Palataanpa vielä hetkeksi viime viikonloppuun, sillä lauantai-ilta vietettiin sohvan sijaan Hartwall Arenalla. Olen aina parhaani mukaan vältellyt kaikenlaisia massatapahtumia, sillä vihaan jonottamista, ihmispaljouksia sekä loputonta odottelua. Koska ihanan Saara Aallon konsertissa esiintyi kuitenkin myös eräs hyvä ystävä, oli meidän vain pakko mennä kannustamaan paikan päälle!
Ja onhan sillä Saaralla nyt aivan JÄRJETÖN ääni! Erityisesti Chandelier, Let it Go sekä The Winner Takes It All saivat minussa aikaan kylmiä väreitä sekä haltioituneita riemunkiljahduksia. Illan kohokohdaksi nousi kuitenkin Saaran sekä Teemu Roivaisen sanoinkuvaamattoman upea duetto, joka avasi minun kyynelkanavani heti ensimmäisestä soinnusta!
Illan ainoa miinus oli se, että muistin taas sen toisenkin syyn miksi käyn niin harvoin keikoilla... Minua siis häiritsee aivan suunnattomasti suomalaisten ihmisten konserttikäyttäytyminen - oli kyseessä sitten kuka tahansa esiintyjä Bon Jovista Michael Jacksoniin. Mikä ihme siinä on, että kaikki istuvat paikoillaan kuin liimattuna ja pienikin kannustuksen kiljahdus (siis minulta) saa ympäristössä aikaan lähinnä vain tappavia katseita?! Ihmiset; keikoilla saa ja PITÄÄKIN kannustaa! Viheltäminen, ääneen laulaminen sekä seisaaltaan tanssiminen pitäisi siis minun mielestäni tehdä pakolliseksi kaikissa konserteissa!