VIIKONLOPPU LEVILLÄ

Suomen sisäinen matkailu on aina jäänyt meiltä hiukan vähemmälle, sillä täällä on tunnetusti melkoisen kallista yöpyä hotelleissa. Olen kuitenkin haaveillut jo pidemmän aikaa reissusta Lappiin, joten nyt päätimme vihdoinkin toteuttaa tuon matkan. Koska emme kumpikaan harrasta talviurheilulajeja, päätimme keskittyä ihan vain rentoutumiseen sekä yleiseen hengailuun noissa uskomattoman kauniissa maisemissa. 

Näin "etelän tyttönä" halusin tietenkin nähdä myös mahdollisimman paljon poroja. Yksi reissun kohokohdista taisikin olla K5- hotellin takana majailevat sarvipäät, joita kävimme syöttämässä useampaankin otteeseen. Poroille sai ostaa jäkälää hotellin vastaanotosta ja taisinkin käyttää ison osan matkabudjetistani pelkästään noihin rehuihin.

Yövyimme Northern Lights Villagessa, joka oli sijainniltaan hieman syrjässä itse Levin keskustasta. Se oli itse asiassa erittäin positiivinen yllätys, sillä miniloman päätarkoitushan oli rentoutuminen ihan vain kahdestaan. Minua ei olisi saanut Vinkkariin maksamallakaan (jos ravintolat siis olisivat olleet auki), vaan paras iltaohjelma oli ehdottomasti tähtitaivaan tuijottaminen suoraan sängystä. Ja näimme me vähän niitä revontuliakin!

 

Northern Lights Villagesta pystyi myös varaamaan saunan, mikä oli ulkona vietettyjen päivien jälkeen ihanan rentouttava kokemus. Sauna oli rakennettu samalla tyylillä kuin kylän pienet mökitkin, joten saunoessa pystyi ihailemaan lumisia metsämaisemia - coronan (se juoma) kanssa tietysti.

Halusimme käydä tutustumassa poroihin vielä hieman paremmin, joten bookkasimme Lapinkylästä opastetun metsäretken porojen kanssa. Näin korona-aikana minusta oli hyvä ajatus tukea paikallisia yrityksiä niin paljon kuin mahdollista. Halusin kuitenkin ensin olla varma, että poroja kohdellaan hyvin ja niiden elinolosuhteet ovat sellaiset kuin pitääkin. En tietenkään ole asiantuntija, mutta eläimet vaikuttivat oikein hyvinvoivilta ja niistä pidettiin selkeästi hyvää huolta. Poroilla on lisäksi retkien välissä vähintään yksi lepopäivä, jolloin ne saavat vain syödä ja rentoutua.

Minun on pakko vinkata teille myös Loma-Paksun huskyjoogasta, jonka yksityistunnit ovat ihan ehdoton must kaikille koirarakkaille matkailijoille! Kovin vakavasti tuntia ei kuitenkaan kannata otttaa, sillä aika ajoin jumpaamisesta ei meinannut tulla mitään märkien suukkojen sekä vatsan päällä makoilevien hauveleiden vuoksi. Toisin sanoen se olikin siis paras joogatunti, jolla olen ikinä ollut!

ELÄMÄ UUSIKSI

Tämä viimeinen vuosi lomautettuna on ollut niin tylsä ja ankea, että minulla on ollut (Netflixin lisäksi) hyvin aikaa keskittyä vakavaan itsetutkiskeluun ja miettiä mitä haluan tulevaisuudelta. Vaikka pidänkin lentoemännän hommista, työ on muuttunut vuosien saatossa niin paljon raskaammaksi, etten enää voisi kuvitella tekeväni sitä loppuelämääni. Niinpä oli pakko miettiä suunnitelmä b. Pienen harkinnan jälkeen oli oikeastaan itsestäänselvää, että haluaisin jatkossa löytää ammatin media-alalta - niinpä päätin hakea Keudaan media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoon. Ilokseni pääsin sisään ja koulu alkaa (etänä tietysti) huomenna maanantaina. En ole vieläkään ihan täysin varma mikä minusta tulee isona, mutta nyt tiedän jo sen verran enemmän, että tulevaisuuteni tulee olemaan media-alalla. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättimäinen harppaus Laura Linnalle!

KESÄ TULE JO!

Olen jo viime kesästä asti hillonnut kaapissani tätä ihanaa H&M:n tyllimekkoa, joka ei sattuneesta syystä päässyt silloin käyttöön. Juhlat olivat tosiaan jo viime kesänäkin todella minimissä, joten tilaisuudet käyttää mekkoa olivat nollassa. Nyt kuitenkin päätin, että tästä tulee vaikka minun kauppamekkoni, jos kaikki ilonpito on kielletty myös ensi kesältä. Kesällä 2022 olen tällä korona-ajan syömisellä jo vähintään 10kg muhkeampi, joten nyt alkaakin luultavimmin olla viimeiset hetket mahtua tähän ihanaan tylliunelmaan. (Tai sitten joudun ompeluttamaan siihen jonkinlaisia jatkopaloja.)

ISOJEN TYTTÖJEN REPPU

Vaikka olen ollut pari viime kuukautta (suhteellisen menestyksekkäästi) ostolakossa, sain heittää itsehillinnälle heipat törmätessäni viime viikolla tähän maailman suloisimpaan pupureppuun! Flying Tigerin karvainen pikkureppu oli kuin tehty ihanalle kummitytöllemme, joten se oli vain pakko ostaa. Onneksi kyse oli kuitenkin vain kahdeksan euron ostoksesta, joten en edes saanut mieheltäni huutia tunnustettuani pienen syrjähypyn. Kaiken kruunasi vielä se, että Mimi rakastui reppuun heti ensisilmäyksellä ja se piti saada välittömästi selkään - leluilla täytettynä tietysti! Tämä oli siis ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan.

VIIMEAIKAISET LUKEMISET

Blogissa on ollut viime aikoina hieman hiljaisempaa, sillä arki on ollut tylsän yksitoikkoista eikä valokuviakaan ole oikein tullut napsittua. Olen kuitenkin ollut hyvin aktiivinen yhdessä asiassa eli äänikirjojen kuuntelussa. Kirjojen kuuntelu on ihan täydellistä ajanvietettä esimerkiksi pyykkejä pestessä, ruokaa laittaessa tai koiralenkillä Jutin kanssa. Jos siellä on muitakin äänikirjojen suurkuluttajia, niin listaan alle muutaman viimeaikaisen kuunteluni.

Pako helvetistä, Masaji Ishikawa 

Olen aina tykännyt katsella erilaisia dokumentteja, joten sama linja jatkuu myös kirjallisuuden parissa. Tämä kirja kertoo Masaji Ishikawasta, joka muutti 13-vuotiaana perheensä kanssa Japanista Pohjois-Koreaan "paremman elämän" perässä. Heille luvattu maanpäällinen paratiisi olikin käytännössä ihan kaikkea muuta ja pian alkoi perheen selvitytymistaistelu nälänhätää sekä hallinnon uskomatonta julmuutta vastaan.

Vaikka tällaisia tositarinoita on välillä hyvin ahdistavakin kuunnella, ovat ne kaikessa karmeudessaan hyvin silmiä avaavia sekä opettavaisia. Tällaisille itseni kaltaisille "pumpulissa eläville" ihmisille tekeekin mielestäni ihan hyvää saada pieniä muistutuksia siitä, että kaikilla ei todellakaan ole asiat näin hyvin.

Suon villi laulu, Delia Owens

Tästä kirjasta olen kertonut täällä ennenkin, mutta tätä ei vain voi kehua tarpeeksi. Delia Owensin esikoiskirja ei ole yhtään sellainen mitä minä yleensä luen, mutta otin sen kokeiluun lukuisten ylistävien kommenttien vuoksi. Ja se oli paras päätös pitkään aikaan. Kirja kertoo Pohjois-Carolinassa asuvasta kouluja käymättömästä Kyasta, joka joutuu perheensä hylkäämänä selviytymään elämästä yksin - ihan pienestä lapsesta saakka. Kirja on riipaisevasta tarinastaan huolimatta niin kaunis, että se melkein sattuu.  10/10.

Down the Rabbit Hole, Holly Madison

Tämä englanninkielinen kirja kertoo mielenkiintoisia tarinoita legendaarisesta Playboy kartanosta sekä sen entisistä asukkaista. Kirjan on kirjoittanut Hugh Hefnerin entinen tyttöystävä Holly Madison, joka asui kartanossa muistaakseni seitsemän vuoden ajan. Luen yleensä melko rankkoja kirjoja esimerkiksi keskitysleireistä, joten tämä oli mukavan kevyttä "aivot narikkaan"- kuunneltavaa.

 Luonnon voimat, Jane Harper

Tositarinoiden lisäksi olen viime aikoina alkanut innostua erilaisista dekkareista. Tässä kirjassa viisi naispuolista kollegaa pakkaa reppunsa ja lähtee viikonlopuksi keskelle metsää parantamaan tiimitaitojaan. Mutkikkaat suhteet muuttuvat entistä haastavimmiksi, kun yksi heistä katoaa. 

Katukatti Bob, James Bowen

Vaikka olen yleisesti ottaen enemmän koiraihmisiä, Bobin tarina oli suorastaan hurmaava. Kirja kertoo hyvin liikuttavan tarinan katukissasta, joka päätyy sattumien kautta asumaan metadonihoidossa olevan katusoittajan luokse. Tämän kirjan jälkeen kukaan ei voi enää väittää, etteikö eläin voisi olla ihmisen paras ystävä. 

Mengelen patologina Auschwitzissa, Miklos Nyiszli

On jo varmaan sanomattakin selvää, että tämä kirja ei varsinaisesti ole mitään hyvän mielen luettavaa. Kirjan nimi kertoo jo kaiken oleellisen, eli en lähde sen kummemmin erittelemään sen juonta. Ahdistavasta aiheestaan huolimatta kirjaa oli hyvin mielenkiintoista kuunnella, sillä mielestäni kaikkien tulisi olla edes suunnilleen tietoisia mikä kaikkea hirvittävää keskitysleirien ihmiset joutuivat kokemaan. Tämä kirja kuuluu siis hyvään yleissivistykseen.

Epäluonnolliset syyt, Richard Shepherd

Törmäsin tähän kirjaan etsiskellessäni uutta kuunneltavaa ja päätin ottaa sen kokeiluun. Ylistetty kirja kertoo Britannian johtavasta oikeuslääkäristä Richard Shepherdistä, joka on viettänyt 30 vuotta elämästään tutkien kuolleiden salaisuuksia. Kirjassa kerrotaan myös hänen työstään WTC:n sekä Balin terrori-iskujen tutkijana sekä Prinsessa Dianan kuolemasta. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa, enkä yllättävää kyllä kokenut ruumiinavausten yksityiskohtia edes ällöttävänä.