BUSINESS-KOULUTUKSESTA

Meillä oli tällä viikolla pieni get together peruskurssimme kanssa, sillä kokoonnuimme kaikki pariksi päiväksi Finnair Flight Academyyn kaukolentojen business-koulutukseen. Tämä koulutus on edessä kaikilla kuusi kuukautta Finnairilla lentäneillä matkustamohenkilökunnan jäsenillä.

Eihän se business-luokan tarjoiluproseduuri siis mitään rakettitiedettä ole, mutta siinä on kuitenkin niin monta eri osa-aluetta, että parin päivän koulutus oli oikein tervetullut. Ja tietenkin oli ihan huippua nähdä pitkästä aikaa myös kurssikavereita, sillä heitä näkee valitettavan harvoin samoilla lennoilla - onhan Finnairilla kuitenkin melkein 2000 lentoemäntää sekä stuerttia.

 

Koulutuksessa oli myös pieni porkkana, sillä sen suoritettuamme saimme vihdoinkin kaikki siivet! Ne ovat siis merkki siitä, että olemme tästä päivästä eteenpäin "täysin valmiita lentoemäntiä", sillä kuuden kuukauden harjoitusvaihe on nyt ohitse. Jei!

Ehkä siipiäkin enemmän taisimme kuitenkin olla innoissamme siitä, että nyt meillä on vihdoin mahdollisuus myös toivoa sekä vaihtaa lentoja! Omana ykköstoiveenani joulukuulle oli luonnollisesti lempikaupunkini New York, sillä mikään ei voi olla parempaa, kuin joulushoppailu Nykissä! Vaikka lentotoiveet ovatkin puhtaasti pelkkiä toiveita, onneksi tämä meni läpi - I just can´t wait!!

LENTOEMÄNNÄN PÄIVÄSTÄ

Lentoemännän ammatti herättää poikkeuksetta paljon kysymyksiä, joten toivottavasti tämä postaus vastaa edes muutamaan niistä. Aihe on kuitenkin jokseenkin haastava, sillä tässä työssä päivät eivät ole koskaan samanlaisia.

Lentoemännän työvuoro alkaa tuntia ennen koneen lähtöä (kaukolennoilla 1h 15min), jolloin koko miehistö tapaa toisensa briiffaushuoneessa. Tuon briiffauksen tarkoituksena on varmistaa koko miehistön olevan paikalla ja käydä tuleva lento "läpi" sekä turva-asioiden, että palvelun puolesta. Vaikka kaiken lähtökohtana onkin matkan turvallisuus, haluamme tietysti tehdä kaikkemme, jotta matkustajilla olisi mahdollisimman mukava sekä ikimuistoinen lentomatka. Tuon seitsemän minuuttia kestävän tiukan infopaketin jälkeen siirrymme yhdessä koneelle, jossa valmistelemme matkustamon tulevia asiakkaita varten.

Jos kyseessä on edestakainen lento, ovat päivät usein niin työntäyteisiä, että ne sujuvat yhdessä hujauksessa. Näillä lennoilla me emme siis jää viettämään aikaa kohteeseen (mitä nyt joskus ehdimme vierailla nopeasti miehistökaupassa), vaan suuntaamme uusien matkustajien kanssa takaisin Helsinki-Vantaalle heti kun koneen siivous sekä tankkaus on suoritettu ja uudet ruoat sekä juomat on pakattu kyytiin.

Kaukolennot ovat sitten taas asia erikseen, sillä niissä lentoajat ovat huomattavasti pidempiä. Ensimmäisen sekä toisen tarjoilun väliin jää yleensä niin monta tuntia, että ehdimme myös levätä lennon aikana noin parin tunnin ajan. Miehistölle on siis koneessa omat lepotilat, joiden sänkyihin on ihana pujahtaa rauhoittumaan lennon hektisen alkuosan jälkeen.

Suurin osa kaukoyöpyvistämme on vain yhden yön reissuja, mutta löytyy sieltä myös muutamia kahden, kolmen tai jopa seitsemän yön työmatkoja. Meillä on myös mahdollisuus toivoa kohteita sekä lentojen painottumista joko aamuun tai iltaan, mikä on erittäin hyvä asia jo ihan yleisen jaksamisen kannalta. Monille itään päin lentäminen tuottaa suuria vaikeuksia nukkumisen kanssa, joten he tykkäävät lentää enemmän länteen. Toki täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyse on puhtaasti toiveista. Joskus ne menevät läpi ja joskus taas eivät.

Minuun omaan rytmiini sopivat kaikista parhaiten kaukolennot, sillä kropalleni on parempi olla kertarykäyksellä kunnolla töissä ja pitää sen jälkeen muutama päivä vapaata. Tämä on toki ihan täysin yksilöllistä, joten puhun nyt pelkästään itseni puolesta. Joillekin kaukolennot taas aiheuttavat niin pahoja uniongelmia, että he tykkäävät lentää ennemmin Eurooppaa. Toki myös kotiolot vaikuttavat tähän isolta osin, sillä pienten lasten vanhemmille tämä "yöksi kotiin"- tyyli on varmasti paljon helpompi.

Ja kun lopulta pääsemme sinne itse kohteeseen, saavat miehistön jäsenet toki tehdä juuri niitä itseään kiinnostavia asioita. Osa golfaa, osa nukkuu koko päivän ja osa lähtee retkelle esimerkiksi Kiinan muurille tai Taj Mahalille. On joka tapauksessa hyvä pitää mielessä, että kyse on kuitenkin loppupeleissä työmatkasta. Se oleminen sekä tekeminen on siis erilaista verrattuna puhtaaseen lomamatkaan.

Itse tykkään kierrellä maailmalla nähtävyyksiä, syödä paikallisia herkkuja sekä tietysti shoppailla. Välillä joku miehistöstä sattuu innostumaan liittymään seuraan, mutta yleensä kiertelen kaupungilla yksikseni. Tämä johtuu pääosin siitä, että minun rytmiini sopii parhaiten lähteä heti lennon jälkeen kiertelemään kaupungille, kun taas suurin osa miehistöstä suuntaa silloin suoraan päiväunille.

Onneksi olen matkustellut elämäni aikana sen verran, ettei yksin suurkaupungeissa "palloilu" ahdista minua laisinkaan. Sitten jos (siis kun) eksyy, niin rohkeasti vaan kysymään paikallisilta neuvoa. Ja tähän ei todellakaan tarvitse edes yhteistä kieltä, sillä pelkällä viittomisella pääsee jo hyvin pitkälle! Jos kyseessä on kuitenkin minulle itselleni aivan uusi kaupunki, utelen kollegoilta jo koneessa kaikki parhaimmat kohdevinkit, sillä yölennoilla jää yleensä hyvin aikaa myös jutusteluun.

Osaka

Narita

Kaukolennon jälkeen  matkustamohenkilökunta saa muutaman päivän vapaata, sillä aikaerosta toipuminen ottaa oman aikansa. Itse olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että olen nukkunut kohteissa nyt yllättävän hyvin. Esimerkiksi viimeisimmällä Japanin reissullani nukuin ihan täysin käsittämättömät 12 tunnin yöunet! Olenkin siis vielä toistaiseksi säästynyt pahimmilta aikaero- sekä väsymyssekoiluilta, jolloin muun muassa laitetaan likapyykit pesukoneen sijasta vessanpönttöön (tätä on tosin varmasti luvassa ihan jo lähitulevaisuudessa).

Jos työ matkustamohenkilökunnan jäsenenä herätti kiinnostusta, hakee Finnair juuri parasta aikaa uusia lentoemäntiä sekä stuertteja. Haun tarkemmat tiedot sekä kriteerit löytyvät täältä. Tuhannesti onnea hakuun!

ENSIMMÄISESTÄ LENNOSTA

Nyt täällä ollaan kotiuduttu ensimmäiseltä lennolta, joka sujui kaikin puolin ihan täydellisesti. Työkaverit olivat ihan mahtavia (tämä tosin ei tullut mitenkään yllätyksenä) ja japanilaiset matkustajat juuri niin ihania kuin muistinkin! Matka sujui siis kaikin puolin mukavissa merkeissä, vaikka perillä ei ihan hirveästi tullutkaan nukuttua (koska se perus sleepless in Japan).

On kyllä pakko myöntää, että nyt oli ihan erityisen kiva päästä hetkeksi johonkin lämpimään, sillä Kuopiossa satoi lähtiessäni lunta. Siis LUNTA. KESÄKUUSSA. (En ehkä ikinä tule pääsemään tuosta yli.) Osakassa olikin ihanat +25 lämpöastetta ja aurinko paistoi kirkkaasti koko päivän!

Suomeen päästyäni kävin vielä pikaisesti Mama Linnan luona ihan törkeän hyvällä makkarakeitolla ja jatkoin sitten matkaani Kuopioon. Täällä sitä nyt sitten toivutaan muutama päivä aikaerosta sekä "yleisestä koomasta", sillä en ole tosiaan ikinä ollut kovin hyvä nukkumaan itään päin lennettäessä.

VALMISTUJAISISTA

Tätä päivää on odotettu! Uskomattoman rankat kuusi viikkoa ovat viimeinkin takanapäin ja nyt on vihdoinkin aika keskittyä tähän uuteen säännöllisen epäsäännölliseen matkalaukkuelämään. Vaikka tuleva kesä siis meneekin melko pitkälti vain töissä, ei se oikeastaan edes haittaa. Työhön kuuluvat "minilomat" tuovat kuitenkin niin paljon ihanaa vaihtelua arkeen, ettei silloin edes tajua olevansa töissä. Ja ehkä sinne työlentojen väliin mahtuu myös pari pitkää viikonloppua jossakin ihanan aurinkoisessa Euroopan kohteessa... Aika näyttää.

Minun ensimmäinen lentoni tulee suuntautumaan ihanaan Japaniin, joten en olisi edes voinut toivoa mieluisampaa alkua tälle "uudelle uralleni"! Jo pidempään blogiani lukeneet varmasti muistavatkin, että Japani on yksi ihan ehdottomista suosikkimaistani! Odotankin siis jo innolla sushiövereitä sekä aikaeropöhnäistä sekoamista sadan jenin kaupassa...

Kuva: Päivi Aurekoski

FINNAIRIN LENTOEMÄNTÄKURSSISTA

Kuusi viikkoa kestänyt lentoemäntäkurssini alkaa viimeinkin vedellä viimeisiään. Vaikka ulkopuolisen korviin tuo aika saattaa kuulostaa suhteellisen lyhyeltä, on meihin sen aikana tungettu niin järkyttävä määrä tietoa, että aivojemme kapasiteetti on ylitetty jo aikapäiviä sitten. Meidän kurssimme kouluttajat ansaitsevatkin todella ison suikannoston, sillä kahdenkymmenenneljän erittäin hitaalla käyvän oppilaan kouluttaminen on varmasti vaatinut extreme-tason kärsivällisyyttä sekä kilometrikaupalla rautalankaa!

Monelle saattaisikin tulla yllätyksenä miten paljon opiskelua kurssi vaatii. Sosiaaliselle elämälle on siis saanut heittää suosiolla hyvästit, sillä viime viikkoina vapaa-aikani on koostunut lähinnä vain pänttäämisestä. Turva-asioiden tunteminen "noin suunnilleen" ei siis todellakaan riitä, vaan ne on osattava ulkoa - muuten taivaalle ei ole mitään asiaa. Monet asiakkaat olettavat matkustamohenkilökunnan olevan koneessa ainoastaan tarjoilemassa, mutta todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta. Vaikka asiakkaiden viihtyvyys lennolla on myös äärimmäisen tärkeä asia, me olemme koneessa ensisijaisesti vastaamassa matkustajien turvallisuudesta. Koulutus käsittää siis myös erilaisia pelastautumisharjoituksia, jotka suoritetaan sekä vedessä että metsässä. Mahdollisen lento-onnettomuuden sattuessa osaamme siis muun muassa pitää ihmiset mahdollisimman lämpiminä kylmässä vedessä tai rakentaa pöpelikköiselle turmapaikalle tilapäisiä suojapaikkoja sekä merkinantoasemia.

Lentoemäntä- sekä stuerttikokelaat koulutetaan myös hoitamaan erilaisia sairaskohtauksia sekä sammuttamaan tulipaloja. Lennoilla voi tunnestusti tapahtua lähes mitä tahansa, joten meidän pitää osata reagoida nopeasti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Voimme siis joutua työpäivämme aikana vaikka toimimaan kätilöinä tai rauhoittelemaan aggressiivisesti käyttäytyvää matkustajaa (onneksi näitä sattuu kuitenkin suhteellisen harvoin).

Kun kokeet sekä lukuisat harjoitukset oli saatu suoritettua hyväksytysti, oli vuorossa harjoituslennot. Ja en oikein osaa edes pukea sanoiksi miten huippufiilis oli päästä muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin Finnairin siiville! Lentäminen ei siis todellakaan ole vain pelkkä työ, vaan ennemminkin elämäntapa. Täytyykin varmaan olla jossain määrin sekaisin päästään, että pystyy työskentelemään noin vaativissa olosuhteissa väsymyksestä sekä aikaerokoomasta huolimatta - ja kaiken lisäksi vielä tykkäämään siitä mitä tekee!

Jos siis työpaikka taivaalla kiinnostaa, rekrytoi Finnair juuri parasta aikaa lisää matkustamohenkilökuntaa! Vaikka työ kieltämättä onkin välillä melko haastavaa, auttavat maailman parhaimmat kollegat jaksamaan ne kaikista pisimmätkin työpäivät. Tervetuloa joukkoon!