+ Olen niin iloinen, että ihana kollegani Karoliina muutti tähän lähistölle! Nyt naapurissa asuu joku, jonka kanssa voi kahvitella (tai viinitellä) vaikka keskellä päivää. Kaiken lisäksi myös "Kartsa" on innostunut valokuvaamisesta, joten nyt saan vihdoinkin kaverin, jonka kanssa voi kuvailla esimerkiksi asukuvia. Jo pidempään blogiani lukeneet tietävätkin, että kuvaushommat ovat poikkeuksetta aiheuttaneet minulle ja miehelleni vuosisadan riitoja. Voitte siis vain kuvitella kuinka syvän huokauksen puolisoni päästi, kun kerroin hänen pääsevän jatkossa pälkähästä mitä valokuvailuun tulee.
+ Olen myös ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että maailma alkaa pikkuhiljaa palailla ennalleen. Olen niin korviani myöten täynnä koronaa ja erityisesti siitä aiheutuvia "lieveilmiöitä", ettei varmasti kenenkään mielenterveys olisi kestänyt tätä enää paljon kauempaa. Kunpa ihmiset pääsisivät siis äkkiä takaisin töhin ja elämä voisi taas jatkua!
- Onneksi nyt on kesä ja voi käyttää löysiä kesämekkoja lähes päivittäin. Minun syömiseni ovat nimittäin lähteneet niin lapasesta, että tämä turvotus alkaa jo olla ihan perustila. Asiaintilaa ei varsinaisesti myöskään auta se, että Pullabiili pysähtyy tästä eteenpäin joka toinen tiistai ihan kotimme lähistöllä. Patisserie Teemu Auran mantelicroissantit ovat juuri niin hyviä kuin huhut kertovatkin, eli tiedätte mistä minut löytää aina parillisina tiistaipäivinä.
- Minun opiskeluni jatkuvat (omatoimisesti) kesälläkin, joten tänä vuonna "virallinen" kesäloma jää kokonaan välistä. Tosin tällainen omatoimisuus ei sovi minulle ollenkaan, sillä voitte vain arvata kuinka paljon olen saanut tähän mennessä aikaan - pyöreät en mitään. Minun pitäisi varmaan palkata itselleni joku sekoboltsi piiskuri, joka vilauttaisi raippaa aina kun yritän luistaa kouluvelvollisuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti