VALKOSIPULISPAGETISTA

Katsoin jokin aika sitten elokuvaa Eat Pray Love ja minun rupesi tekemään niin paljon mieli pastaa, että meinasi tulla itku. Kauppareissuun en enää siinä vaiheessa yötä kyennyt, joten päätin kyhätä iltapalan niistä aineksista, joita kaapista sattui löytymään. Tuosta melko ankealta tuntuvasta "köyhäilyspagetista" tulikin lopulta ihan minun lempparini ja olen tehnyt sitä jo vaikka kuinka moneen otteeseen. Ja tätä helpompaa reseptiä ei varmasti edes ole olemassakaan!

 VALKOSIPULISPAGETTI

n. 250g täysjyväspagettia

50 g voita

5-8 valkosipulinkynttä

kirsikkatomaatteja

suolaa

pippuria

parmesanraastetta 

(tuoretta basilikaa)

Laita vesi kiehumaan ja keitä spagetti ohjeen mukaan. Sulata voi pannulla ja lisää pieneksi silputtu valkosipuli. Lisää hetken päästä pilkotut kirsikkatomaatit. Valuta spageteista vedet pois ja lisää ne pannulle valkosipulin sekä tomaattien joukkoon. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää lopuksi reilusti parmesanraastetta sekä halutessasi tuoretta basilikaa.

VIIKON PROS & CONS

+ Viikon isoin plussa menee miehelleni, joka teki töitä lähes yötä myöten saadakseen uuden paljumme käyttövalmiiksi juhannukseksi. Ennen paljun asennusta hänen piti siis ensin laajentaa terassiamme, joka luonnollisesti otti oman aikansa. Onneksi meillä on aivan mahtavat naapurit, jotka tulivat täysin oma-aloitteisesti auttamaan terassin rakennuksessa!

+ Teimme juhannuksena pitkästä aikaa ribsejä, ettekä usko miten hyviä niistä tuli! Vaikka ribsien tekeminen vaatii jonkin verran aikaa sekä vaivaa, on se kyllä täysin sen arvoista.

- Juhannuksen sää ei ollut se kaikista parhain, mutta eiköhän tähän ole jo vuosien saatossa totuttu. En näin äkkiseltään edes muista sellaista juhannusta, jolloin olisi ollut ihan mielettömät kelit. Tänä vuonna kylmä viima ei kuitenkaan niin haitannut, sillä palju sekä sampanja (niin ja pipot) pitivät meidät lämpiminä myöhään yöhön.

BRITAKAKUSTA

Britakakku on jo vuosia ollut ehdoton lempparini ja sitä valmistetaankin meillä joka kesä useampaan otteeseen. Olemme aina ennen tehneet kakun perinteisesti suorakaiteen muotoisena, mutta nyt halusimme testata sen pyöreänä. Jos siis haluat kokeilla britaa pyöreässä muodossa, tee alla olevan ohjeen pohja sekä marenki tuplana ja levitä ne puoliksi kahdelle eri pellille. Kiertoilmauunissa paistaminen onnistuu samaan aikaan, mutta ilman kiertoilmaa pohjat pitää paistaa peräkkäin.

Huomioithan myös, että kakku turpoaa uunissa jonkin verran. Levitä taikina siis leivinpaperille hieman pienempään kokoon kuin mitä tuleva tarjoiluastiasi on.  Tarvittaessa pohjaa voi toki myös pienentää leikkaamalla hiukan reunoista.

BRITAKAKKU

POHJA

150 g voita

1.5 dl sokeria

4 keltuaista

2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1.5 dl kevytmaitoa

MARENKI

4 valkuaista

2 dl sokeria

TÄYTE

4 dl kuohukermaa

2.5 prk mausterahkaa (vanilja)

sokeria / vaniljasokeria maun mukaan

tuoreita mansikoita

Anna voin lämmetä pehmeäksi huoneenlämmössä. Erottele keltuaiset valkuaisista. Laita voi sekä sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Lisää yksitellen keltuaiset ja jatka vatkaamista. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää se taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Sekoita mahdollisimman vähän. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Valmista nyt marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäykkää sekä kiiltävää. Levitä marenkiseos taikinan päälle ja tee siihen lopuksi laineita lusikalla. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia (tai kunnes marenki on ruskettunut kauniisti).

Anna kakun jäähtyä hiukan ja valmista sillä aikaa täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka sekä sokeri. Aseta rumempi kakkupohja varovasti tarjoiluastialle ja levitä sille runsaasti kerma-rahkaseosta. Viipaloi päälle vielä reilusti mansikoita ja aseta pohjan parempi puoli niiden päälle. Koristele kakku mansikoilla sekä tomusokerilla.

MANSIKANMAKUISTA JUHANNUSTA TEILLE KAIKILLE! <3

IKI-IHANASTA CHICAGOSTA

Kävin siis viime viikolla jälleen ihanassa Chicagossa, joka on valloittanut minun sydämeni aivan täysin. Tällä kertaa minun kuitenkin piti ottaa hiukan rauhallisemmin, sillä jo menolento oli melkoisen rankka. Päätimme siis skipata saapumispäivän shoppailut (pientä pikapyrähdystä Sephoraan ei lasketa) ja lähdimme kollegani kanssa maistamaan kuuluisaa deep dish- pizzaa. Tuo kyseinen pizza on siis Chicagon oma erikoisuus, joka on ollut minun to do- listallani jo pitkään.

Suuntasimme kaikkien suosituksesta Pizzeria Unoon, joka paljastuikin todella hyväksi valinnaksi. Deep dish- pizzan pohja muistuttaa lähinnä paksua piirakkapohjaa, mutta tykkäsimme kovasti myös tuosta "uudesta tuttavuudesta". Myös meille tarjoillut miestarjoilija oli aivan huippu, joten iso suositus Pizzeria Unolle!

Seuraavana aamuna suuntasimme yhteen Chicagon kuuluisimmista nähtävyyksistä eli Willis Toweriin.  110- kerroksisesta pilvenpiirtäjästä oli aivan mahtavat näköalat ja aikaisesta ajankohdasta johtuen vältyimme myös suurimmalta ryysikseltä. Willis Tower on tunnettu myös Sky Deckistä, jossa seisotaan Chicagon yllä pelkän lasin päällä. Vaikka paikka näytti kuvissa todella makealta, oli todellisuus kaikkea muuta. Sain nimittäin aivan järkyttävän paniikkikohtauksen seisoessani lasin päällä työkaverini yrittäessä ottaa minusta kuvaa, että meidän kuvausaikeemme loppuivat todella lyhyeen. Pienen mietintätauon jälkeen päätimme siis lavastaa kollegani jalat "näyttämään minulta" ja toimin itse kuvaajana turvallisen matkan päästä Sky Deckistä. Niin säälittävää, i know.

Toivuttuani paniikkikohtauksesta kävimme vielä hiukan ostoksilla ennen pikaisia päikkäreitä sekä paluulentoa takaisin Suomeen. Tällä kertaa minun ostokseni olivat kuitenkin hämmentävän maltillisia, sillä mukaan tarttui lähinnä vain hiukan kosmetiikkaa sekä leikkuulauta. Alankohan siis vihdoinkin kasvaa aikuiseksi ja oppia maltillisen rahankäytön?! (Tähän se rukousemoji.)

VIIKON PROS & CONS

+ Suuntasin viime viikolla jälleen yhdeksi yöksi Chicagoon ja näköjään jokainen uusi käyntikerta saa minut rakastumaan kaupunkiin yhä enemmän ja enemmän. New York on siis saanut nyt todella kovan vastuksen!

+ Minun hääpukuni saapui Stockmannille ja pääsin vihdoin sovittamaan sitä kunnolla. Alunperin pääsin kokeilemaan tuota kyseistä mekkoa siis kaksi kokoa liian pienessä koossa, joten hääpuvun tilaaminen oli siis vähän kuin olisi ostanut todella kalliin sian säkissä. Luojalle kiitos mekko kuitenkin mahtui minun päälleni ja laskeutui todella kauniisti. Minun ärsyttävän helposti turpoava vatsani ei siis ehkä tulekaan aiheuttamaan hääjuhlassa välitöntä kriisitilannetta, sillä mekossa on onneksi pieni paisumisvara.

+ Vietimme lauantaina ystäväpariskunnan häitä, enkä edes muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon! Ilta oli siis kaikin puolin aivan huippu ja olimme koko porukka aivan hiestä märkinä kaikesta tanssimisesta sekä laulamisesta. Kiitos vielä ihanat V&N! <3

-

- Chicagon paluulento oli rankin lento pitkään aikaan ja kotiin palattuani minun teki lähinnä vain mieli itkeä silkasta väsymyksestä. Työ lentoemäntänä ei siis todellakaan ole pelkkää glamouria sekä eksoottista kaukomatkailua, vaan ihan oikeaa työtä.

- Olimme tosiaan lauantaina ystävien häissä ja tuo hauskanpito kostautui todella pahasti sunnuntaina. Juon enää melko harvoin pidemmän kaavan kautta, sillä minun nykyisissä krapulatiloissani tekee lähinnä vain mieli kuolla. Tosin ilta oli niin järjettömän hauska, että tämä hirviömäinen olo on kyllä täysin sen arvoista!

TULEVASTA SUKUNIMESTÄ

Hääpäivä lähestyy ja useat ystäväni ovat kyselleet minulta tulevasta sukunimestäni. Ymmärrän kyllä, että moni haluaa perheelleen saman sukunimen, mutta itse en kuulu siihen enemmistöön. Minulle tuolla asialla ei vain ole merkitystä. Olen jo pienestä pitäen sanonut säilyttäväni naimisiin mennessä oman nimeni ja niin aion myös tehdä. Olisin ehkämahdollisesti voinut tehdä poikkeuksen, jos mieheni sukunimi olisi ollut esimerkiksi eksoottinen von- jotakin, mutta tällä erää mennään vanhalla ja tutulla Linnalla. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen aviomies numero kakkosen kohdalla...

Lisäksi minun on pakko myöntää olevani melkoisen laiska kaikissa tällaisissa "virallisissa" asioissa. Nimenvaihtorumba kahteen eri passiin, viisumeihin, ajokorttiin ja kaikkialle muualle ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta (tai halvimmasta) päästä. Miksi ihmeessä siitä onkin tehty niin hankalaa?!

Kuvat: Esa Kapila

JUTIN SYNTTÄREISTÄ

Meidän rakkautemme hedelmä, eli Juti, täytti viime viikolla jo neljä vuotta! Pienelle karvapallolle piti tietysti järjestää ihan omat synttärikutsut ja sunnuntaisesta ajankohdasta johtuen "teemaksi" muodostui synttäribrunssi. Päivän sankari oli aivan innoissaan lahjaksi saamistaan herkuista sekä uusista leluista - niin ja tietysti lukuisista rapsutuksista!

Haluan muuten ehdottomasti alkaa järjestää brunsseja useamminkin, sillä nehän ovat vain aivan huippuja! Ostin innostuksissani jopa Brunssikirjan, joka on pullollaan toinen toistaan herkullisempia reseptejä! Brunsseilusta pitääkin siis ehdottomasti kehittää nyt perinne.

Brunssin "kohokohtana" oli tietysti ihanan kesäinen britakakku, joka on ehdoton lempparini kaikista maailman kakuista! Kokeilimme ensimmäistä kertaa ikinä tehdä tuon kyseisen täytekakun pyöreänä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta se onnistui lopulta aivan täydellisesti. Emmekä edes saaneet mieheni kanssa aikaiseksi jo perinteeksi muodostunutta leivontariitakaan, jei! Laitan päivitetyn kakkuohjeen tänne blogiin aivan lähiaikoina, joten stay tuned!

VIIKON PROS & CONS

+ Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Japanissa ja olipa ihana päästä jälleen vetämään todelliset gyoza- överit! Muuta en tosin sitten oikein jaksanutkaan tehdä, joten tuo reissu meni melko pitkälti vain koomaillessa.

+ Jutilla oli viime viikolla synttärit, joten päätimme (tai siis minä päätin) järkätä synttäripojalle pienen syntymäpäiväbrunssin. Sankarin synttärikakkua toimitti tänä vuonna äidin laiskuudesta johtuen Lidlistä löytynyt minihampurilainen, joka tosin meni aivan kuumille kiville!

- Iskin viime viikolla pääni auki jääneeseen keittiön kaappiin ja lievästä aivotärähdyksestä johtuen olinkin sitten pois pelistä seuraavat pari päivää. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut fiksua käydä lääkärissä, mutta vuodelepo, Netflix sekä kasa särkylääkkeitä houkutteli silloin huomattavasti enemmän.

- Jännitämme täällä mieheni kanssa edelleen, josko ne "Intian tuliaiset" iskevät vielä tässä lähipäivinä... Pieni vatsatauti ei tosin olisi edes pahitteeksi, sillä se voisi toimia hyvänä alkusysäyksenä sille edelleen aloittamattomalle häädieetilleni.

TAJ MAHALISTA

Se syy, minkä takia mieheni halusi mukaan työmatkalleni Delhiin, oli tietysti Taj Mahal. Olemme jo vuosia puhuneet haluavamme vierailla tuossa kyseisessä paikassa ja nyt siihen tarjoutui aivan loistava mahdollisuus! Reissun toisena päivänä vuokrasimme siis koko päiväksi kuskin, joka vei meidän katsomaan tuota upeaa nähtävyyttä.

Automatka Taj Mahalille kesti yhteen suuntaan 3.5 tuntia, joten retki vaati paljon kärsivällisyyttä sekä pakaralihaksia. Ilmastoidussa tila-autossa matka sujui kuitenkin yllättävän nopeasti. Onneksi mukaan lähti myös pari kollegaani, joten juttua riitti koko päiväksi. (Mehän olemme mieheni kanssa siinä vaiheessa parisuhdetta, että kaikki oleellinen on jo sanottu.)

Suosittelen lämpimästi palkkaamaan retkelle myös oppaan, sillä kaiken mielenkiintoisen informaation lisäksi hän kuljetti meidät sutjakkaasti jonojen ohi. Toisena vinkkinä voin kertoa sen, ettei lukuisiin selfie- pyyntöihin välttämättä kannata suostua - kuulemani mukaan nuo kuvat päätyvät nimittäin pornografisille nettisivustoille. Suostuimme tosin muutaman naisen sekä lapsen yhteiskuvapyyntöihin, mutta miehille sanoimme tiukasti ei. Tämähän ei tietenkään takaa yhtään mitään, eli jos nuo lapset nyt sattuvat myymään kuvat eteenpäin, niin toivottavasti he saavat niistä edes hyvät rahat.

Vaikka olen vuosien saatossa jo hiukan turtunut nähtävyyksiin, Taj Mahal oli kieltämättä todella vaikuttava. Erityisesti sen taustalla oleva kaunis tarina sai meidät katsomaan sitä ihan eri tavalla. Taj Mahalin rakennutti siis eräs hallitsija, jonka lempivaimo kuoli synnyttäessään parin 14. lasta. Valkoisesta marmorista rakennettu mausoleumi vaati valmistuakseen 22 vuotta sekä 20 000 työmiestä. Sen lisäksi täysin symmetrisen rakennuksen koristeissa ei ole käytetty lainkaan maalia vaan ne on tehty upotuskoristeluina.

Lopuksi oppaamme vei meidät vielä katsomaan miten Taj Mahalin koristelut on tehty. Pääsimme seuraamaan vierestä, kuinka uskomattoman pikkutarkkaa sekä kärsivällisyttä vaativaa työtä marmorin upotuskoristelu oikein on. Taiteilijoiden työtä seuratessa en voinutkaan kuin ihmetellä, miten Taj Mahal saatiin valmiiksi niinkin "nopeasti". Kaiken kaikkiaan retki oli siis ehdottomasti kaiken sen istumisen arvoista!

DELHISTÄ

Oikea elämä on taas vienyt hetkellisesti voiton blogin päivittämisestä, mutta täällä ollaan taas! Vietin siis viime viikon loppupuolen Delhissä ja nappasin myös mieheni mukaan tuolle kaksi yötä kestävälle "minilomalle". Olen käynyt Mumbaissa joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta Delhi oli minulle aivan uusi kokemus. Minulla oli kieltämättä aikamoiset ennakkoluulot Intiaa kohtaan ja odottelen täällä edelleen sitä järkyttävää vatsatautia, josta kaikki aina puhuvat. En kuitenkaan jaksanut olla reissussa mitenkään erityisen hysteerinen, vaan söin lähestulkoon kaikkea mahdollista. Katsotaan siis koituuko se vielä minun - tai siis minun vatsani - kohtaloksi...

Heti alkuun lähdimme käymään Dilli Haatin markkinoilla, joka teorissa kuulosti hyvältä idealta. 43c:n lämpötila teki kiertelemisestä kuitenkin niin tukalaa, ettemme pystyneet olemaan ulkona kovinkaan kauaa. Tämä ei siis selkeästikään ole paras mahdollinen aika vierailla Intiassa, sillä olimme molemmat koko reissun ajan aivan läpimärkiä hiestä.

Orastavasta lämpöhalvauksesta huolimatta Dilli Haat oli kiva paikka vierailla, vaikka päiväsaikaan markettialue olikin melko hiljainen. Täältä löytyi muun muassa ihania korikasseja, jotka maksoivat ainoastaan muutaman hassun euron! Tinkimällä niitä olisi saanut varmasti vieläkin edullisemmin, mutta minä yksinkertaisesti vihaan tinkimistä. Lisäksi yksi euro sinne tai tänne ei horjuta minun talouttani millään lailla, mutta paikallisille se voi olla iso raha. Niinpä maksan siis tällaisissa paikoissa ihan mielelläni hieman "ylihintaa".

Vaikka minulta löytyykin kotoa jo muutama suloinen korikassi, oli minun vain pakko tukea paikallista käsityötä ja ostaa vielä pari lisää. Kaksi laukkua seitsemällä eurolla on lisäksi niin uskomattoman naurettava hinta, että nyt minua jopa kaduttaa etten ostanut enempää. Niitähän olisi ollut ihana antaa esimerkiksi lahjaksi!

Markettialueella pyörimisen jälkeen aloimme olla niin tuskissamme kuumuudesta, että meidän oli yksinkertaisesti vain pakko päästä johonkin, jossa olisi ilmastointi. Niinpä otimme uberin Ambience Mall´lle, joka paljastui yllättävän moderniksi ostoskeskukseksi. Tässä vaiheessa aloin olla jo sellaisissa kuumuus- sekä nälkäkiukuissa, ettemme ehtineet käyttää ruokapaikan etsimiseen yhtään aikaa emmekä eforttia. Menimme siis yksinkertaisesti vain siihen ravintolaan, joka tuli ensimmäisenä vastaan. Tuo ruokapaikka paljastui olevan aasialainen, joka sopi meille siinä hätätilanteessa oikein mainiosti. (Tosin kuka dorka menee Intiaan syömään aasialaista ruokaa? No näköjään me.)