perjantai 31. toukokuuta 2019

MAUI ROADTRIP

Googlaillessamme aikoinaan vinkkejä Mauille, emme mitenkään voineet välttyä lukemasta paljon hypetetystä maisemareitistä Hanan kylään. Niinpä mekin pakkasimme eräänä päivänä auton täyteen eväitä ja suuntasimme nokan kohti tuota kuuluisaa serpentiinitietä. "Serpentiini" on muuten erittäin osuva ilmaisu, sillä tie oli juuri sellainen. Lopulta minulle tulikin todella huono olo kaikesta siitä kiemurtelusta, joka aavistuksen verran latisti fiilistä. Asiaa ei varsinaisesti myöskään auttanut se, että muutamasta lyhyestä pysähdyksestä huolimatta matka kesti tooodella pitkät kymmenen tuntia.

Vaikka reitin varrella oli pari ihan kivaa vesiputousta, ei tuo koko päivän retki ollut meistä kummastakaan lähellekään maineensa arvoinen. Päinvastoin - taisimme ajomatkan aikana kirota Hanan useampaankin otteeseen. Yksi kiinnostava nähtävyys reitillä kuitenkin oli, sillä tykkäsimme molemmat Waianapanapan Black Sand Beachistä. 



Black Sand Beach


Meillä sattui olemaan siinä mielessä hyvä tuuri, että rannan tuntumaan iski pieni kuurosade juuri päästessämme pelipaikalle. Meitä ei pieni tihkuttelu haitannut, mutta kaikki rannalla olleet ihmiset katosivat aivan kuin silmänräpäyksessä. Niinpä saimmekin siis pitää tuon "mustan" rannan ihan itsellämme ja napsia mielin määrin kuvia. 

Ja vaikken varsinaisesti olekaan mikään vesipeto, niin Havaijilla olisin voinut jopa harkita veteen menemistä! Vaikka aallot olivat paikoin melko isoja (ja pelottavia), vesi oli kuitenkin aivan uskomattoman lämmintä. En vain jostain syystä oikein pidä vedestä, joten jätän polskimiset suosiolla muille.



perjantai 24. toukokuuta 2019

RAUHAA RAKASTAVAN MAUI

Honolulun vilskeestä siirryimme Mauille, joka oli aivan totaalisen erilainen kuin eläväinen naapurisaarensa Oahu. Yövyimme Kaanapalissa, jossa ei kirjaimellisesti ollut mitään muuta kuin resortteja - Mauilla ei siis mitenkään pärjää ilman vuokra-autoa. Tällä kyseisellä saarella ei myöskään ollut niin paljon aktiviteettimahdollisuuksia kuin Oahulla ja viimeisenä päivänä saimmekin ihan keksimällä keksiä jotakin tekemistä. Neljä päivää Mauilla riitti meille siis enemmän kuin hyvin, sillä kumpikaan meistä ei jaksa makoilla koko lomaansa altaalla. Toki lomaan kuului myös poolihengailua drinksujen merkeissä, mutta lisäksi kiertelimme saarta autolla ja fiilistelimme kivoja maisemia sekä hyvää ruokaa.

Yksi ravintola minun onkin muuten vinkattava, sillä löysimme aivan sattumalta syrjäisellä takapihalla sijaitsevan pikkuravintolan nimeltään Taco Style Maui. Kyse on tosin ehkä enemmänkin kojusta kuin ravintolasta, mutta söpö paikka oli joka tapauksessa. Söpöyden lisäksi ravintolasta sai aivan järjettömän hyvin kalatacoja, joten tämä paikka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!






Taco Style Maui


Vaikken todellakaan ole mikään "haikkaaja", Iao Valleyssa sijaitseva Iao Needle oli kyllä näkemisen arvoinen. Tosin haikkaus on ehkä väärä sana käytettäväksi tähän yhteyteen, sillä oikeasti kävelyä kertyi vain noin kilometrin verran. Itse halusin kuitenkin kuvata Needlen aivan tietystä kuvakulmasta keskeltä jokea, joka aiheutti hieman haasteita (sekä loman ensimmäisen perheriidan). Pirun liukkailla kivillä pomppimisen sekä (vaatteet päällä) joessa kahlaamisen jälkeen sain kuitenkin napattua kuvat ja saimme vihdoinkin palata takaisin kuivalle maalle.





Vaikka Mauilta löytyi myös todella upeita maisemia, ei tämäkään saari voittanut Seychellejä, jonka autiot rannat olivat aivan sanoinkuvaamattoman upeita. Havaiji on joka tapauksessa yksi niistä kohteista, jossa on vain päästävä käymään ainakin kerran elämässään. Ihmisten ystävällisyys on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, joten Havaijille mennessään tuntee itsensä todella tervetulleeksi. Tähän mennessä suosittelisin kuitenkin mielummin Oahua kuin Mauia, sillä saaren rauhallisuus oli tällaiselle aktiviteetteja kaipaavalle hiukan liikaa.





tiistai 21. toukokuuta 2019

SUDION UUTUUDET TESTISSÄ

Ihan kuin Sudiolla oltaisiin tiedetty tulevasta häämatkastani, sillä he lähettivät minulle testattavaksi uudet Tolv-* kuulokkeensa juuri ennen kuukauden kestävää reissuamme. Niin kuin olen täällä ennenkin maininnut, en ikinä kuuntele kuulokkeilla musiikkia. Äänikirjat sekä Netflix ovat taas asia erikseen, sillä ne ovat oikein mukavaa ajanvietettä sekä lentokoneeseen että uima-altaalle. Minusta ei tunnetusti saa auringossa makaajaa tekemälläkään, joten viihdytän itseäni äänikirjoilla aina sen aikaa, että mieheni on saanut päivittäisen ruskeentumisannoksensa. Tolvin langattomat kuulokkeet ovatkin jo tämän parin viikon aikana paljastuneet erittäin laadukkaiksi, eikä niistä tunnu loppuvan akku sitten millään!

Sudio halusi muistaa myös teitä lukijoita ja saan ilokseni jakaa teille alennuskoodin heidän nettikauppaansa. Koodilla linnalaura saat seuraavasta ostoksestasi -15% halvennuksen ja koodi on voimassa toistaiseksi. Alennus toimii maailmanlaajuisesti, joten kuulokkeet voi pistää tilaukseen mistä päin maapalloa tahansa. Jei!



* tuote saatu testattavaksi somenäkyvyyttä vastaan

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

KOSKETTAVA PEARL HARBOR

Yksi syy, minkä takia päätimme lähteä Havaijille, oli Pearl Harbor. Tuosta kyseisestä yllätyshyökkäyksestä kertova elokuva on ollut jo vuosia yksi suosikkileffoistani, joten minun oli vain pakko päästä näkemään tukikohta livenä. Ja niin kuin etukäteen jo ounastelinkin, Pearl Harbor oli todella koskettava paikka. Oli aivan uskomatonta nähdä rannan tuntumassa edelleen upoksissa oleva USS Arizona, joka vei aikoinaan mukanaan 1177 sotilasta. 

USS Arizona Memorialia pääsee katsomaan pienellä lautalla, joka vie aivan uponneen sotalaivan viereen. Normaalisti lautalta pääsee Arizonan hylyn päälle rakennetulle siltamaiselle rakennelmalle, mutta nyt katselupaikka oli kuitenkin valitettavasti remontissa. Veden alta pilkottavat Arizonan hylyn osat olivat minulle kuitenkin jo tarpeeksi karua katseltavaa.


USS Missouri


Kuvan ruosteiset kohdat osa USS Arizonaa.
Ennen noin vartin kestävää lautta-ajelua USS Arizona Memorialille vierailijoille näytetään lyhytelokuva, joka sisältää muun muassa aitoa kuvamateriaalia Japanin hyökkäyksestä tukikohtaan. "Elokuvateatterin" vierestä löytyy myös valokuvanäyttely, jossa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti Japanin sekä Yhdysvaltojen sodasta. Näyttely ei ehkä sovi kaikista herkimmille, sillä siellä on kuvia muun muassa ruumishuoneelta.

Arizonan jälkeen menimme vierailemaan USS Bowfin- sukellusveneellä, joka on aikoinaan upottanut (väitetysti) jopa kymmeniä aluksia. Vaikka taisimme olla ainoita koko sukellusveneen sisällä, oli paikka siitäkin huolimatta melkoisen ahdistava. Jos sinulla on siis paha ahtaanpaikankammo, suosittelen lämpimästi skippaamaan tämän kohteen.






Lopuksi kävimme vielä vierailemassa USS Missourilla, joka on historiallisesti hyvin merkittävä kohde Japanin antautumispaikkana toisen maailmansodan lopussa. Laivan kannelle on merkitty jopa tarkka kohta, jossa Japanin keisarikunta allekirjoitti antautumissopimuksen vuonna 1945. Sota-alusta pääsi tutkimaan melko vapaasti ja näimme muun muassa miehistön sekä upseerien majoitustilat, messin sekä komentosillan.

Koko Pearl Harborin vierailussa kesti hiukan pidempään kuin olimme ajatelleet, joten varaa reissuun reilusti aikaa. Pääsymaksut eivät myöskään olleet sieltä halvimmasta päästä, mutta ne olivat ehdottomasti koko rahan arvoiset. Tämä paikka on siis ehdoton must jos ikinäkoskaan satut vierailemaan Honolulussa!




Tässä kohdassa allekirjoitettiin Japanin antaumissopimus.

torstai 16. toukokuuta 2019

OAHU ROADTRIP

Meillä kävi hyvä tuuri, sillä ollessamme Honolulussa siellä sattui lomailemaan myös pari ihanaa kollegaani. Niinpä päätimme yhdistää voimamme ja lähteä yhdessä pienelle roadtripille. Tuolla porukalla aurinkoinen Havaiji sekä roadtrip saattoi tarkoittaa vain yhtä asiaa - leiden yliannostusta ja valkoista avo- Mustangia. 

Pojat saivat tällä kertaa hoitaa ajohommat ja me tytöt keskityimme vain nautiskelemaan takapenkillä maisemista sekä kylmistä juomista. Se sopi ilmeisesti paremmin kuin hyvin, sillä mieheni taisi olla enemmän innoissaan tuolla viisilitraisella Mustangilla ajamisesta kuin koko häämatkasta yhteensä.




Meillä ei ollut autoilemaan lähtiessämme mitään sen suurempia suunnitelmia, vaan päätimme ajaa sinne missä "näytti kivalta". Kävimme muun muassa katsomassa kilpikonnia Laniakea beachilla, maistamassa kuuluisaa ananasjäätelöä Dolen plantaasilla sekä ihastelemassa teiden varsilla sijaitsevia sympaattisia myyntikojuja. Vaikka maisemat olivatkin hienoja, vievät Seychellien typötyhjät rannat tällä kertaa voiton. Oahulla oli kuitenkin sen verran turisteja, että jo pelkkä ajatus autioista rannoista tuntui melkoisen utopistiselta.







Illemmalla kävimme myös piipahtamassa nopeasti Waikele Premium Outletissa. Vaikka outletkylä oli jokseenkin pieni, löysimme sieltä vaikka mitä kivaa. Esimerkiksi Furlalla oli niin järjettömät alet, että päädyin ostamaan sieltä peräti kaksi uutta käsilaukkua. Yritin kyllä pidättäytyä vain yhdessä, mutta mieheni puhui minulle lopulta järkeä: "No jos ne kerran ovat noin halpoja, niin otat kyllä molemmat!". Tuo jos jokin oli selkeä merkki joltain ylemmältä taholta, että päädyin aviomiesvalinnassani täysin oikeaan vaihtoehtoon.