Vappu tuli sekä meni ja vaikka täällä blogin puolella on ollut jälleen hieman hiljaisempaa, tosielämässä ei niinkään. Hermoni ovat olleet taas aivan riekaleina Adoben ohjelmien kanssa ja olen käyttänyt kaiken mahdollisen "tietokoneajan" opetellakseni niiden käyttöä. Ja siitäkin huolimatta olen edelleen aivan yhtä p*ska eli toivottua tulosta ei ole ainakaan vielä saavutettu.
Vappuna oli kuitenkin aika pitää pieni tauko ja keskittyä olennaiseen - eli munkkien syömiseen. Vaikka parisen vuotta sitten ostamamme rasvakeitin oli noin kilollisesti ajatellen melko riskialtis ostos, on se paljastunut ihan korvaamattomaksi erityisesti mitä munkkien paistamiseen tulee! Paistohommat ovat nimittäin sitä ennen olleet täynnä puhdasta kuolemanpelkoa, sillä olen käytännössä vain odottanut rasvan räjähtämistä sammutuspeitto ojossa. Nyt kun munkit voi paistaa ulkona terassilla, on myös pelko hieman hälventynyt - rasvakeittimen lämpö kun pysyy juuri siinä mihin sen asettaa. Tosin oli mukana sitten kuolemanpelkoa tai ei, ovat vastapaistetut munkit ehdottomasti kaiken pelkäämisenkin arvoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti