniljatahnaa

300 g porkkanaraastetta

Mittaa sokerit, munat sekä öljy kulhoon ja vatkaa ne kevyesti sekaisin. Sekoita kuivat aineet sekä mausteet sekaisin toisessa astiassa ja lisää munaseoksen joukkoon desi kerrallaan. Sekoita, kunnes aineet ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja sekoita.

Asettele kuppikakkuvuoat muffinssipellille ja jaa taikina vuokiin (3/4). Paista muffinsseja uunin keskitasolla 170 asteessa noin 25 minuuttia, varmista kypsyys hammastikulla. Anna muffinssien jäähtyä ennen kuorrutteen levittämistä.

KUORRUTE

400 g sulatejuustoa

100 g pehmeää voita

7 dl tomusokeria

Vatkaa tomusokeri sekä huoneenlämpöinen voi kunnolla sekaisin. Lisää kylmä tuorejuusto ja vatkaa kunnes juusto on sekoittunut kokonaan voin sekä tomusokerin sekaan. Käännä vatkaimen teho suuremmalle ja sekoita vielä viiden minuutin ajan. Valmis kuorrute on kuohkeaa sekä väriltään vaaleaa. Pursota kuorrute muffinssien päälle ja koristele ne halutessasi pähkinärouheella.

KAKSI YÖTÄ TOKIOSSA

Olin viime viikolla työmatkalla Tokiossa ja olipa ihana päästä taas pitkästä aikaa Japaniin! Vietimme perillä kaksi yötä ja lähdin toisena päivänä tapaamaan erästä paikallista kollegaani Tokion keskustaan. Vaikka Tokio onkin jo melkoisen tuttu kaupunki, on tietysti aina mukavampi saada paikallinen opas mukaan kierrokselle. Koska ilma oli todella kaunis, me vain pääasiassa kävelimme ympäriinsä ja fiilistelimme Tokion vilinää. Loppupäivästä jalat eivät tosin enää kannattaneet kävelyä, joten kurvasimme taksilla tunnettuun gyoza- ravintolaan (jonka nimeä en enää muista).

Yksi kohde, jossa halusin kuitenkin ehdottomasti käydä, oli paikallinen koirakahvila. Niinpä suuntasimme siis Dog Heart from Aquamarine- nimiseen paikkaan. Ei se kyllä varsinaisesti mikään kahvila ollut, vaikka sieltä sai ostaa koirien silittelyn lomassa joitakin virvokkeita. Meidän syymme vierailla tuossa "kahvilassa" oli siis kaikkea muuta kuin kylmät juomat, sillä menimme sinne vain ja ainoastaan rapsuttelemaan hauvoja. Koirat olivatkin todella innoissaan saapumisestamme ja hyppäsivät heti syliin silitettäväksi. Eläimiä olisi ollut myös mahdollista viedä lenkille, mutta tuo suunnitelma kariutui kun koirat nukahtivat syliimme, emmekä raaskineet herättää niitä.

Emme suinkaan olleet kahvilan ainoat asiakkaat, vaan sinne löysi tiensä monta muutakin koirarakasta ihmistä. Ilmeisesti kahvila on tarkoitettu niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi hankkia itselleen omaa koiraa. Eläimien kanssa hengailu on kuitenkin hyvin terapeuttista ja rentouttavaa, joten kiva että siitä pystyvät nauttimaan muutkin, kuin vain me "koiralliset". Iso suositus!

VIIKON PROS & CONS

+ Lensin viikon alkupuolella pitkästä aikaa Tokioon ja tapasin siellä erään ihanan paikallisen kollegani. Kävimme yhdessä myös koirakahvilassa, jossa minulle meinasi iskeä aivan totaalinen sekoaminen! Koirat olivat maailman suloisimpia ja tulivat saman tien syliin rapsuteltavaksi. Paikka on siis koiraihmisen paratiisi!

+ Katsoin pitkästä aikaa Braveheartin ja itkin jälleen kuin pieni lapsi. Yksi kaikkien aikojen tunteellisimmista elokuvakohtauksista löytyy nimittäin tuosta filmistä: nuori William on juuri menettänyt isänsä ja suree itkien tämän avoimella haudalla. Hautajaisissa ollut pieni tyttö tulee lohduttamaan Williamia ja ojentaa tälle poimimansa kukan. Lapset eivät vaihda keskenään sanaakaan, mutta tytön kaunis ele lievittää edes hetken ajan Williamin tuskaa. Tuo kohtaus on niin koskettava, ettei sitä vain voi katsoa itkemättä aivan hysteerisesti! Lisäksi elokuvan musiikki on todella kaunista.

+ Leivoin sunnuntaina porkkana cupcakeseja ja niistä tuli aivan järjettömän hyviä! En ole vielä koskaan saanut porkkanakakkua onnistumaan, joten päätin yrittää sitä tällä kertaa hieman eri muodossa - ja se kannatti! Laitan reseptiä tulemaan ensi viikon aikana.

- Pidimme mieheni kanssa lauantaina "treffipäivän" ja päivä oli todella kiva. Kävimme muun muassa Brasserie Kämpin terassilla viinillä sekä syömässä Kungfu Kitchenissä. Ainoa miinus oli Black Friday- viikonlopun hurjat alet (ja rahanmeno), sillä myönnän sortuneeni muutamaan ostokseen. Tosin kasseihin päätyivät sellaiset tuotteet, jotka olivat ostoslistallani jo muutenkin, eli ehkä tämä pitäisi sittenkin olla plussissa?

- Jutilla on ollut viime päivinä masun kanssa pieniä ongelmia ja minun ollessani Tokiossa Mama Linna saikin juosta Jutskun kanssa ulkona pitkin yötä. Jos jollain on siis hyviä vinkkejä koiran löysään vatsaan, niin olen täällä pelkkänä kiitollisena korvana!

HERKULLINEN KANELITÄHTIPULLA

Minulla ei ole viime aikoina mennyt kovinkaan hyvin mitä leivontaan tulee, joten ajattelin viimein epätoivoissani kokeilla "pomminvarmaa" ohjetta. Tosin minun tapauksessani sellaista reseptiä ei valitettavasti ole olemassakaan, mutta toisilla ohjeilla on aavistuksen verran parempi mahdollisuus onnistua kuin toisilla. Jos siis haluat tehdä perinteisestä korvapuustista hieman upgradatumman version, kanelitähtipulla on täydellinen leivonnainen juuri siihen! Koristelin kakun lopuksi sokerilla kuorrutetuilla rosmariininoksilla, joka toi tähtipullaan vielä lisää joulun tuntua.

Löysin reseptin maailman ihanimmasta reseptikirjasta Emman makea joulu, mutta ohje löytyy myös täältä. Minulle on muuten kehitttynyt jonkinmoinen intohimo hamstrata söpöjä kokkaus- sekä leivontakirjoja ja tuo opus taisi olla aikoinaan ensimmäinen hankintani. Mikään ei anna enemmän inspiraatiota leipomiseen, kuin todella kauniilla kuvilla varusteltu leivontakirja! Harmi vain, ettei todellisuus ihan aina yllä samaan lopputulokseen... (Tähän vielä se itkunauruhymiö.)

Tuo kirja on muuten täynnä toinen toistaan herkullisempia joulureseptejä ja haluan tehdä sille Julie & Juliat! Seuraavaksi ajattelin kokeilla leipoa lakritsia, joka kuulostaa melkoisen jännältä. Todennäköisesti tässä käy taas niin, että saan uuden leipomishermoromahduksen, mutta aion kuitenkin ottaa sen riskin. En siis todellakaan ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä leipominen on rentouttavaa, sillä itse olen joka ikinen kerta aivan hermoromahduksen partaalla. Itse tehty on kuitenkin aina itse tehty, joten joten sen voimalla mennään.

VIIKON CONS

- Tämä viikko on ollut kaikin puolin ihan paska, joten en edes yritä keksiä plussia. Olen ollut edelleen kipeänä, kotimme alkaa taas kylmentyä, leipomusyritelmäni ovat menneet aivan päin *tähän mieto kirosana*, eikä mikään ole muutenkaan oikein onnistunut. Aion siis vain kiukutella sekä rypeä itsesäälissä tämän päivän ja toivoa, että ensi viikko olisi parempi. (Onneksi on sentään ihana Juti lohduttajana.) Palataan siis ensi viikolla asiaan hiukan positiivisemmissa merkeissä!

SYKSYISET PALJUBILEET

Meillä oli toissa viikonloppuna pienellä porukalla paljubileet, joten halusin saada syksyn raiskaaman takapihan näyttämään hieman kutsuvammalta. Sain jostakin päähäni koristella paljun havunoksilla, joka sopi erittäin hyvin vuodenaikaan. Idea oli periaatteessa hyvä, sillä havut näyttivät paljun ympärillä todella kivoilta. Itse käytäntö ei kuitenkaan toiminut ihan niin hyvin, sillä luonnollisesti ne pistelivät ikävästi jalkapohjia. Näissä tapauksissa olen kuitenkin mielummin epäkäytännöllinen, jos lopputulos näyttää siten paremmalta (mieheni on joutunut todistamaan tätä lukemattomia kertoja).

Illan kuvasaldo on tosin säälittävän huono, sillä unohdin aivan täysin koko kuvaamisen. Toisaalta valokuvien puuttuminen on vain hyvä asia, sillä se on yleensä merkki hauskoista juhlista! Siitä vihjaa myös se fakta, että yritimme jossain vaiheessa iltaa saada tilattua itsellemme miesstripparin Numerotiedustelun kautta. Valitettavasti se ei onnistunut, joten voisiko joku nyt pikapikaa perustaa strippareiden Woltin?!

VIIME AIKOJEN PROS & CONS

+ Saimme hankittua liput Bon Jovin Tallinnan keikalle kesäkuussa, enkä enää malttaisi odottaa! En tosin hirveästi tykkää käydä konserteissa, sillä kammoksun suuria väkijoukkoja (kilometrin pituisista vessajonoista nyt puhumattakaan). Livin´ On A Prayer on kuitenkin maailmankaikkeuden paras biisi, joten olen vaikka valmis kohtaamaan kammoni kuullakseni sen livenä.

+ Minulla on aina ollut todella huono aineenvaihdunta, mutta olen vihdoinkin löytänyt tuotteen josta on ollut suuri apu - Puhdistamon MCT- öljy. Otan öljyä päivittäin ruokalusikallisen tai kaksi ja se pitää vatsani oikein tyytyväisenä. (Muistathan muuten säilyttää avatun pullon jääkaapissa.)

+ Meidän pukeutumishuoneemme on kokenut pientä edistystä ja alkaa vihdoin näyttää hieman kodikkaammalta. Tilasta tosin puuttuu vielä sivupöytä sekä verhot, joten palaan päivitettyjen kuvien kanssa asiaan hiukan myöhemmin.

- Meidän kotimme lämmityssysteemi kiukuttelee edelleen, vaikka se on käyty korjaamassa jo kahteen kertaan. Uutta jääkautta siis odotellessa...

- Olimme eilen katsomassa Hartwall Areenalla Suomi- Tsekki- ottelua ja muistin taas miksen tykkää käydä lätkämatseissa Suomessa. Kuinka ankeaksi sen kokemuksen oikein saakin tehtyä?! Esimerkiksi Yhdysvalloissa katsomossa saa syödä kaikkea mahdollista pizzasta nachoihin sekä tietysti juoda myös alkoholijuomia. Ja koska olutta saa viedä katsomoon, anniskelualueiden jonot eivät koskaan ole kovin pitkiä. Suomessa katsomoon ei saa viedä suunnilleen mitään, joten erätaukojen aikana jonopaikoista lähes tapellaan, että kaikki ehtisivät saamaan sekä juomaan oluensa sen säälittävän vartin aikana. Never again.

MITEN PÄÄSTÄ EROON FLUNSSASTA?

Blogi on jäänyt viime aikoina hieman heitteille, sillä olen ollut todella sitkeässä flunssassa. Luulin jo päässeeni siitä eroon viime viikon lopulla, mutta ei. Pirulainen meni ja teki comebackin, joten tämäkin viikko on mennyt melko pitkälti sängyn pohjalla. Välillä olen tosin vaihtelun vuoksi maannut myös sohvalla.

Viime päivät ovat siis olleet näin lyhyesti ilmaistuna melkoisen ankeita. Nukkumisen lisäksi olen katsellut Netflixistä todella huonoja joululeffoja (miten ne voivatkin olla niin surkeita?) ja vetänyt vuoden edestä Finrexiniä sekä teetä. Asuntomme taannoinen "jääkausi" taisi siis näköjään tehdä tehtävänsä, sillä epäilen vahvasti vilustuneeni juuri noista arktisista oloista. Onneksi lämmitys saatiin kuitenkin jo toimimaan (tai ainakin ehkä), joten tällä hetkellä kotonamme pärjää myös ilman ulkovaatteita.

Vaikka kipeily on noin pidemmän päälle todella tylsää hommaa, on minulla onneksi ollut edes hyvää seuraa. Pieni, karvainen hoitajani on käpertynyt aina ihan kylkeen nukkumaan, joten olemme pitäneet toisemme lämpiminä. Juti on kyllä maailman ihanin hauveli - etenkin, kun sillä on vähintään yhtä hyvät unenlahjat kuin ihmisäidillään. Jutsku ei ole tainnut vielä kertaakaan nousta aamulla ennen minua, joten yökötykseni aikaisia aamuja kohtaan on näköjään periytynyt myös karvaiselle jälkikasvulleni.

KUN SÄÄ PAKOTTAA SHOPPAAMAAN

Lokakuu on täällä ja on jälleen aika valmistautua henkisesti talven pakkaskeleihin sekä päivittäiseen hypotermian pelkoon. Välittömän lamaantumisen sijaan päätin tänä vuonna yrittää taistella pakkasia vastaan - niinpä siis Mulberry to the rescue! Olen jo vuosia tykännyt kovasti Mulberryn ajattomasta tyylistä, joten uusi huivi mielessäni suunnistin suoraan heidän nettisivuilleen. Tuon kaulahuivin nude värimaailma pisti välittömästi silmään ja on kiva "väriläiskä" minun muuten niin harmaan-mustaan pukeutumiseeni. (Tähän se itkunauruhymiö.)

Tosin pakko minunkin on myöntää, ettei mikään maailman huivi tule valitettavasti pelastamaan minua tulevilta räntäsateilta, joten kai se on taas vain alistuttava kohtaloonsa. Joulu on ehdottomasti vuoden ihaninta aikaa, mutta muuten talven voisi minun puolestani skipata vaikka kokonaan - ei ihmisiä vain ole tarkoitettu elämään pakkasessa!