SUDIO SWEDENIN HYVÄNTEKEVÄISYYSKAMPANJASTA

Sudio Sweden lähetti minulle hetki sitten testattavaksi Vasa BLÅn langattomat kuulokkeet*, jotka ovat jo parin käyttökerran jälkeen paljastuneet ihan huipuiksi! Iso osa vapaa-ajastani kuluu lentokentillä sekä juna-asemilla, jossa minun ainoa viihdykkeeni on yhä edelleen se Netflix. Nappikuulokkeet ovat ihan erityisen täydelliset juuri noille reissuille, sillä ne eivät vie (jo valmiiksi täpötäysistä) laukuistani ollenkaan tilaa.

Lokakuun ajan Sudio lahjoittaa myös 10% pinkkien tuotteidensa myyntituloista rintasyöpätutkimukseen. Tunnen itsekin monia rintasyövän kanssa kamppailevia naisia, joten tämä hyväntekeväisyyskohde on hyvin lähellä omaa sydäntäni.

Sudio Sweden haluaa myös muistaa teitä lukijoita ja tarjota teille tuntuvan hinnanalennuksen kuulokevalikoimastaan; alennuskoodilla linnalaura15 saat -15% valitsemastasi Sudio- tuotteesta! Koodi on voimassa toistaiseksi.

* Tuote saatu Sudio Swedeniltä.

HERMOROMAHDUKSESTA

Olen kuullut monia kauhutarinoita siitä, kuinka pariskunnat eroavat talon rakennusprosessin aikana. Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi, sillä koko tapahtumasarja on ollut tähän mennessä ihan pelkkää *tähän sellainen mieto kirosana*. Aikataulu heittää kuukausikaupalla, asuinneliöt pienenevät mystisesti ja lisälaskuja (aivan järjettömistä asioista) tulee ovista sekä ikkunoista.

Meidän taloprokkiksemme on siis mennyt alusta alkaen aivan vituralleen ja tämän kireämmälle minun hermojani ei varmaan ole enää mahdollista saada. Onneksi nyt alkaa näkyä jo vähän valoa tunnelin päässä, mutta toiveikas en suostu olemaan sekuntiakaan aiemmin, ennen kuin talo on kokonaisuudessaan pystyssä ja valmis asuttavaksi.

Oman näköinen koti on varmasti jokaisen unelma, mutta joutuu siitä näköjään maksamaan myös kovan hinnan. Saankin olla todella tyytyväinen jos en tämän projektin jälkeen päädy täysihoitolomalle johonkin pehmustettuun yksiöön. Jännityksellä jäämme siis odottamaan kuinka käy.

CAFE PISPALASTA

Minun pitää vinkata teille vielä toinenkin ruokapaikka Tampereelta ja se on Cafe Pispala! Tämän suloisen kahvilan brunssi tarjoillaan muistaakseni jopa viiteen saakka, joten se sopii myös tällaisille aamu-unisille. Paikka on melko suosittu, joten varasimme pöydän jo etukäteen. Sunnuntai-iltapäivä vaikuttikin olevan kahvilassa todella kiireinen, joten se pöytävaraus paljastui erittäin hyväksi ideaksi.

Ja siitä itse ruoasta... Olen aina rakastanut amerikkalaisia pannukakkuja, mutten ole valitettavasti löytänyt Suomesta montaakaan paikkaa, josta saa aivan täydellisiä american pancakeseja. Cafe Pispalan pannarit pääsivät nyt kuitenkin ehdottomasti suoraan kärkeen, sillä ne olivat aivan järjettömän hyviä! Kun niiden päälle vielä laittaa vaahterasiirappia sekä ison nokareen voita, niin voi nam!!

Brunssin ainoat miinukset saavat semiankea hedelmäsalaatti sekä "ei tuore" appelsiinimehu, mutta muuten kaikki oli aivan täydellistä! Erityismaininnan saa vielä ihanan rapea pekoni, sillä minulla on jokin suuri ällötys löysää pekonia kohtaan.

TOKIOSTA

Minulle pamahti viime viikon päivystykseltä kahden yön Tokio, joten päätin tällä kertaa raahautua väsymyksestä huolimatta ihan keskustaan asti. Olen käynyt Tokiossa todella monta kertaa, mutta koska viimeisimmästä vierailusta on lähes kymmenisen vuotta, oli minun jo korkea aika mennä verestämään muistoja. Onneksi yksi kollegani halusi lähteä mukaan seikkailemaan, sillä kaksistaan on huomattavasti mukavampi eksyä. Japanilaiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä ja vievät eksyneet turistit välillä jopa perille asti. (Siitä kiitollisena olen muuten alkanut tehdä sitä samaa myös Helsingissä eksyneille japanilaisturisteille.)

Meillä ei ollut mitään sen kummempia suunnitelmia, joten päätimme lähinnä vain fiilistellä Tokion vilinää. Aloitimme päivän Shibuyasta, jonka maailman vilkkain risteys on yksi Tokion must- jutuista. Aivan risteyksen vieressä sijaitsee myös Hachikon patsas, jonka pelkän nimenkin mainitseminen saa minut itkemään. (Katsokaa se elokuva, niin tiedätte mistä puhun.)

Shibuyasta jatkoimme kävellen Harajukuun. Matkaa kertyi vajaan parin kilometrin verran ja sinne vievä Cat Street oli todella kiva ja täynnä söpöjä putiikkeja sekä kahviloita. Matkan varrelta löytyi sattumalta myös Luke´s Lobster, jonka pitkä jono pakotti lopulta meidätkin sen jatkoksi (mielikuvalla pitkä jono - hyvä ruoka). Minun rehellinen mielipiteeni hummerista ei kyllä ole hirveän mairitteleva, mutta päätin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Ensipuraisun jälkeen ymmärsin kuitenkin välittömästi kiemurtelevan jonon, sillä hummerileipä oli todella hyvää!

Päästessämme Harajukuun, suuntasimme heti Takeshita Streetille. Tuo katu on täynnä kaikenlaista ihmeteltävää, sillä pienet kaupat pursuavat mitä oudompia tavaroita sekä vaatteita. Takeshita Street on myös se paikka, missä näkee hyvin omalaatuisesti pukeutuneita paikallisia - ja tämä siis pelkästään hyvässä mielessä! 

Kadulla on myös iso, viisikerroksinen Daiso (sadan jenin kauppa), josta olisi löytynyt taas vaikka mitä jännää (ja semisti turhaa). Ansaitsisin kuitenkin mitalin itsehillinnästäni, sillä päädyin kävelemään kaupasta ulos ilman yhden yhtä ostosta! Laittakaa nyt joku se ruksi seinään, sillä tätä ei luultavasti enää toista kertaa tule tapahtumaan!

Illalla näimme vielä yhden japanilaisen kollegamme, joka vei meidät illalliselle. Suurimmalla osalla Finnairin kaukoreiteistä on siis myös paikallista kieltä puhuvia lentoemäntiä sekä stuertteja, sillä iso osa matkustajistamme ei välttämättä puhu ollenkaan englantia. Pitkillä lennoilla paikallisilta työkavereilta tuleekin aina udeltua kaikki mahdolliset kohdevinkit sekä muutenkin juteltua ummet sekä lammet.

Illallinen Norien kanssa oli aivan huippuhauska ja saimme rauhassa kysellä kaiken mahdollisen japanilaisesta kulttuurista sekä tietenkin Tokiosta. Seuraavalla kerralla onkin sitten minun vuoroni näyttää hänelle minun omat lempijuttuni Helsingistä!

MASUSTA

Palataanpa vielä hetkeksi viime viikkoon ja pikapyrähdykseen Tampereella. Meidän "syöntilomamme" ei olisi ollut mitään ilman minun lempiravintolaani, joten meidän (siis minun) oli pakko päästä Masuun. Tämä aasialaistyyppinen ravintola on ollut yksi minun ehdottomista suosikeistani ihan siitä asti kun se aikoinaan avattiin Tampereelle.

Valitettavasti jouduin kuitenkin tulemaan nyt siihen tulokseen, että joko aika oli kullannut muistot tai sitten ravintolan taso on laskenut ihan huimasti. Otimme maisteltavaksemme Masu-menun ja lisäsimme siihen vielä tulisen mehevät ribsit. Se paljastuikin ihan loistavaksi ideaksi, sillä ilman noita ribsejä koko menu olisi ollut pelkkä iso pettymys.

Alkuruokana tarjoillun Hirata Bunin possu oli siis t o d e l l a rasvaista (lähes pelkkää läskiä), eikä sitä meinannut saada mitenkään pureskeltua pieneksi. Pääruokana tarjoiltu leivitetty porsaanleike taas ei maistunut miltään ja muistutti kokonaisuutena lähinnä huoltoasema-annosta. Lisäksi ruoan seasta löytyi vielä pala teippiäkin, joka ei sinänsä ainakaan parantanut makuelämystä. Kaiken huipuksi menun jälkiruoka oli niin mitäänsanomaton, etten enää edes muista mitä se oli. Tiivistettynä ravintolakäynti kuulostaisi siis tältä: seura oli hyvää, mutta ruoka ei - lukuunottamatta siis niitä ribsejä. Se on ihan todella sääli, sillä tykkään kovasti Masun tunnelmasta sekä sen ystävällisestä palvelusta. Nyt alkaakin siis virallisesti haku uudelle lempiravintolalle, vinkkejä anyone?

TAMPEREESTA

Mieheni työt veivät hänet viime viikolla Tampereelle, joten päätin viettää myös omat viikonloppuvapaani "Mansessa". Tampere on meille molemmille todella tuttu paikka, sillä asuimme siellä muutaman vuoden ajan ennen poikaystäväni töiden siirtymistä Kuopioon. Olikin todella kiva päästä pitkästä aikaa käymään tuossa vanhassa kotikaupungissa!

Halusimme yöpyä aivan keskustassa, joten vuokrasimme Airbnb:n kautta todella söpön yksiön. Siitä olikin helppo kävellä joka paikkaan fiilistelemään vanhoja kotikulmia. Ja itse asiassa minun suurin syyni Tampereelle matkustamiseen ei suinkaan johtunut poikaystävästä, vaan kaupungin ravintoloista. Tampereella on ihan järjettömän hyviä ruokapaikkoja, joita olen muistellut kaiholla moneen otteeseen! Niinpä meidän piti viikonlopun aikana kiertää niin monta kuin vain mahdollista.

Kierrokseen kuului luonnollisesti Pizzeria Napoli, jonka tunnistaa (ajasta tai viikonpäivästä riippumatta) ulos asti kiemurtelevasta jonosta. Pieni jonotus on kuitenkin täysin sen arvoista, sillä ravintolan pizzat ovat aivan järjettömän hyviä! Toinen Tampereen pakollinen käyntikohde on tietysti Siipiweikot. Tarvitseeko tästä edes sanoa yhtään enempää? 

Ehdimme lopulta myös Cafe Pispalaan sekä Masuun, mutta niistä lisää hiukan myöhemmin. Kenellekään ei siis varmasti jäänyt epäselväksi, että meidän Tampereen mini getawaymme koostui lähinnä vain syömisestä. Ja jatkaaksemme samalla (hyväksi havaitulla) linjalla, jälkiruoka haettiin luonnollisesti Pyynikin munkkikahvilasta.

Ahkera syöminen vaati luonnollisesti kaverikseen pieniä sulattelukävelyjä. Kaupungilla kuljeskelu olisi ollut kuitenkin huomattavasti mukavampaa, ellei olisi ollut aivan pirun kylmä! Luulisi, että viikonlopun aikana kertyneet tuhannet ylimääräiset kalorit olisivat jo ehtineet imeytyä takapuoleen lämmittämään, mutta ei.

KIHLASORMUKSEN TEETTÄMISESTÄ

Olen saanut tutuilta sekä tuntemattomilta kysymyksiä kihlasormukseni teettämisestä, joten ajattelin tehdä aiheesta vielä ihan oman postauksen. Timantit eivät tunnetusti ole sieltä halvimmasta päästä, erityisesti kun halusin kihlasormukseeni vain yhden ja hiukan isompikokoisemman kiven. Eräs ystävämme kuitenkin vinkkasi meille sivuston nimeltään Blue Nile*, josta hän oli juuri itsekin tilannut tulevalle vaimolleen sormuksen. Tämä vinkki säästikin meiltä lopulta melko ison summan rahaa!

Emme todellakaan ole mieheni kanssa mitään timanttiasiantuntijoita, joten vietimme ensin muutaman illan googlaillen intensiivisesti tietoa aiheesta. Lopulta olimme viisastuneet siinä määrin, että tiesimme edes noin suunnilleen mitä lähteä hakemaan. Ennen tilausta esitimme vielä kaikki (tyhmät) kysymyksemme Blue Nilen 24/7 chatissa, jonka superystävällinen virkailija selvitti vastaukset kaikkiin ongelmiimme.

Olin jo aiemmin saanut "rungon" sormukseen Mama Linnan vanhasta kultasormuksesta, joten tilasimme Blue Nilelta ainoastaan sen itse timantin. Kivet lähetetään Irlannista, joten niistä ei joudu maksamaan tullimaksuja. Timantti saapui meille lopulta noin viikossa ja se tuotiin luonnollisesti aivan kotiovellemme asti. Kävimme vielä näyttämässä sen kultasepälle, joka vahvisti kiven vastaavan täydellisesti sen mukana tullutta GIA- sertifikaattia.

Sen jälkeen olikin aika saada timantti kiinni runkoon. Tässä vaiheessa mukaan tuli Kuopion Puustjärven kello ja kulta, jonka kultaseppä istutti timantin sormukseen toivomallani tavalla. Koska kivi on suhteellisen iso, halusin timantille mahdollisimman matalan istutuksen, jotta se ei jäisi joka paikkaan kiinni. Halusin sormuksen myös olevan niin ohut kuin vain mahdollista.

Vaikka koko prosessi tietysti ottikin hiukan enemmän aikaa kuin valmiin sormuksen ostaminen, odotus todellakin palkittiin. Kihlasormuksesta tuli lopulta juuri sellainen kuin olin toivonutkin! Ja kaiken huipuksi säästimme silkkaa rahaa, sillä suhteellisen pienellä vaivalla saimme sormuksen todella paljon edullisemmin kuin kultasepänliikkeestä!

Voinkin siis aivan käsi sydämellä suositella Blue Nilea kaikissa timanttiasioissa! Kiviä löytyy myös todella isolla hintahaarukalla - riippuen tietysti timantin laadusta. Ennen tilausta selvitin luonnollisesti myös kivien eettisyyden, sillä en todellakaan halunnut nimettömääni mitään veritimanttia. Blue Nilen timantit tulevat kuitenkin konfliktivapailta alueilta ja noudattavat Kimberleyn prosessia.

* Sisältää mainoslinkin!