MINSKISTÄ

Palataanpa vielä hetkeksi taannoiseen minilomaamme. Kun nyt kerta olimme "huudeilla" (lue täältä), kävimme samalla reissulla myös Valko-Venäjällä.  En tosin edes tiedä mistä aloittaa tätä postausta, sillä kiehun edelleen raivosta koko maata kohtaan. Ongelmat alkoivat heti päästyämme paikalliseen passintarkastukseen. Virkailija vaati nähdä todistuksen matkavakuutuksestani ja näytettyäni korttini hän ei yllättäen hyväksynytkään sitä. Passintarkastaja vain väitti kiven kovaan, ettei kortti ole minun, vaikka siinä luki kissankokoisin kirjaimin LAURA LINNA. Pisteenä i:n päälle hän vielä vaati minua ostamaan viereisestä kopista itselleni paikallisen matkavakuutuksen. No riidaksihan se sitten lopulta meni, sillä en missään tapauksessa ostaisi toista matkavakuutusta, sillä koko juttu oli ihan silkkaa rahastusta! Tilanne alkoi jo käydä täysin absurdiksi ja olin siinä raivon tilassa aivan valmis lähtemään tiskiltä vaikka seuraavalla koneella Suomeen! Uutta vakuutusta minä en kuitenkaan missään tapauksessa ostaisi - tämä oli jo ihan periaatekysymys! Vaadimme lopulta paikalle kaikista isoimman pomon, joka osoittautuikin yllättäen olevan korttini kanssa täysin ok.

Kun pääsimme lopulta pois passintarkastuksesta, oli aika järjestää kyyti hotellille. Yllättäen koko lentokenttä olikin kiinni, eikä missään ollut ristinsielua (kello ei ollut silloin edes puoltayötä) - takseista puhumattakaan. Überia ei saanut, eikä paikallisesta taksikeskuksesta vastannut kukaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Tässä vaiheessa vihasin koko maata jo niin paljon, että olin tosissani lähdössä takaisin kotiin. Reilun tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli yksi ennalta tilattu taksi ja änkesimme puoliväkisin auton kyytiin, sillä sen sisään oli nousemassa vain yksi henkilö. Tässä vaiheessa tiesin, että Minskin pitäisi osoittautua todella maagiseksi kaupungiksi, että voisin enää mitenkään lämmetä koko paikalle. No ei osoittautunut, ei sitten millään lailla. Tässä nyt kuitenkin muutamia kuvia reissusta:

Näin "aavistuksen" verran kärjistettynä Minskin ainoat positiiviset puolet taisivatkin olla Double Tree by Hiltonin maailmankaikkeuden paras sänky sekä se fakta, että hyvällä ystävällämme oli sattumalta keikka juuri samassa kaupungissa. Pieni purkautusmistuokio (siis minulta) poikien sekä viinilasin seurassa helpotti siis ainakin hetkellisesti. Kävimme myös yhdessä piipahtamassa paikallisessa Suomi 100- cocktailtilaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan reissu Minskiin ei siis ollut mikään success, mutta tulipahan käytyä. Onneksi ruoka sekä juoma oli sentään edullista, joten ajan sai mukavasti kulumaan maistellen paikallisia annoksia. Tosin mitään erityisen hyviä ruokapaikkoja emme onnistuneet Tripadvisorista huolimatta löytämään, joten valitettavasti minulla ei ole antaa kaupunkiin edes ravintolavinkkejä. Loppupeleissä tämä taitaakin siis olla ankein matkapostaus mitä on ikinä tehty.

HELPOSTA MARJAPIIRAKASTA

Jos joku siellä kaipailee helppoa ja nopeaa piirakkaohjetta, tämä on juurikin se. Idea on sama kuin Mamman Marjapiirakassa, mutta olen muokannut Mama Linnan kaapista löytynyttä ohjetta aika reippaalla kädellä. Päätin myös kokeilla miten tässä piirakassa toimisivat tuoreet marjat ja toimivathan ne! Tähän vuodenaikaan piirakan voikin siis aivan hyvin tehdä tällaisena hiukan kesäisempänä versiona!

MARJAPIIRAKKA

POHJA

150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1.5 dl grahamjauhoja
0.5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE

2 dl kermaviiliä
2 dl vaniljarahkaa
1 kananmuna
3 tl vaniljasokeria
erilaisia marjoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sekä sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinan joukkoon.

Painele seos voidellulle vuoalle tai vuoraa se vaihtoehtoisesti leivinpaperilla.

Valmista nyt täyte. Sekoita kermaviili sekä vaniljarahka ja lisää joukkoon vielä kananmuna. Vatkaa seos tasaiseksi käsin ja lisää sokeria/vaniljasokeria makusi mukaan.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista piirakkaa 175 asteessa noin 40 minuutin ajan (tai kunnes piirakka on kypsä). Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää marjat jäähtyneen piirakan päälle ja nauti halutessasi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

TSERNOBYLISTÄ

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, matkustimme Ukrainaan ihan vain ja ainoastaan päästäksemme vierailemaan surullisen kuuluisassa Tsernobylissä. Ja tämä kaikki siitäkin huolimatta, että vierailu ydinvoimalaonnettomuuden "sydämessä" olisi varmasti hyvin ahdistava sekä surullinen. Ja sitähän se olikin - tosin siinä samalla myös ihan äärimmäisen mielenkiintoinen sekä opettavainen. Varasimme matkamme pari viikkoa etukäteen Chornobyl Tours'lta, jota voimme lämpimästi suositella kaikille retkestä kiinnostuneille. Opas oli hyvin ammattitaitoinen, puhui hyvää englantia ja osasi vastata niihin kaikista kiperimpiinkin kysymyksiin.

Mutta nyt itse siitä retkestä. Tsernobyliin ei pääse ilman passia, joten se on se ihan ensimmäinen asia mikä reissureppuun pitää muistaa pakata! Vaatimuksena ovat myöskin pitkähihainen paita sekä pitkät housut, kuten myös täysin umpinaiset kengät. Tällä halutaan minimoida mahdollisten säteilyhiukkasten (vai mitä ne nyt olivatkaan) tarttuminen ihoon. Ja mitä siihen säteilyyn tulee, niin kenenkään ei pitäisi jättää käyntiä väliin ihan vain sen pelosta! Meillä oli koko ajan mukanamme henkilökohtaiset säteilymittarit, jotka päivän lopuksi näyttivät meidän saaneen samanveroisen säteilyannoksen mitä tulee tunnin verran kestävästä lennosta - ja vietimme yhdellä maailman pahimmista säteilyalueista peräti kahdeksan tuntia!

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tämä ei ole se oikea paikka käyttäytyä tyhmästi. Vaikka hylättyjen talojen tavarat tai turma-alueella elävät eläimet vähän houkuttelisivatkin, niihin koskeminen kannattaa ihan oikeasti jättää väliin. Sama koskee myös esimerkiksi laukun laskemista maahan. Alueelta ei nimittäin pääse poistumaan ilman tarkastusta, joka määrittää onko johonkin kohtaan vaatteita tarttunut liian iso määrä säteilyhiukkasia. Jos siis esimerkiksi housut eivät läpäise testiä, ne vain yksinkertaisesti jäävät sinne. Eli Tsernobylin retkelle kannattaa siis varata mahdollisimman huonot päällysvaatteet ja ne kaikista parhaimmat alusvaatteet. (Tähän pieni virnistysemoji, sillä ainakin meidän ryhmämme läpäisi testin ilman minkäänlaisia ongelmia.)

Itselleni ehdottomasti vaikein paikka olikin alueella elävät lukuisat eläimet, jotka kaipailivat kovasti huomiota sekä rapsutuksia. Onneksi oppaamme kertoi paikallisen kanttiinin (kyllä, alueella työskentelee edelleen ihmisiä) emäntien kuitenkin syöttävän kulkukoiria päivittäin. Pääsimme myös itse vierailemaan kyseisessä kanttiinissa, sillä retkeen kuuluva lounas syötiin juuri tuossa kyseisessä paikassa. Söimme siis täysin saman annoksen kuin kaikki alueella työskentelevät ihmisetkin, mikä oli jo pieni elämys sekin.

Ja yllättävää kyllä, turma-alueen vaarallisin kohta ei olekaan itse räjähtänyt reaktori, vaan sen läheisyydessä sijaitseva Red Forest. Räjähdyksen jälkeen tuuli vei nimittäin isoimman osan säteilyhiukkasista juuri tuohon metsään ja vaikka se alkuperäinen metsikkö onkin jo hakattu sekä haudattu vuosiavuosia sitten, on sen tilalle kasvanut edelleen vaarallisen säteilevä. Koko ryhmän säteilymittarit piipittivätkin hurjasti ohittaessamme tuon alueen nopeasti bussilla.

Räjähtänyt reaktori on suojattu suojakuorella.

Kaiken kaikkiaan "retki" oli siis todella onnistunut ja suosittelen sitä ihan kaikille, joita aihe vain vähänkään kiinnostaa! Alueella ei varmasti synny minkäänlaisia ongelmia kunhan vain muistaa pitää järjen päässä sekä noudattaa oppaan antamia tarkkoja turvallisuusohjeita.

KIOVASTA

Rehellisesti sanottuna päätimme matkustaa Kiovaan ihan vain ja ainoastaan Tsernobylin takia, joten lähdimme matkaan aika lailla nollaodotuksilla. Ennakkoasenne Kiovaa kohtaan ei siis ollut ehkä se kaikista paras mahdollinen, joka johtui silkasta tietämättömyydestä koko Ukrainaa kohtaan. Kaupunki kuitenkin yllätti meidät kaikki todella positiivisesti, sillä Kiova oli kaikkea muuta kuin tylsä ja ankea!  Se olikin täynnä kauniita vanhoja taloja, ystävällisiä ihmisiä sekä toinen toistaan houkuttelevimpia ravintoloita sekä kahviloita. Ja yllättävää kyllä, käynnissä oleva Ukrainan kriisi ei näkynyt kaupungissa millään lailla - lukuunottamatta Maidanin aukiolta löytyneiden, mellakassa menehtyneiden henkilöiden valokuvia. Ja puhun nyt siis luonnollisesti ihan vain turistin näkökulmasta.

Koska halusimme siis viettää yhden kokonaisen päivän Tsernobylissä, jäi itse Kiovaan tutustumiseen melko rajallinen aika. Käytimmekin sen lähinnä vain syöden hyvin sekä kierrellen kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tutuksi tulivat muun muassa kuuluisa Isänmaan äiti-patsas, Maidanin aukio, Bessarabian markkina-alue sekä Tsernobyl-museo.

Maidan-aukio

Bessarabia

Ruoka ja juoma on Kiovassa todella edullista, joten jos joku siellä kaipailee mielenkiintoista, edukasta sekä hieman erilaista viikonloppukohdetta - tämä on juurikin se! Myös taksilla ajeleminen on ihan naurettavan halpaa, sillä emme tainneet maksaa mistään taksikyydistä kahta euroa enempää. Ruuhka-aikoina metro oli kuitenkin se paras vaihtoehto liikkumiseen ja metrolipun sai ostettua hintaan 0.15€. Tässä kuitenkin vielä pari ravintolavinkkiä kaikille kaupunkiin matkaaville!

PERVAK

Rohnidynska St 2

Tämä perinteisesti sisustettu sekä huippusuosittu paikallinen ravintola tarjoaa hyvää ukrainalaista ruokaa todella edulliseen hintaan! Testiin pääsi muun muassa herkulliset variniki-nyytit, perunapannukakut, Kiovan kana sekä Neuvostoliiton oma samppanja Sovetskoye Shampanskoye (antakaa anteeksi kaikki kirjoitusvirheet). Tälle ravintolalle siis vahva suositus!

SPOTYKACH

Volodymyrska St 16

Spotykach panostaa erityisesti ruokien esillepanoon ja sen annokset näyttivätkin toinen toistaan hauskemmilta! Ravintolan annoksilla voi esimerkiksi "pelata shakkia", jossa shakkinappuloiden virkaa ajavat suklaakonvehdit sekä shotit. Myös itse ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä! 

Borssikeittoa jäätelön muodossa.