DOHASTA VOL. 2

Jatkoimme Dohan tutkiskelua kävelemällä pitkin rantaa ja ihastelemalla maisemia sekä söpöjä laivoja. Kävely oli muuten tehty melkoisen hankalaksi, sillä lukuisat liikennevalot sekä niiden hitaus sai meidät suorastaan näkemään punaista - yksissä liikennevaloissa (siis jalankulkijan silmin) saattoi kestää jopa 10 minuuttia! Jos ylitettävänä oli vaikka kolmet valot peräkkäin, saattoi meillä hyvinkin siis kulua kadun ylityksessä melkein puoli tuntia, mikä on jo aivan järjetöntä!

Kävely ei näin naisen näkökulmasta ollut muutenkaan ehkä se paras vaihtoehto, sillä miespuolisten ohikulkijoiden pistävä tuijotus (miesseurastani huolimatta) oli välillä todella epämiellyttävää. Ja se on jo aika paljon sanottu minun suustani, sillä en tunnetusti ole mikään herkkänahkainen. Onneksi taksit olivat suhteellisen edullisia, joten päädyimme lopulta käyttämään vain niitä.

Museum of Islamic Art.

Doha yllätti meidät kuitenkin positiivisesti hyvällä ostostarjonnallaan. Hintataso tosin oli jokseenkin sama kuin muuallakin, mutta lukuisat ostoskeskukset pitivät sisällään monia ihania kauppoja, joita ei vieläkään löydy Suomesta. Itse shoppailin (yllättävää kyllä) todella maltillisesti, mutta miehelleni tarttui mukaan vaatteita sitten minunkin edestäni - kerrankin näin päin!

Parhaimmat kaupat löytyivät ehdottomasti Mall of Qatarista, sekä uudesta lempiostoskeskuksestani (noin ulkonäöllisesti siis) Villagio Mall´sta. Tämä jälkimmäinen oli ulkonäöltään kuin Venetsia, joka teki shoppailusta ihan erityisen viihtyisää. Erikoinen ja hyvin silmiinpistävä seikka oli muuten se, että jättikokoiset ostoskeskukset olivat lähestulkoon tyhjiä; vain harvassa kaupassa oli lisäksemme yhtään asiakasta. En siis todellakaan ymmärrä miten nuo kaupat oikein pysyvät pystyssä. (Voisin kyllä kuvitella Qatarin valtion "pienellä" avustuksella olevan jotain tekemistä tämänkin asian kanssa.)

Kävimme myös paljon mainostetulla autiomaaretkellä ja se oli suoraan sanottuna ehkä maailmankaikkeuden ankein reissu. Tiedättekö sen sanonnan: "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä"? Sen keksijä on varmasti käynyt tuolla samalla retkellä. Kuljettajamme siis ajoi meidät noin tunnin päässä sijaitsevaan autiomaahan ja oli koko reissun ajan todella töykeä. Kaiken huipuksi olin aivan satavarma, että tulemme kuolemaan tuolla matkalla, sillä kuski ajoi noin 90 asteen hiekkadyynivuoria alas täysin sivuttain - oli siis vain ajan kysymys milloin auto olisi kierinyt mäkeä alas. Reittivaihtoehtona olisi toki ollut myös suoraa hiekkatietä, mutta kuljettamme kuului nähtävästi paikallisiin Duudsoneihin. 

Kun viimeinkin pääsimme perille, aktiviteettirikkaaksi retkikohteeksi mainostetussa paikassa ei ollut mitään muuta kuin ankea ranta (autiomaaretkellä?!?) muutamalla rantatuolilla sekä teltalla -  ja täysillä pauhaava teknomusiikki. Niin ja löytyihän sieltä myös pari surullista kamelia, jotka oli kiinnitetty maahan ilman mahdollisuutta liikkumiseen. Ja tuollaisessa "paratiisissa" meidän oli siis tarkoitus hengailla seuraavat tunnit ja nautiskella "itämaisesta" ilmapiiristä. No eipä nautiskeltu, vaan lähdettiin melkeinpä samointein takaisin.

Tämä oli ainoa "kivan itämainen kohta" koko rannalla, muutoin ympärillä oli vain rantatuoleja ja muutama ankea teltta.

Annoin kyllä palaa palautteen kanssa heti kun pääsimme takaisin hotellille. Retkeä lämpimästi suositellut respamies saikin kuulla muutaman valitun sanan tuosta (kaiken muun lisäksi) aivan järjettömän ylihintaisesta retkestä! Taisi muuten olla ensimmäinen kerta ikinä, kun nainen on sanonut sille miehelle suorat sanat, sillä kaverin suu jäi avautumiseni jälkeen sepposen selälleen. Vaikka hotelli siis muuten olikin aivan ihastuttava, älkää missään tapauksessa lähtekö heidän suosittelemalleen autiomaaretkelle!