PIENESTÄ POTILAASTA

Pienelle Juti-raukalle kävi inhottava vahinko ja se loukkasi jalkansa hypätessään sohvalta alas. Niinpä meidän ei auttanut kuin suunnata pikapikaa Kuopion Eläinlääkärikeskukseen ja superihanan Viivi-lääkärin hoiviin. Pahaksi onneksi Jutsku vain lämpeää aivan yhtä paljon lääkärikäynneille kuin äitinsäkin, joten tarkastuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Niinpä se piti lopulta rauhoittaa, jotta jalka saatiin tutkittua kunnolla.

Perusteelliset tutkimukset sekä röntgenkuvat eivät onneksi löytäneet murtumia, joten kyseessä on nivelsiteiden (/-siteen) osittainen katkeaminen. En edes yritä kertoa diagnoosista yhtään sen enempää, sillä itsekin hiukan hysteerisessä tilassa olleena minulta meni lääkärin puheista noin 87% ihan ohi. Nyt Juti joutuu kuitenkin ottamaan seuraavat pari viikkoa todella rauhallisesti ja välttämään pitkiä kävelyitä, riehumista sekä kaikenlaista pomppimista. Niin ja tietysti pieni potilas saa myös särkylääkettä kipuun.

Päivän prioriteetit menivätkin siis ymmärrettävistä syistä uusiksi ja noin miljoona askaretta vaihtui sohvalla makoiluun ja nukutuksesta heräilevän pikkuisen rapsutteluun sekä paijailuun. <3

SUOLAISISTA KINUSKIDONITSEISTA

Koska minun himoni kinuskidonitseihin ei ota laantuakseen, päätin kokeilla leipoa niitä itse. Ne olivatkin yllättävän helppoja tehdä, sillä nämä donitsit valmistetaan rasvassa paistamisen sijaan uunissa. Eli minun ei siis tarvinnut koko ajan pelätä henkeni edestäkään! Ja siitä mausta... Söimme poikaystäväni kanssa molemmat VIISI donitsia parin tunnin sisään eli puhukoot tulokset puolestaan. (Myönnän kyllä, että sen jälkeen oli melko paha olo.)

Googlailtuani melko pitkään hyvää donitsireseptiä, löysin lopulta tämän. Ohje oli siis ihan mielettömän hyvä, joten juuri hankkimani donitsipelti tulee varmasti jatkossakin kovaan käyttöön! Kesä ja pari kokoa isommat biksut - täältä tullaan!

SUOLAISET KINUSKIDONITSIT 

(10-12 kpl) 

0.5 dl rypsiöljyä

1.25 dl piimää
1 kananmuna
1 dl sokeria
0.5 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
50 g sulatettua voita

KINUSKIKUORRUTUS

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
0.5-1 tl suolaa
0.5 rkl voita

Sekoita keskenään öljy, piimä, muna sekä sokeri.
Yhdistä eri kulhossa kuivat aineet ja lisää ne sen jälkeen nesteiden joukkoon. Sekoita ainekset sekaisin vispilällä, mutta älä vaivaa.
Öljyä donitsipelti kevyesti ja laita taikina pakastepussiin. Leikkaa pussin kulmaan pieni reikä ja pursota taikinaa donitsipellin koloihin noin puoleenväliin saakka.
Paista donitseja 200 asteessa noin 8 minuuttia. Valmis donitsi on sen keskeltä kevyesti painettuna kiinteä, mutta pehmeä. Yritä välttää ylipaistamista, sillä silloin ne menettävät mehevyyttään.
Kun donitsit ovat valmiit, voitele ne uunista tulon jälkeen välittömästi voisulalla. Anna jäähtyä.

*** 

Valmista kinuskikuorrutus kun donitsit ovat jäähtymässä. Sekoita kerma sekä fariinisokeri kattilassa ja keitä seosta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Sekoittele tasaisin väliajoin.

Kinuski on valmista, kun seos on sakeaa. Sekoita joukkoon vielä voi sekä suolaa (oman makusi mukaan) ja siirrä kattila hetkeksi jäähtymään. 

Kasta varovasti donitsin vaaleampi puoli kinuskiin ja siirrä kovettumaan.

Itse kastoin suurimman osan donitseista kinuskiin melko pian sen valmistumisen jälkeen, joten kuorrutteen pinta jäi hieman kuultavaksi. Jos kuitenkin haluat donitsiin tummemman pinnan, anna kinuskin "kiinteytyä" kattilassa hiukan pidempään. Paksumpi kinuskikerros toki myös lisää makeutta, joten itse pidin enemmän näistä "ei niin makeista" -versioista.

VUOSIPÄIVÄJUHLASTA

Viime viikonloppu oli siis täynnä juhlaa. Perjantai alkoi päiväjuhlalla Jyväskylässä jo puolenpäivän aikoihin, mutta onneksi pääsimme pelipaikoille lentokyydillä. Päiväjuhlan pukukoodi oli smart casual, joten lempparihameeni COS :lta pääsi jälleen kerran käyttöön. Löysin sen kaveriksi vielä kivan "silkkisen" t-paidan Mangosta, joka toi asuun vielä ripauksen enemmän juhlallisuutta. (Toim. huom. alla olevaan kuvaan; korkkarit ja lumihanki yhdistelmänä ei muuten toimi.)

Iltajuhla olikin sitten vielä astetta fancympi ja vaati iltapuvun. Oma nudenvärinen mekkoni löytyi siis viime tipassa Bubbleroomista. Vaikka välillä toki onkin ihan kiva laittautua, eivät tuollaiset arvokkaat juhlat kyllä ole ihan minun juttuni. Tämä johtuu pääosin siitä, että minulla on melko paha möläyttelyongelma. Saatan siis vahingossa sanoa jotakin todella epäsoveliasta pahimpaan mahdolliseen aikaan. En tiedä onko se joku touretten esiaste vai mikä, mutta poikaystäväni ilta sujui siis tälläkin kertaa siinä, kun hän yritti pitää minut kaukana niistä kaikista korkea-arvoisimmista henkilöistä.

PUHDISTAVASTA NAAMIOSTA

Olen tässä viime aikoina hiukan kipuillut ihoni epäpuhtauksien kanssa, joka on kaikin puolin ihan todella ärsyttävää. Minulla on siis pintakuiva sekaiho, joka on ehkä juuri se kaikista ärsyttävin mahdollinen, sillä yritäpä nyt sitten hoitaa järkevästi kahta ääripäätä. On tietyt ihonhoito- sekä meikkituotteet, joista suostun maksamaan tarvittaessa hiukan enemmänkin (mm. meikkivoide, seerumi sekä kosteusvoide), mutta naamiot eivät valitettavasti kuulu siihen ryhmään, sillä nehän pestään pois vain muutaman minuutin käytön jälkeen. (Tai no ainakin ne puhdistavat versiot.) Siitä syystä en siis halua tuhlata niiden hintaan pientä omaisuutta. Tämä L'Oréal Paris Pure Clay Glow Mask  on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan ihan täydellinen, sillä se maksaa vain noin kymmenen euroa!

Clay Glow Maskin sisältämä savi siis puhdistaa ihoa, mutta siinä samalla naamio antaa kasvoille myös ihanaa kuulautta sekä "hehkua". Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan!

P.s. Kokeilin myös saman sarjan Clay Purify Maskia (se vihreä), mutta se oli iholleni aavistuksen verran liian järeää kamaa (en edes tiennyt että sellainen on mahdollista, sillä ihoni ei todellakaan ole sieltä herkimmästä päästä). Tai no ehkä "järeää" on hiukan väärä termi, mutta naamio siis poltteli jonkin verran. Tosin lopputulos oli kyllä tässäkin naamiossa oikein hyvä, eli aion ehdottomasti käyttää loppuun senkin purkin - kuumotuksesta huolimatta!

HUOM! Postausta ei valitettavasti ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan olen maksanut tuotteen omilla rahoillani.

HELSINGIN PARHAASTA LOHISALAATISTA

Palataanpa vielä hetkeksi taannoiseen Helsingin reissuun... Minusta on aivan ihana kierrellä kotikaupunkini pikkuputiikkeja, joten poikkesimme ystäväni kanssa ostoksille Lillyyn. Tosin shoppailut meinasivat jäädä lyhyeen, sillä molemmille iski yhtäkkiä todella paha hangry. Kysyimme siis myyjältä lounasvinkkiä ja hän suositteli meillä aivan putiikin vieressä sijaitsevaa Maxill'iä. Ja siis voiluoja miten täydellinen lohisalaatti heidän listaltaan löytyy! Sinne on siis aivan pakko päästä pian uudestaan! Masut täynnä olikin sitten hyvä palata takaisin shoppailemaan...

Helsingin reissu koostui näköjään melko pitkälti syömisestä sekä juomisesta, sillä seuraavana päivänä oli aika testata jo pitkään "tänne on pakko päästä"- listalla ollut Ravintola Muru. Sitä ennen tietysti kuitenkin alkuskumpat...

Niin ja siitä itse ravintolasta... Erityisesti menuuseen kuulunut risotto oli ihan mieletöntä! Testasimme (rosé samppanjan rohkaisemana) myös sammakon reidetkin, vaikka kieltämättä jo pelkkä ajatuskin ällötti. Liha oli kuitenkin kivan rapsakkaa ja maistui lähinnä kanalta. Eli ei traumoja!

ILTAPUKUJUHLISTA

Tänä perjantaina on aika vaihtaa verkkarit iltapukuun, sillä luvassa on astetta hienostuneempi viikonlopunaloitus. Koska hopeanharmaa iltapukuni on edelleen tiukahko (ei sillä, että olisin tehnyt asian eteen yhtään mitään), niin päätin sanoa "tahdon" Bubbleroomissa vastaan tulleelle hyvin kohtuuhintaiselle iltapuvulle. Puuterinvärinen mekko on vain kaula-aukostaan melkoisen antava, joten täytyy toivoa, ettei "viini- napaan asti oleva kaula-aukko"- yhdistelmä koidu minun kohtalokseni, sillä tilaisuus ei kaikessa arvokkuudessaan ehkä ole se oikea paikka vilauttelulle.

Korviin pääsee luonnollisesti aikanaan Tokiosta ostetut Chanelin korvakorut, joita olen jostain syystä säästellyt vain juhlatilaisuuksiin. Kuvia kokonaislookista tulee sitten mahdollisesti ensi viikon aikana (ellei siis tule hius- sekä meikkikatastrofi ja puku repeä jo heti alkumetreillä).

SUURESTA ELÄMÄNMUUTOKSESTA

Kuopio on nyt minun osaltani nähty ja on aika kokeilla uusia juttuja uuden työpaikan sekä kaupungin muodossa. Tosin ihan täysin "uusista jutuista" ei kyllä voi puhua, sillä tuleva työ on minulle jo ennestäänkin hyvin tuttua. Nyt on siis vihdoinkin tullut aika tehdä comeback Finnairin sinivalkoisille siiville! (Tässä siis oletuksena, että onnistun läpäisemään pian alkavan cabin crew- peruskurssin vielä toiseenkin kertaan.) Eli täältä tullaan, tukisukkikset!

Työ Finnairilla tarkoittaa minulle siis myös muuttoa Helsinkiin, sillä Kuopiosta töihin kulkeminen ei liialti innostele. Poikaystäväni työt tosin pysyvät edelleen Kuopiossa, joten ravaamista sekä matkalaukkuelämää on joka tapauksessa luvassa molemmin puolin. Meidän "pääasuntomme" tulee siis kuitenkin sijaitsemaan Helsingissä. Ihan kaikkia yksityiskohtia emme ole vielä ehtineet miettimään, mutta eivätköhän ne tässä ajan kuluessa selkiydy...

 P.S. Vink vink! Kuopion Saaristokaupungissa on pian myynnissä söpö rivitalon päätyasunto!