PARI YÖTÄ TOKIOSSA

Minulla oli pari viikkoa sitten työmatka Tokioon, joten palataan vielä siihen reissuun. Näin matkan aikana paikallisen ystäväni Norien, joka oli keksinyt meille todella mukavaa tekemistä; kävimme vierailemassa Harajukun Mipig- kahvilassa, jossa saimme viettää aikaa supersuloisten minipossujen kanssa. Kahvilaan ei pääse ilman ajanvarausta, joten se kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin.

Possut olivat asiakkaiden kanssa maksimissaan kaksi tuntia kerrallaan, jonka jälkeen ne saivat mennä pariksi takahuoneeseen lepäämään. Tosin lepäilyä jatkui myös siellä meidän puolellamme, sillä pikkuiset tykkäsivät käpertyä kimpassa syliin nukkumaan. Eräänkin naisen syliin oli änkenyt neljä minipossua, joten ne todella tykkäävät lämmöstä sekä läheisyydestä.  Juttelin myös pitkään paikan työntekijän kanssa, joka kutsui paikkaa possujen "päiväkodiksi". Pienet possut ovat kahvilassa siis koulutettavana sekä oppimassa sosiaalisia taitoja, jonka jälkeen ne ovat valmiita adoptoitavaksi.

Rapsuttelun jälkeen meidän oli pakko päästä syömään, joten suuntasimme Shinjukun ihastuttavalle Omoide Yokocho- kujalle, joka on täynnä toinen toistaan kivempia ruokapaikkoja. Vaikka tarjontaa on melkoisesti, ravintolat ovat niin pieniä, että niihin mahtuu vain muutama ihminen kerrallaan. Tällä kertaa lautasillemme päätyi todella herkullisia kanavartaita sekä parsaa käärittynä rapeaan pekoniin. Tänne pitää ehdottomasti päästä uudestaankin!

"MINILOMA" FUKUOKASSA

Postaukset raahaavat nyt poikkeuksellisen pahasti myöhässä, mutta aion siitäkin huolimatta palata ikuisuuksia sitten olleeseen työmatkaani Japanin Fukuokaan. Koska reissu kesti peräti kolme päivää, nappasin myös mieheni mukaan matkaan. Ehdimme käydä muun muassa palloilemassa Daimyo Districtillä, joka on tunnettu lukuisista baareista sekä ravintoloista - niin ja tietysti ihanista vintagelikkeistään. Japani onkin todellinen aarre eritysesti käytettyjen merkkilaukkujen metsästäjille, sillä sieltä voi tehdä erittäin hyviä löytöjä. Löysimme sattumalta jo pidempään ostoslistallani olleen Louis Vuittonin Keepall- viikonloppulaukun todella hyvään hintaan, joten mieheni osti sen minulle syntymäpäivälahjaksi.

Ja koska puolisoni on intohimoinen karaokelaulaja, vein hänet luonnollisesti myös tsekkaamaan paikalliset karaokekopit. Onneksi emme joutuneet laulamaan kahdestaan, sillä osa miehistöstä lähti innoissaan mukaan. Varasimme kopin ensin pariksi tunniksi, mutta loppujen lopulta sinnikkäimmät taisivat viettää siellä uskomattomat kuusi tuntia - laulaminen todella vie mennessään!

Olen aina rakastanut japanilaisia vessanpönttöjä!

Koska Fukuokassa on melko rajallisesti nähtävyyksiä, päätimme junailla suhteellisen lähellä sijaitsevaan Itoshimaan. Vaikka tuossa kyseisessä pikkukaupungissa ei mitään sen kummempaa olekaan, Instagramista löytämäni söpöt kuvat paikasta saivat meidät lähtemään pienelle ex tempore- retkelle. Insta onkin matkoilla aivan korvaamaton, sillä käytän sitä jatkuvasti löytääkseni kohteista muun muassa kivoja kahviloita sekä ravintoloita.

Päästessämme perille nappasimme juna-asemalta taksin ja suuntasimme kohti Futamigauran rantaa. Vaikka japanilaiset eivät rannalla viihdykään, siellä sijaitseva Sakurai Futamigaura (Married Couple Rock) oli vetänyt paikalle muitakin valokuvailevia pariskuntia. Kivimuodostelman läheltä löytyi myös todella söpö jäätelökioski Oyatu-Stand, josta sai aivan mielettömän hyvää maitojäätelöä sekä limonadia. Ei siis ollenkaan turha reissu!

Viimeisenä päivänä päätimme mennä hiukan rapsuttelemaan koiria, sillä luonnollisesti meillä oli jo kova ikävä karvaista jälkikasvuamme (aka Jutia). Onneksi löysimme pienen googlailun avulla Tenjinin alueelta Mameshiba Cafen, jossa sai viettää aikaa suloisten shibojen kanssa. Emme suinkaan olleet ainoita koirarakkaita, sillä kahvilaan joutui hiukan jonottamaan. Hauvelit olivat joka tapauksessa innoissaan uusista ystävistä ja tulivat mielellään syliin rapsuteltaviksi.

KAKSI YÖTÄ TOKIOSSA

Olin viime viikolla työmatkalla Tokiossa ja olipa ihana päästä taas pitkästä aikaa Japaniin! Vietimme perillä kaksi yötä ja lähdin toisena päivänä tapaamaan erästä paikallista kollegaani Tokion keskustaan. Vaikka Tokio onkin jo melkoisen tuttu kaupunki, on tietysti aina mukavampi saada paikallinen opas mukaan kierrokselle. Koska ilma oli todella kaunis, me vain pääasiassa kävelimme ympäriinsä ja fiilistelimme Tokion vilinää. Loppupäivästä jalat eivät tosin enää kannattaneet kävelyä, joten kurvasimme taksilla tunnettuun gyoza- ravintolaan (jonka nimeä en enää muista).

Yksi kohde, jossa halusin kuitenkin ehdottomasti käydä, oli paikallinen koirakahvila. Niinpä suuntasimme siis Dog Heart from Aquamarine- nimiseen paikkaan. Ei se kyllä varsinaisesti mikään kahvila ollut, vaikka sieltä sai ostaa koirien silittelyn lomassa joitakin virvokkeita. Meidän syymme vierailla tuossa "kahvilassa" oli siis kaikkea muuta kuin kylmät juomat, sillä menimme sinne vain ja ainoastaan rapsuttelemaan hauvoja. Koirat olivatkin todella innoissaan saapumisestamme ja hyppäsivät heti syliin silitettäväksi. Eläimiä olisi ollut myös mahdollista viedä lenkille, mutta tuo suunnitelma kariutui kun koirat nukahtivat syliimme, emmekä raaskineet herättää niitä.

Emme suinkaan olleet kahvilan ainoat asiakkaat, vaan sinne löysi tiensä monta muutakin koirarakasta ihmistä. Ilmeisesti kahvila on tarkoitettu niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi hankkia itselleen omaa koiraa. Eläimien kanssa hengailu on kuitenkin hyvin terapeuttista ja rentouttavaa, joten kiva että siitä pystyvät nauttimaan muutkin, kuin vain me "koiralliset". Iso suositus!

FUKUOKASTA

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa työmatkalla Fukuokassa ja odotin innolla tuota ihanaksi kehuttua kohdetta. Kaupunki paljastui kuitenkin kaikkea muuta kuin uudeksi lempikohteekseni, sillä se oli minun silmiini melko karu sekä antikuvauksellinen (onko tuo edes oikea sana?). Fukuoka on kuitenkin siitä erikoinen Japanin kohde, että sieltä löytyy aivan oikea ranta. Tosin sekään ei oikein innostanut minua, sillä en ole koskaan ollut biitsi-ihminen. Oli kuitenkin hauska nähdä kerrankin aivan typötyhjä hiekkaranta kolmenkymmenen asteen helteellä, sillä japanilaiset eivät tunnetusti harrasta lainkaan auringonottoa.

Koska Fukuokassa ei myöskään ole mitään sen suurempia nähtävyyksiä (olen jo kyllästynyt kaiken maailman temppeleihin) meni tuo reissu melko pitkälti shoppaillessa, syödessä sekä hengaillessa kaupungilla. Siitä Fukuoka saa kuitenkin ison plussan, että kaupungista löytyy ilmeisesti koko Japanin suurin sadan jenin kauppa, Daiso. Raahasinkin sieltä lopulta ison säkin koristeita meidän tuleviin häihimme, sillä ne tuotteet eivät todellakaan ole hinnalla pilattuja!

Fukuokasta tarttui mukaan myös kirkasta olutta (!), joka on tällä hetkellä iso hitti Japanissa. Itse asiassa he ovat kehittäneet kirkkaat versiot myös muun muassa kahvista sekä Coca Colasta, sillä japanilaiset eivät halua tummien juomien värjäävän hampaitaan. En ole vielä ihan varma onko tuo maailman tyhmin vai nerokkain idea, mutta palaan asiaan heti kun olen maistanut kyseistä Asahin "Clear"- versiota!

NAGOYASTA

Minun oli pakko toivoa tälle kuulle Nagoyan lentoja, että pääsisin pitkästä aikaa näkemään Japanin ihanan sakuran. Nagoya on aina ollut yksi lempparikohteistani Japanissa, sillä sen "pieni" koko (verrattuna siis esimerkiksi Tokioon) tekee kaupungista jotenkin mukavan kompaktin ja siellä on hyvin helppo liikkua. Kaikeksi onneksi lentotoiveeni meni läpi ja pääsin itse asiassa käymään Nagoyassa pariinkin otteeseen. 

Ensimmäinen noista reissuista meni lähinnä verestäessä muistoja, sillä olin viimeksi käynyt kaupungissa vuonna 2009. Parin eksymisen jälkeen (en siis osaa lukea karttaa) muistot alkoivat kuitenkin palautua jälleen mieleen ja liikkuminen sujui sen jälkeen ongelmitta. Japanilaiset myös auttavat mielellään, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.

Nagoya Station.

Ja vaikka sakura itse asiassa jo vetelikin viimeisiään, päätimme mennä kokeilemaan josko Nagoyan linnan läheisyydestä löytyisi vielä kukkivia kirsikkapuita - ja löytyihän sieltä! Jos siis matka Japaniin kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti menemään juuri sakuran aikaan. Pitkiä päiviä paiskivat paikallisetkin tuntuvat silloin rentoutuneemmilta ja kokoontuvat mieluusti kirsikkapuiden ympäröimiin puistoihin syömään lounastaan.

Japanialainen kollegani kertoi minulle lennon aikana, että tarkkaa aikaa sakuralle on kuitenkin vaikea ennustaa. Se myös vaihtelee vuosittain. Netistä löytyy joka tapauksessa erilaisia kalentereita, jotka antavat edes hiukan osviittaa parhaimmille kukintoajoille eri puolille maata. Pieni salapoliisintyö ennen Japanin matkan tilaamista siis kannattaa, sillä jokaisen pitäisi päästä kokemaan sakura edes kerran elämässään!

Nagoya Castle.