perjantai 30. syyskuuta 2016

BLONDIEN PYJAMAPARTYISTA

On olemassa yksi henkilö, jonka kanssa lähestulkoon kaikki meidän etukäteen suunnittelemamme jutut menevät veetuiksi ja se on ystäväni Toona (nimi muutettu). Vuosia sitten meidän piti esimerkiksi mennä yhdessä U2:n keikalle. En ole mikään bändin suurin fani, mutta halusin todella kovasti kuulla With Or Without You'n livenä. Noh, viime hetkellä (lue: Stadionin etuovilla) päätimmekin yhtäkkiä jättää keikan välistä ja mennä minun luokseni laulamaan Sing Staria. Siis aivan jär-je-tön-tä.

Tällä kertaa meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä risteilylle. No emmehän me tietenkään ikinä päässeet laivaan asti, vaan päädyimme loppujen lopuksi viettämään Toonan luokse pyjamabileitä.  Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä - taas jälleen kerran?

No taisi tuo kylläkin olla se terveellisempi vaihtoehto viettää iltaa, sillä terveysruokiin hurahtanut ystäväni pakkosyötti minulle kyläilyn aikana kaiken mahdollisen härkiksestä superhunajaan ja inkiväärimehuun. Pakko tosin myöntää, että noin wannabe-jauhelihaksi härkis maistui yllättävän ookoolta. (En kyllä siltikään aio luopua siitä alkuperäisestä...)



Ja koska kyseessä oli tyttöjen ilta, piti meidän luonnollisesti tehdä kaikkea tyttömäistä. Tyynysota ja pilapuhelut unohtuivat, mutta onneksi meikkileikit eivät! Toona on kaiken huipuksi ylivoimaisesti pahin kosmetiikka-junkie jonka tiedän, joten pitihän minun taas hipeltää kaikki mahdolliset purkit läpi. Ja niitä muuten riitti... Tulipa ikävä kosmetiikka-alalle!




Jottei ilta olisi mennyt ihan liian terveelliseksi, oli meidän kuitenkin lopulta pakko tehdä täsmäisku Alkoon (eihän nyt takkatulen loimussa voi olla ilman viintä?!). Tosin se takkatuli meinasi jäädä pelkäksi haaveeksi, sillä taisimme sytytellä sitä noin kolme tuntia ennen kuin onnisti. Siis MITEN tulen sytyttäminen (vielä tulitikuilla!) voi olla noin vaikeaa?? Toivottavasti minulle ei koskaan käy sellaista "Cast Away-tilannetta", sillä kuolisin luultavasti välittömästi nälkään.



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

OUDOISTA FAKTOISTA VOL 3

- Katson joka ilta sänkyyn mennessäni puhelimesta jotain Netflix-sarjaa. Tietysti olisi hieman katsojaystävällisempää käyttää siihen vaikka iPadia tai läppäriä, mutta jostain ihmeen syystä tihrustan sarjat aina iPhoneltani.

- Kaivan poikkeuksetta hampurilaisista aina suolakurkut pois. Niissä itsessään ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lämmin suolakurkku on yksinkertaisesti vain väärin.


- Ainoa lääke mihin olen ikinä jäänyt koukkuun, on nenäsumute. Siitä luopuminen flunssan jälkeen tuntuu vain olevan ihan täysin mahdotonta! Nim. Koukussa myös parasta aikaa.

- Olen aina ollut ihan poikkeuksellisen huono kuski - ainakin mitä poikaystävääni on uskominen. Hän on jopa aikoinaan ilmoittanut minut "Suomen huonoin kuski"-ohjelman ensimmäiselle kaudelle ja ymmärtääkseni olisin myös päässyt mukaan. Erityisesti taskuparkkeeraaminen sekä moottoritielle liittyminen aiheuttaa minulle isoja ongelmia. Tai no itse asiassa ei niinkään, sillä en vain yksinkertaisesti suostu tekemään kumpaakaan niistä.


- En tule ikinäikinä liittymään snapchattiin, sillä mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin ne koiran naama-filtterit sun muut! Ihan oikeasti ihmiset, koittakaa jo päästä yli niistä!

- Minun on pakko istua elokuvateatterissa aina parillisella paikalla. Älkää edes kysykö.

- En ole ikinä juonut kahvia enkä oikein teetäkään. Kahvi on vain yksinkertaisesti pahaa ja teetä juon ainoastaan jos minulla on kylmä tai olen kipeä.


- Yksi suurimpia ongelmia Kuopioon muutossamme oli Stockmannin puuttuminen - not kidding. Tästä on todisteena myös se, että jouduin pari vuotta sitten opiskelujeni yhteydessä tekemään esseen rakkaimmasta paikastani. Muut koulutoverini tekivät samaisen kirjoitelman kesämökeistään tai kotisohvistaan, minä kirjoitin Stockmannista.

- Tämäkin outo fakta liittyy samaan aiheeseen; jos nimittäin ikinäkoskaan voittaisin lotossa, ihan ensimmäinen tekoni olisi tyhjentää Stockmann.



Huom! Oudoista faktoista vol 1 & 2 löytyy täältä sekä täältä!



maanantai 26. syyskuuta 2016

SYKSYISESTÄ HELSINGISTÄ

Ihana Helsinki, kyllä olikin jo ikävä tänne! Seuraavan viikon ajan minun on tarkoitus hoitaa taas kaikki "pakolliset" Helsinki-rituaalit: kampaaja (kyllä, käyn Helsingissä asti laitattamassa hiukseni), ystävien tapaamiset, vierailu ihanan Mummini luona sekä syömiset, juomiset & shoppailut. Toki aikatauluun on jätetty pieni rako myös dorkille ex tempore-ideoille, joita saattaa olla luvassa...

Shoppailusta puheen ollen... Syksyn tullen on ehkä maailman ihaninta pukea päälle kaikki ne vaatehuoneessa odottaneet superpehmoiset neuleet! Tosin kun ne joutuu raahaamaan mukanaan toiseen kaupunkiin, törmää väistämättäkin melko ärsyttävään ongelmaan; niitä kun mahtuu laukkuun vain kaksi kerrallaan. Niinpä minun piti tällekin käynnille ottaa mukaan melko monta matkalaukkua, jotta sain kaiken tarvittavan ängettyä matkaan...


Helsingin reissuilla on aina myös hirveät paineet testata kaikki (minulle) uudet ja hyväksi todetut ravintolat - niin kuin myös tälläkin kertaa. Harmikseni en ole vain ikinä tajunnut kirjoittaa niitä ylös ja tänne tullessamme olen aina poikkeuksetta unohtanut joka ikisen niistä - niin kuin myös tälläkin kertaa vol. 2. Pienen salapoliisityön jälkeen muistin Ahoritan olevan yksi niistä ja sen lounas osoittautuikin kaikin puolin oikein maukkaaksi. Vahva suositus sekä maun että hinnan puolesta!



Ja se yksi pakollinen kohde jo-kai-sel-la Helsingin vierailulla... Stockmann. <3 Onhan se kieltämättä hiukan outoa, että ihminen voi rakastaa jotain kauppaa niin paljon, mutta voisin ihan rehellisesti sanottuna viettää kyseisessä tavaratalossa vaikka tunteja - ja minä olen yleensä maailmankaikkeuden nopein shoppaaja!

Olisin tälläkin kertaa löytänyt ostettavaa noin sadallaviidellätuhannellämiljoonalla, mutta jossain kohtaa poikaystäväni piti vain viheltää peli poikki, tarttua minua kädestä ja taluttaa ystävällisesti ulos kaupasta. Ensi kerralla jätän kyllä sen ilonpilaajan miesparkkiin odottelemaan...






lauantai 24. syyskuuta 2016

SULOISESTA SULOSTA

Tulimme pitkästä aikaa käymään Helsingissä ja heti ensimmäisenä oli pakko päästä tutustumaan ystäväpariskunnan perheenlisäykseen, supersuloiseen Suloon. Tuo pieni, karhunpennun näköinen karvapallo saikin välittömästi aikaan ihan järkyttävän vauvahauvakuumeen, vaikka Jutissa (ja sen murrosiän oikuissa) onkin meille tarpeeksi haastetta nyt ainakin vähäksi aikaa... Ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot, sillä olin jo hetkisen verran täysin valmis elämään ilman mattoja ja käyttämään lähes kaiken vapaa-aikani pissien ja kakkojen siivoamiseen mitä jännittävimmistä paikoista. Nakerrettujen lattialistojen elvyttämisestä nyt puhumattakaan. Meidän onneksemme Juti kuitenkin oppi sisäsiistiksi melko varhain. Ja iän tuoman "viisauden" myötä myös lattialistat saavat tätä nykyä elää rauhassa elämänsä loppuun asti.

Pieni Sulo näytti vierailun aikana kuitenkin kaikki parhaat puolensa - ellei niitä muutamia herkkuvarkauksia lasketa (uhrina Juti). Maailmassa ei siis ehkä voikaan olla mitään sen ihanampaa kuin tuhisevat koiranpennut!






torstai 22. syyskuuta 2016

VAATEKRIISISTÄ

Viime viikonloppuinen pihakirppis sai minut penkomaan lähestulkoon koko asuntomme läpi ja miettimään mistä kaikesta olin valmis luopumaan. Myös tämä ikivanha Zaran syystakki päätyi tuohon vuoren kokoiseksi muodostuneeseen myyntikasaan. Jostain syystä en kuitenkaan ollut ihan vielä valmis luopumaan siitä, joten lopulta siirsin sen ainakin vielä toistaiseksi takaisin eteisen kaappiin.

Yleisesti ottaen vaatetilanteeni näyttää kirppiksen jälkeen hyvin huolestuttavalta; tuntuu ettei vaatehuoneeseen jäänyt roikkumaan kuin muutama hassu paita. Ongelma on kuitenkin tässä: en haluaisi ostaa mitään parinkympin huonolaatuisia neuleita, joita tulee käytettyä kerran tai pari. Ne hyvälaatuiset ja pitkäkestoiset vaatteet taas maksavat pienen omaisuuden ja en haluaisi (=edes pystyisi) kuluttaa yhteen neuleeseen useita satasia. Tämä ongelma siis pohjaa selkeästi joko väärään ura- tai miesvalintaan. Miljonääri (tai lottovoitto) wanted!





AURINKOLASIT: PRADA
KORVIKSET: CHANEL
TAKKI: ZARA
KAULUSPAITA: GINA TRICOT
FARKUT: GINA TRICOT
LAUKKU: MARC BY MARC JACOBS
BALLERINAT: MANGO


maanantai 19. syyskuuta 2016

TUBERKULOOSISTA

No okei. Ehkei minulla sentään ole tuberkuloosia (vaikka olenkin yleensä aika tehokas diagnosoimaan googlesta kaikki oireeni), mutta jotain sen tapaista nyt vähintään! Olihan tämä hc-flunssa vähän nähtävissä ottaen huomioon, että poikaystäväni oli kipeänä koko viime viikon. Myöskään eilinen pihakirppis ja kuuden tunnin ulkona hengailu ei ehkämahdollisesti ollut se kaikista paras idea... 

Eli mitä siis olen tehnyt viime päivät? No pääosin vain tätä: Finrexiniä, Netflixiä, päikkäreitä, teetä, hienoista kiukuttelua (johtuen p*skasta olosta) sekä ihan vaan yleistä koomailua. Olen myös löytänyt muutaman vuoden tauon jälkeen lukemisen uudelleen, joten olen koomailuni ohessa ehtinyt ahmimaan jo pari uutta Torey Haydenin kirjaa.


Olen muuten siitä outo ihminen, etten normaalisti juo ikinä kahvia enkä oikeastaan teetäkään. Kahvi on yksinkertaisesti vain pahaa ja teetä juon ainoastaan jos olen kipeä tai minulla on todella kylmä. Tuosta seikasta johtuen olenkin ihan todella huonoa seuraa käymään "kahvilla", sillä yleensä juon pelkästään vettä. Kun ottaa vielä huomioon sen faktan, etten oikeastaan pahemmin välitä myöskään leivoksista - vaikka siis tykkäänkin kovasti leipomisesta - niin kahviloissa pyöriminen ei vain ole ikinä ollut minun juttuni. (Viinillä käyminen onkin sitten taas asia ihan erikseen...)

Ainoa hyvä juttu tässä sairastamisessa on se, ettei minun ole edes tehnyt mieli karkkia! Tässä onkin nyt ihan vahingossa tullut vietettyä pisin karkkilakko vuosiin (ehkä siis noin huimat neljä päivää). Tule jo takaisin, makuaisti!




lauantai 17. syyskuuta 2016

SAARISTOKAUPUNGIN PIHAKIRPPIKSESTÄ

Kuopion Saaristokaupungissa järjestetään huomenna 18.9. klo 10-15 suuri pihakirppis ja se oli myös meille aivan loistava syy siivota kaapit sekä varasto. Myyntitavaraa kertyikin lopulta aivan hulluna, sillä päätimme yhteistuumin luopua kaikesta mitä emme ole hetkeen käyttäneet. Syy tähän hc-poistoon on siis vain ja ainoastaan asuntomme hyvin rajalliset säilytystilat - jotta emme siis pian asuisi tavaravuoren seassa ja pääsisi mukaan "Hulluihin hamstraajiin", oli tämä tyhjennysoperaatio kaikin puolin pakollinen toimenpide. Lisäinfoa myyntipaikoista löytyy muuten täältä sekä täältä.

Myynnissä on siis paljon hyvää tavaraa: vaatteita, koruja, kosmetiikkaa, hyväkuntoisia käyttötavaroita - you name it. Joukosta löytyy myös muutama helmi niille kaikista nopeimmille;  Calvin Kleinin pikkumusta, Filippa K:n paitoja, käyttämättömiä Burberryn pikkupyyhkeitä jne. Tule rohkeasti penkomaan!





TERVETULOA!

torstai 15. syyskuuta 2016

SAIRASTUVASTA

Terkkuja sairastuvalta! Tosin minä olen tällä hetkellä se tämän talouden ainoa terve, pojat ovat nimittäin ne jotka sairastavat. Sille isommalle iski kuumeflunssa ja Jutilla taas on joku inhottava suolistotulehdus.  Voi raukkoja.

Kotona työskentelyssä on tällaisissa tapauksissa kuitenkin se hyvä puoli, että olen voinut juosta hakemassa pojille lääkkeitä sekä muita elintärkeitä juttuja (kuten esimerkiksi Arnoldsin donitseja). Ainakin minulle itselleni tulee kuumeessa usein hyvin erikoisia mielitekoja - olen joskus syönyt kaksi päivää putkeen pelkkiä juustonaksuja - joten en missään tapauksessa kyseenalaistanut noita donitseja.


Ja eikö flunssaan auta aina joku hyvä keitto? Tosin asiaan ei taida olla sen kummempia tieteellisiä faktoja, mutta sairaspäivän ruokalistalla oli joka tapauksessa kermaista lohikeittoa. Hyvin se tuntui isommalle potilaalle maistuvan, vaikka nuha olikin vienyt suurimman osan makuaistista. Itse asiassa jopa ihan hyvä niin, sillä maustaminen ei ole ikinä ollut vahvimpia osa-alueitani - etenkään keittoruuissa. Niihin on vain jotenkin todella vaikea saada makua!


Loppuilta meneekin sitten melkeinpä vain sohvalla möllöttäen, sillä kumpikaan pojista ei sattuneesta syystä ole mitenkään erityisen seurallisella tuulella. Niinpä siis Netflixistä löytynyt uusi lempparisarja Outlander pyörimään, Juti kainaloon nukkumaan ja peitto korville.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

TOIPUMISESTA

Vaikka seuraava viikonloppu on enää vain parin päivän päässä, täällä toivutaan edelleen vielä siitä aiemmastakin. Perjantai sujui kuitenkin vielä ihan rauhallisesti treffi-illan merkeissä ja kävimme pitkästä aikaa elokuvissa. Sully osoittautui oikein mieluisaksi, vaikkakin lentoemäntätaustastani johtuen veteen "ditsaaminen" olikin aika tunteellista katsottavaa. Itkuhan siinä taas tuli, vaikka tarinan loppu olikin erittäin hyvin tiedossa.

Lauantai menikin sitten taas vähän vauhdikkaammin, sillä juhlimme ystäväpariskuntamme uutta kotia tupareiden merkeissä. Ja voi luoja mikä olo. Alkoholin määrällä ei minun tapauksessani ole mitään merkitystä - voin siis illan aikana juoda joko 3 lasillista tai 30 (tässä ehkä "pientä" liioittelua), mutta krapula on silti aina sama. Kuinka epäreilua! Koko sunnuntai menikin sitten sohvalla peitto korvissa ja ilmeisesti myös Juti taisi samaistua olotilaamme, sillä sekin nukkui ihan koomaisena vieressä koko päivän.


Tupareihin pääsi myös ensi kertaa testiin tämä Zaran nettikaupasta löytämäni tyllihame. Saksittuani hameen helmaa hieman lyhyemmäksi (eihän tylli muuten purkaudu..?), se osoittautui ehkä vieläkin täydellisemmäksi löydöksi! Jei!



maanantai 12. syyskuuta 2016

MAUSTEISESTA OMENAKAKUSTA

Törmäsin täällä niin söpöön omenakakkureseptiin, että sitä oli pakko kokeilla. Kuivakakut eivät kuitenkaan ole uudesta tulemisestaan huolimatta ollenkaan minun juttuni (ne nyt vain ovat ankeita - olivat ne sitten ruokamuodissa tai eivät), joten alkuperäinen resepti meni taas melkein kokonaan uusiksi. Vaniljatäytteen lisääminen olikin ihan todella hyvä idea, sillä ilman sitä kakku olisi mielestäni jäänyt melko kuivakaksi.


MAUSTEINEN OMENAKAKKU

1 kananmuna
vajaa desi sokeria
reilu desi vehnäjauhoja
0.5 tl vaniljasokeria
0.5 tl inkivääriä
1 tl kanelia
50 g voisulaa

TÄYTE:

30 g voisulaa
1/3 pussi vaniljakastikeaineksia
1 rkl sokeria
100 g vaniljarahkaa
1 kananmuna

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (18cm).
Pilko omenat lohkoiksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siirrä odottamaan hetkeksi.
Vatkaa muna sekä sokeri vaahdoksi ja lisää vuorotellen sekä kuivia aineita että voisulaa. Sekoita hyvin varovasti "nostellen".
Kaada taikina vuokaan.

Tee nyt täyte.
Sulata voi. Sekoita joukkoon ensin vaniljakastikeainekset ja sitten loput aineet.
Sekoita tasaiseksi ja lisää varovasti taikinan päälle.
Tasoita hellästi nuolijalla ja lisää lopuksi omenalohkot. Ripottele päälle vielä hiukan kanelia.
Paista 185 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen irtopohjavuoan irroittamista.





perjantai 9. syyskuuta 2016

VIIHDETOIMITTAJAN TYÖSTÄ

Olen nyt muutaman vuoden työskennellyt muiden hommieni ohella freelancer-viihdetoimittajana ja työ tuntuu poikkeuksetta herättävän kanssaihmisissä aina paljon kiinnostusta. Eli siis ei, en kyttää puskissa julkkisten kotitalojen ulkopuolella. En myöskään keksi tekstejä omasta päästäni, vaan kirjoitan sen mitä haastateltava on minulle sanonutkin.

En ole ikinä voinut sietää "minusta on mukava tavata mielenkiintoisia ihmisiä"-kliseetä, mutta tässä työssä se todellakin pitää paikkansa. Nuo ihmiset ovat nimittäin tuoneet mukanaan ehkä vieläkin mielenkiintoisempia tilanteita, joita on varmasti hauska muistella kiikkustuolissa sitten muutaman vuoden päästä... Yhtenä päivänä sitä on saanut huomata olevansa taikuri Jori A. Kopposen kahtiasahattavana (onko tämä edes sana?), toisena strippiklubilla erään suositun laulajan kanssa ja kolmantena liimaamassa Henna Peltosen bikineiden alaosaa fitness-kilpailua varten. On minua jopa kosittukin erään tunnetun artistin toimesta (ai niin, se vastaus on muuten vieläkin antamatta...).

Haastattelemassa (ihanaa!) Jari Kurria Moskovassa. Kuva: Kari Pekonen.
Henna Peltosen kanssa Bikini Fitness-kisoissa Albaniassa. Kuva: Kari Pekonen.
Saunomassa Teemu Roivaisen kanssa. Kuva: Isto Rapik.
Yhdessä vietetyt hauskat hetket ovat "tehneet tehtävänsä" ja monesta haastateltavasta onkin vuosien varrella tullut läheisempiä. Olemme siis nykyään yhteyksissä myös työasioiden ulkopuolellakin ja mikäs sen kivempaa!

Uusien ystävien sekä tuttavuuksien lisäksi työ on tuonut mukanaan myös paljon matkustelua sekä jänniä tilanteita. Olen päässyt muun muassa tuomaroimaan Hymytyttö-kilpailuja, matkustamaan Jokereiden kanssa ympäri Venäjää, hengailemaan Jonne Aaronin treenikämpällä, yöpymään Miss Suomen kotona sekä saunomaan Teemu Roivaisen kanssa. Jos siis jokin työ voi OIKEASTIKIN olla hauskaa, niin se on juuri tämä!

Eukonkannon MM-finaalissa. Kuva: Isto Rapik.
Kuvauksissa Kanarialla Maria Tyysterin kanssa. Kuva: Isto Rapik.
Miss Suomi-kiertueella Alanyassa. Kuva: Laura Linna.



tiistai 6. syyskuuta 2016

LASAGNESTA

Syksy ja viilenevät ilmat tuovat mukanaan myös hiukan raskaammat ruoat. No, ainakin täällä meillä. Lasagne on tässä taloudessa yleensä myös viikonloppuruoka, sillä sen valmistus tunnetusti ottaa oman aikansa. Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että valmistukseen käytetty aika ja vaiva ovat todellakin sen arvoiset!

Olen tehnyt lasagnea tällä kyseisellä reseptillä jo vuosia, mutta ohjeen alkuperä on ikävä kyllä hämärän peitossa. Luultavasti olen kuitenkin sekoittanut taas noin miljoona eri reseptiä keskenään, sillä teen hyvin harvoin ruokaa muokkaamatta ensin ohjeita mieluisammaksi. Ehkä se muokkaaminen muuten juuri onkin se syy, miksi niin iso osa kokkauksistani menee lopulta aivan vituralleen... Oh well.


LASAGNE

6-9 kpl täysjyvä lasagnelevyjä
juustoraastetta

TOMAATTIKASTIKE:
600 g jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
400 g tomaattimurskaa
suolaa
pippuria
basilikaa
paprikamaustetta
jauhelihamaustetta
grillimaustetta
ripaus cayennepippuria

JUUSTOKASTIKE:
1 l kevytmaitoa
paketti voimakasta sulatejuustoa
0.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki paistinpannulla. Siirrä kulhoon odottamaan.
Paista jauheliha ja mausta se oman makusi mukaan.
Lisää pannulle sipulit sekä tomaattimurska ja tarkista maku.

Valmista juustokastike kattilassa.
Kuumenna vajaa litra maitoa ja lisää lämmenneen nesteen joukkoon paloiteltu sulatejuusto. Sekoittele ja anna sulaa.
Sekoita jäljelle jäänyt maito sekä vehnäjauhot ja lisää lorotellen juustokastikkeeseen. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Kokoa lasagne suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan.
Laita vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä lopuksi lasagnelevyillä. Toista kerran tai kaksi, mutta jätä ylimmäisestä kerroksesta lasagnelevyt pois.
Lisää halutessasi päälle vielä juustoraastetta.
Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.



lauantai 3. syyskuuta 2016

TYLLIHAMEESTA

Oi mikä ihanuus minua tulikaan vastaan Zaran nettikaupassa! Olen etsinyt kivaa tyllihametta jo ikuisuuden ja tämä yksilö pääsee erittäin lähelle täydellisyyttä. Vielä kun hinta oli vaivaiset 20€, oli minun vain pakko painaa "lisää ostoskoriin"-nappia. Tosin pituutta hameella on minun jaloilleni ehkä hieman liikaa, mutta ajattelin ihan pokkana vain saksia mekkoa hieman lyhyemmäksi. Siinä onkin sitten minun käsityötaitoni oikein parhaimmillaan.


TOSIN. Ehkä tuo tyllihame ei nyt näin kylmää syksyä, loskakelejä ja tulevia hirmumyrskyjä ajatellen ollut taas ehkä se kaikista käytännöllisin ja fiksuin ostos, mutta oh well. Kaikki läheiseni varmasti jo tietävätkin, etten ole mitenkään erityisen tunnettu järkevistä päätöksistäni (minkään asian saralla), joten menkööt tämäkin sitten siihen samaan jättikasaan tyhmiä ideoita.



torstai 1. syyskuuta 2016

ULKOILUSTA...

Viime sunnuntai oli Kuopiossa todella kaunis ja aurinkoinen - mutta aivan pirun kylmä päivä! Ei siinä sitten muu auttanut kuin kaivaa pipo ja villapaita kaapista, jotta tarkeni lähteä hiukan ulkoilemaan Jutin kanssa. Onneksi mukaan tarttui vielä termari kuumaa juomaa, sillä edes paksu villapaita ei meinannut riittää lämmikkeeksi.

Tuo alla oleva lookki on kyllä rehellisesti sanottuna hyyyvin kaukana minun todellisesta koiran ulkoilutus-vaatetuksestani - huulipunasta puhumattakaan. Juti-lenkin lisäksi kävimme siis hiukan asioilla kaupungilla, josta johtuen tuo pieni "panostus" ulkomuotoon. Jutskun kanssa ulkoillessa minulla on siis yleensä päällä noin 10 vuotta vanha, totaalisen kulahtanut ulkoilutakkini (omistan siis tasan yhden ainoan "ulkoilutakin"), verkkarit sekä hirveääkin hirveämmät Kuoman saappaat. Tosin Kuomista sen verran, että olen nyt jo siinä iässä kun voin ääneen myöntää, että rumuudestaan huolimatta ne ovat ihan järjettömän hyvät jalassa! Jopa niin hyvät, että poikaystävänikin vaati saada omat saappaansa. Keski-ikä here we come!





PIPO: GINA TRICOT
AURINKOLASIT: RAY-BAN
VILLAPAITA: MANGO
HUIVI: BALMUIR
LAUKKU: GUCCI
FARKUT: GINA TRICOT
SAAPPAAT: ALDO