KODITTOMISTA KOIRISTA...

Pääsimme taannoisella Alanyan reissullamme vierailemaan hallitsevan Miss Suomen, Rosa-Maria Ryydin kanssa paikallisessa koiratarhassa. Tiesin jo lähtiessä, että reissusta tulee todella tunteellinen, sillä minulla on ihan nollatoleranssi mitä tulee onnettomiin tai kärsiviin eläimiin. Eli siis kyyneleitä (=vesiputouksia) olisi luvassa, vaikka kuinka yrittäisin olla cool.

Alanyassa katukoiria ei siis lopeteta, vaan ne viedään tähän kyseiseen kenneliin. Jotkut koirat adoptoidaan (pääosin kuulemma Saksaan), mutta jotkut ovat olleet siellä jo vuosia. Tarhassa asustelee tällä hetkellä noin 200 koiraa ja tilat alkavatkin käydä niille liian pieniksi. Siksi Alanyan kaupunki aloittikin tarhan laajennusprojektin ja uusi tarha on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Projektia voi seurata tarkemmin Facebookin sivulta Alanya Animal Shelter Project, jota päivitetään usein myös suomeksi.

Vaikka koirista huolehditaan tarhalla oikein hyvin, ei rapsuttajia silti taida löytyä tarpeeksi. Hellyydenkipeät koirat asettuivat vuorotellen aidan viereen silitettäväksi...

Tarhasta löytyi myös kymmeniä sen portin eteen pahvilaatikossa hylättyjä koiranpentuja. Lisää kyyneleitä ja levinnyttä ripsiväriä (siksi aurinkolasit)...

Vaikka eläimistä siis pidetään tarhalla todella hyvää huolta, tuntui silti ihan hirvittävän pahalta jättää ne sinne. Olen siis aivan toivoton tapaus mitä eläimiin tulee. Selailin tässä taannoin kauppajonossa Facebookia ja avasin vahingossa videolinkin, mikä kertoi kodittomasta koirasta, joka ei ollut ikinä saanut minkäänlaista hellyyttä. No eihän se tilanne katsonut aikaa eikä paikkaa, vaan rupesin itkemään ääneen keskellä Prismaa. Mieheni meinasi kuolla häpeästä ja taisimme lopulta saada tilanteesta aikaan myös perheriidan (minä kun olen kuulemma "aivan liian tunteellinen" ja poikaystävälläni taas on pelkkä reikä sydämen kohdalla!!).

Ja se Hatchiko... Oletteko nähneet sen elokuvan? Niin dorkalta kun tämä nyt kuulostaakin, niin en ole minkään elokuvan kohdalla itkenyt niin paljon kuin Hatchikon. Ja selvennykseksi en nyt tarkoita sellaista söpöä, naisellista nyyhkytystä, jonka seurauksena silmäkulmasta vierähtää yksi kyynel. Nyt puhutaan siis huutoitkusta kaikilla eritteillä (=kuola ja räkä). En siis suosittele sitä ainakaan ensitreffien elokuvavalinnaksi...

P.S. Ja te Alanyaan matkaavat (ja kaikki muutkin eläinrakkaat), tarha ottaa todella mielellään vastaan lahjoituksia, oli ne sitten annettu rahan tai vaikka koiranruuan muodossa! Myös pesuainesta on suuri pula, jotta työntekijät saavat pidettyä koirien tilat puhtaana.

ALANYASTA VOL 2...

Palataanpa vielä hetkeksi Alanyaan... Tuo matka oli minulle siis pääosin työpainotteinen, mutta onneksi pääsimme näkemään myös jonkin verran paikallisia nähtävyyksiä upeiden kuvauspaikkojen lomassa.

Alanya ei kuitenkaan valitettavasti pääse suosikkikohteideni listalle, sillä vietän itse lomani mielummin paikoissa, joissa ravintoloiden ruokalistoja ei löydy suomeksi. Mutta koska Kuopiossa vielä sateli lähtiessäni lunta (!), niin tämä viikon get away aurinkoon (jos ei yhtä sadepäivää lasketa) oli kuitenkin enemmän kuin tervetullut.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan all inclusive-hotellia. Kyllähän se tietyllä tavalla helpottaa lomailua huomattavasti, mutta itse koen olevani sen verran masokistinen, että uusien ravintoloiden metsästäminen nälkäkiukuissa vain kuuluu isona osana lomamatkaan. Myös ne pahimmat ryyppäysvuodet taitavat minun osaltani olla jo takanapäin, joten edes ilmainen alkoholi ei houkutellut niin paljon kuin etukäteen olin ajatellut...

Alanyan vanha telakka.

Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista päästä "kulissien taakse" seuraamaan missifinalistien kiertue-elämää. Alanyan matka olikin kaunottarille kaikkea muuta kuin lomaa, sillä kuvauspäivät venyivät välillä todella pitkiksi.

Kuvauspaikat olivat kuitenkin kaikkien onneksi aivan huikeita ja ne valmiit kuvat vieläkin huikeampia! Niitä onkin saanut pitkin viikkoa ihailla iltapäivä- ja viikkolehtien sivuilta...

Kuvaussessio käynnissä.

"Matkaoppaista" tuttu tehopakkaus Terhi Alanya järjesti meille toimittajille myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan hamamia eli turkkilaista kylpylää. Se paljastuikin aika hauskaksi kokemukseksi.

Aloitimme kylpemisen ensin perinteisellä saunalla, josta meidät noin vartin päästä siirrettiin höyrysaunaan. Ihon pehmittämisen jälkeen vuorossa oli itse pesu. Meidät vietiin pesuhuoneeseen, jonka keskellä oli reilun metrin korkuinen lämmitetty marmorinen alusta, jonka sivustoille kävimme kaikki neljä makaamaan. Meillä naisilla oli pesijänä nainen ja mukaamme eksyneellä miespuolisella valokuvaajalla taas mies (suosittelen siis ottamaan biksut mukaan).

Pesuhuone/Orient Turkish bath & spa

Pesun alkajaisiksi meidät kuivaharjattiin karkealla käsineellä (vinkki 1: ÄLÄ mene kylpylään jos olet polttanut ihosi auringossa!), jonka jälkeen meidät vaahdotettiin kauttaaltaan. Saippuoimisen jälkeen oli aika kääntyä ympäri, tosin se olikin sitten vähän helpommin sanottu kuin tehty... Kauttaaltaan saippuoitu vartalo ja liukas marmorialusta - not a match. Lopuksi meidät autettiin seisomaan ja vartalomme huudeltiin ämpäreiden avulla saippuasta (vinkki 2: ÄLÄ pue kylpylään olkaimettomia bikiniyläosia, sillä ne tippuvat veden voimasta vyötärölle!).

Pesun jälkeen vuorossa oli vielä  rentoutumista lepohuoneessa kylmän juoman sekä tuoreiden hedelmien kanssa, kalahoitoa jaloille, sekä kokovartalohieronta. Koko hoito kesti siis noin parisen tuntia ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos/kun eksytte Turkkiin!

ALANYASTA VOL 1...

Ehdin kuin ehdinkin postata muiden töideni lomasta myös täältä Alanyasta... Olen täällä siis raportoimassa Miss Suomi-finalistien Turkin matkasta ja kävimme eräänä iltana hakemassa tytöille iltapuvut Miss Alanya-kilpailua varten tästä syötävän suloisesta putiikista nimeltään A35 Designer´s Store. Ehkä aavistuksen dorkaa tehdä postaus vain yhdestä kaupasta, mutta katsokaa nyt kuinka söpö se on!!

Olen tähän päivään elänyt siinä uskossa, ettei Alanyasta löydy mitään muuta ostettavaa, kuin huonolaatuisia rantavaatteita sekä Abidas-merkkisiä t-paitoja, mutta kuinka väärässä olinkaan! Vain muutama askel sivuun pääkadulta ja sieltä löytyi tämä todellinen Alanyan helmi. Vaikka vaatteet eivät pääosin ihan olleetkaan minun tyylisiäni, kaupassa olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Esillepanoon oli todella panostettu ja liikkestä oli tehty todella viihtyisä. Kaupassa oli tarjolla myös kaikenlaisia ihania turkkilaisia herkkuja, joita sai vapaasti maistella shoppailun lomassa...

Vaatteiden sekä sisustustavaroiden lisäksi kaupasta löytyy myös pieni kahvila, jossa myydään muun muassa suussa sulavia suklaaherkkuja.

Pidin kuitenkin edelleen pintani, eikä mukaan tarttunut tällä(kään) kertaa mitään sisustusjuttuja. Paria kristallista karahvia jäin kyllä hiukan himoitsemaan, mutta niitäkin löytyy jo kotoa kaksin kappalein. Tästä syystä perustelut niiden hankkimiselle kuulostivat todella säälittäviltä jopa minun omiin korviini ja jätin ne suosiolla ostamatta.