PALERMOSTA...

PÄIVÄ 5, 6 & 7

Sisilian roadtrippimme päättyi Palermoon, jossa vietimme Italian-reissun lopuksi reilut kolme päivää. Kaupunkiin olisi mielestämme kyllä riittänyt vähempikin aika, sillä kohteessa ei juurikaan ollut mitään sen kummempia nähtävyyksiä (ellei sitten tykkää kierrellä kirkkoja). Lisäksi kaupunkia on mielestämme hehkutettu aivan liikaa, sillä se ei todellakaan vetänyt vertoja esimeksi Taorminan tai Modican suloisuudelle. Palermo oli mielestämme lähinnä vain likainen sekä täynnä kaaosta.

Alkuvalituksen jälkeen minun on kuitenkin todettava, että löytyi kaupungista myös jotain hyvääkin! Esimerkiksi hotellihuoneemme oli todella ihana! Löysimme netistä pitkän etsinnän jälkeen Palazzo Brunaccini Boutique-hotellin, joka täytti kaikki odotuksemme. Tilava huone oli hauskasti "kaksikerroksinen", erittäin siisti, netti toimi moitteettomasti sekä aamupala oli monipuolinen. Arvosana 5/5!

Löysimme Palermosta myös todella kivan ravintolan, jossa kävimme syömässä jopa kahteen otteeseen. Ravintola on nimeltään Antica Focacceria San Francesco ja naapuripöydistä kuuluneen italialaisen puheensorinan perusteella paikka oli myös paikallisten suosiossa. Nälkäkiukkuisina suomalaisina halusimme illalliselle hiukan aiemmin kuin eurooppalaisilla on tapana ja silloin terassille vielä mahtui ilman pöytävarausta. Yhdeksän aikoihin illalla paikka oli kuitenkin molempina iltoina aivan tupaten täynnä, joten suosittelen menemään pelipaikoille ajoissa. 

Erityisesti San Francescon pizza vakuutti ja tylsänä ihmisenä minun pitikin tilata se sama annos molempina iltoina. Älkääkä tuomitko, se nyt vain oli todella hyvää!

SISILIA ROADTRIPISTÄ VOL 3...

PÄIVÄ 4

Sciaccan pimeässä illassa viinitellessämme päätimme extempore varata seuraavaksi yöksi huoneen viinitilalta ja päädyimme pienen googlailun jälkeen paikkaan nimeltä Agriturismo Tarantola. Lähdimmekin siis heti aamusta ajelemaan suoraan maatilalle.

Tarantolaa pitää käsittääksemme vanhempi pariskunta, mutta me ehdimme tapaamaan ainoastaan tämän kyseisen herrasmiehen. Ja nimenomaan paino sanalla "herrasmies", sillä tuossa herrassa yhdistyi kaikki mahdolliset kliseet italialaisista miehistä; sieltä tuli siis sekä käsisuudelmia että niitä "Bella Laura"-huudahduksia. Mutta ei siis suinkaan sellaisella limaisella tavalla, vaan pikemminkin hyvin herttaisella.

Huoneemme ulkopuolelta.

Agriturismo Tarantola oli hyvin ikimuistoinen ja jännä paikka yöpyä, mutta eihän siellä totuuden nimissä ihan hirveästi tekemistä ollut. No, yleisen samoilun sekä viininjuonnin lisäksi siis. Pidemmäksi aikaa en siis voi paikkaa suositella - ainakaan tällaisille aktiivimatkaajille. Mutta yksi yö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Ja jos vain matkalaukkumme eivät olisi olleet jo lähtiessä ylipainoisia, mukaan olisi ehdottomasti tarttunut pari pulloa kyseisen viinitilan omaa viintä. Nyt jouduimme kuitenkin valitettavasti jättämään pullot tilalle, sillä mielessä oli vielä elävästi lähtöselvitysvirkailijan vihainen mulkaisu puntarilukemamme nähtyään... No, onneksi emme ole nirsoja valkkarimme suhteen (lue: siis ylipäänsä erota minkäänlaisia eroja viineissä), vaan kaikki menee mukisematta alas.

...jatkuu.

HUOM! Roadtripin aiemmat osat löytyvät täältä sekä täältä.

SISILIA ROADTRIPISTÄ VOL 2...

PÄIVÄ 2 1/5

Tietyissä määrin hiukan epäonnistuneen Etna-reissun jälkeen ajoimme supersuloiseen Modican pikkukylään, joka oli kuin suoraan jostain satukirjasta. Varaamamme B&B, Palazzo il Cavaliere, oli sekin sekä sijainniltaan, että söpöyssijoitukseltaan ihan loistava valinta! Modica olikin juuri se toinen kylä, jossa olisimme mielellämme viihtyneet pidempäänkin; kaikin puolin todella idyllisen sekä viihtyisän näköinen paikka!

Ei Modicassa käsittääkseni mitään kirkkoja ihmeellisempiä nähtävyyksiä ole, mutta meille riitti sillä hetkellä täydellisesti vain samoilu ihanilla pikkukujilla. Niin ja tietysti kaunis terassiravintola, lasi kylmää valkkaria sekä herkullinen pasta-annos. Italiaa parhaimmillaan!

Näkymä Palazzo il Cavalieresta.

Cocktail bar Mamma Mia.

PÄIVÄ 3

Modicasta ajelimme Ennan suosittuun Outlet-kylään. Välillä matka kulki pitkin sellaista kinttupolkua, että olen melko varma sisäelinteni vaihtaneen paikkaa. Kaiken lisäksi outletista tarttui mukaan ainoastaan CK:n rintsikat, Ralph Laurenin pitkähihainen t-paita sekä CK:n uimahousut (not for me), joten paikka ei siis ollut mitään verrattuna esimerkiksi Miamin Sawgrass Mills'iin. Valikoima olikin siis suurimmaksi osin halvannäköisiä lumppuja, mutta tulipahan käytyä!

Outlet.

Outletista lähdimme ajelemaan Agrigentoon, jossa kävimme pikaisesti tutustumassa Temple Valley'yn. Paikka oli ihan käymisen arvoinen, vaikka ikivanhojen kivikasojen sijaan minun mielenkiintoni kohdistuikin lähinnä katukoirien syöttämiseen Jutin tulkkariherkuilla... Koirat vaikuttivat kuitenkin olevan suhteellisen hyvässä kunnossa, joten säästyin tällä erää onneksi suuremmilta kyyneltulvilta (=siis itkin hieman "hillitymmin").

Agrigentosta jatkoimme matkaamme pieneen Sciaccan kaupunkiin. Olimme kuitenkin perillä melko myöhään, joten Sciaccan kuvasaldo jäi pimeydestä johtuen melko köyhäksi. Tai no, lähestulkoon olemattomaksi.

Tuulinen Temple Valley.

...jatkuu.

HUOM! "Sisilia roadtripistä vol 1" löytyy täältä.

SISILIA ROADTRIPISTÄ...

PÄIVÄ 1

Lensimme Helsingistä Sisilian Cataniaan, josta lähdimme samantien huristelemaan vuokra-autolla kohti Taorminaa. Olimme varanneet yön suloisesta Villa Sara B&B:stä, jota pyöritti ihana mummeli, joka näytti vähintäänkin satavuotiaalta. Mummo ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta pärjäsimme elekielellä aivan mainiosti.

Taormina paljastui todella söpöksi pikkukyläksi! Tosin huimat korkeuserot (=noin triljoona porrasta) sekä reilun 30 asteen helle saivat aikaan sen, että sain samantien unohtaa haaveet näyttää edes jossain määrin freesiltä loman aikana. Siellä paineltiin siis menemään meikit (ne vähäisetkin) valuneena pitkin naamaa ja selkä totaalisen märkänä hiestä. Mutta itse Taormina oli ihanan idyllinen ja maisemat aivan huikeita! Olisimme siis mielellämme viihtyneet siellä vähän pidempäänkin.

PÄIVÄ 2

Heräsimme ajoissa ja lähdimme ajelemaan Etnalle. Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä huipulle noin 2400 metristä, johon gondolihissit jättivät meidät. Kävelyä olisi siis kertynyt mutkitellen noin kolmisen kilometriä. Lopputulos oli kuitenkin se, että pääsimme kipuamaan 50 metriä ja olin siinä vaiheessa ehtinyt valittaa jo noin 78 eri asiasta. Listaan kuului muun muassa 30m/s puhaltava JÄÄTÄVÄ vastatuuli, vaikeus hengittää, hiekka sieraimissa, hankaavat kengät, korvasärky (johtuen myrskytuulesta) sekä huonosti olevat alkkarit. Tuona hetkenä minulle muistui myös elävästi mieleen, miksi vaellus ei kuulu harrastuksiini... Niinpä käännyimmekin sitten takaisin ja kävimme ostamassa liput huipulle vievään maastoauto-linja-autoon (varmasti juurikin se k.o. auton virallinen nimike). 

Kokemus kokonaisuudessaan ei kuitenkaan päädy lähellekään koko reissun ikimuistoisimpia hetkiä, sillä huipulla (oman arvioni mukaan) noin 60m/s puhaltava VIELÄKIN JÄÄTÄVÄMPI tuuli sai lähinnä aikaan vain sen, että maisemien katselemisen sijaan yritin vain parhaani mukaan olla kuolematta hypotermiaan tai vuorelta alas syöksymiseen.

...jatkuu.