DOHASTA VOL. 2

Jatkoimme Dohan tutkiskelua kävelemällä pitkin rantaa ja ihastelemalla maisemia sekä söpöjä laivoja. Kävely oli muuten tehty melkoisen hankalaksi, sillä lukuisat liikennevalot sekä niiden hitaus sai meidät suorastaan näkemään punaista - yksissä liikennevaloissa (siis jalankulkijan silmin) saattoi kestää jopa 10 minuuttia! Jos ylitettävänä oli vaikka kolmet valot peräkkäin, saattoi meillä hyvinkin siis kulua kadun ylityksessä melkein puoli tuntia, mikä on jo aivan järjetöntä!

Kävely ei näin naisen näkökulmasta ollut muutenkaan ehkä se paras vaihtoehto, sillä miespuolisten ohikulkijoiden pistävä tuijotus (miesseurastani huolimatta) oli välillä todella epämiellyttävää. Ja se on jo aika paljon sanottu minun suustani, sillä en tunnetusti ole mikään herkkänahkainen. Onneksi taksit olivat suhteellisen edullisia, joten päädyimme lopulta käyttämään vain niitä.

Museum of Islamic Art.

Doha yllätti meidät kuitenkin positiivisesti hyvällä ostostarjonnallaan. Hintataso tosin oli jokseenkin sama kuin muuallakin, mutta lukuisat ostoskeskukset pitivät sisällään monia ihania kauppoja, joita ei vieläkään löydy Suomesta. Itse shoppailin (yllättävää kyllä) todella maltillisesti, mutta miehelleni tarttui mukaan vaatteita sitten minunkin edestäni - kerrankin näin päin!

Parhaimmat kaupat löytyivät ehdottomasti Mall of Qatarista, sekä uudesta lempiostoskeskuksestani (noin ulkonäöllisesti siis) Villagio Mall´sta. Tämä jälkimmäinen oli ulkonäöltään kuin Venetsia, joka teki shoppailusta ihan erityisen viihtyisää. Erikoinen ja hyvin silmiinpistävä seikka oli muuten se, että jättikokoiset ostoskeskukset olivat lähestulkoon tyhjiä; vain harvassa kaupassa oli lisäksemme yhtään asiakasta. En siis todellakaan ymmärrä miten nuo kaupat oikein pysyvät pystyssä. (Voisin kyllä kuvitella Qatarin valtion "pienellä" avustuksella olevan jotain tekemistä tämänkin asian kanssa.)

Kävimme myös paljon mainostetulla autiomaaretkellä ja se oli suoraan sanottuna ehkä maailmankaikkeuden ankein reissu. Tiedättekö sen sanonnan: "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä"? Sen keksijä on varmasti käynyt tuolla samalla retkellä. Kuljettajamme siis ajoi meidät noin tunnin päässä sijaitsevaan autiomaahan ja oli koko reissun ajan todella töykeä. Kaiken huipuksi olin aivan satavarma, että tulemme kuolemaan tuolla matkalla, sillä kuski ajoi noin 90 asteen hiekkadyynivuoria alas täysin sivuttain - oli siis vain ajan kysymys milloin auto olisi kierinyt mäkeä alas. Reittivaihtoehtona olisi toki ollut myös suoraa hiekkatietä, mutta kuljettamme kuului nähtävästi paikallisiin Duudsoneihin. 

Kun viimeinkin pääsimme perille, aktiviteettirikkaaksi retkikohteeksi mainostetussa paikassa ei ollut mitään muuta kuin ankea ranta (autiomaaretkellä?!?) muutamalla rantatuolilla sekä teltalla -  ja täysillä pauhaava teknomusiikki. Niin ja löytyihän sieltä myös pari surullista kamelia, jotka oli kiinnitetty maahan ilman mahdollisuutta liikkumiseen. Ja tuollaisessa "paratiisissa" meidän oli siis tarkoitus hengailla seuraavat tunnit ja nautiskella "itämaisesta" ilmapiiristä. No eipä nautiskeltu, vaan lähdettiin melkeinpä samointein takaisin.

Tämä oli ainoa "kivan itämainen kohta" koko rannalla, muutoin ympärillä oli vain rantatuoleja ja muutama ankea teltta.

Annoin kyllä palaa palautteen kanssa heti kun pääsimme takaisin hotellille. Retkeä lämpimästi suositellut respamies saikin kuulla muutaman valitun sanan tuosta (kaiken muun lisäksi) aivan järjettömän ylihintaisesta retkestä! Taisi muuten olla ensimmäinen kerta ikinä, kun nainen on sanonut sille miehelle suorat sanat, sillä kaverin suu jäi avautumiseni jälkeen sepposen selälleen. Vaikka hotelli siis muuten olikin aivan ihastuttava, älkää missään tapauksessa lähtekö heidän suosittelemalleen autiomaaretkelle!

DOHASTA

Palataanpa vielä meidän helmikuisen lomamatkamme viimeiseen etappiin. Etelä-Afrikasta jatkoimme siis vielä matkaamme Qatarin Dohaan, jossa olimme päättäneet viettää reilun kolmiviikkoisen loman viimeiset päivät. Qatar oli meille molemmille aivan uusi tuttavuus, mutta kolme päivää kohteessa riitti mielestämme oikein hyvin - Doha vaikutti vielä jotenkin "keskeneräiseltä".

Päätimme yöpyä Souq Waqifin alueella Souq Waqif Boutique- hotellissa, joka paljastuikin lopulta erittäin hyväksi ideaksi - Dohan keskustassa kun ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin ankeita toimistorakennuksia sekä muutamia pilvenpiirtäjiä. Souq Waqifin alue puolestaan oli täynnä elämää, sillä siellä sijaitsi lukuisia kauppoja (ts. soukkeja) sekä ravintoloita. Lisäksi hotellimme oli ihanan itämaisella sisustuksellaan kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista!

Doha vaikutti oikeastaan aavistuksen verran Dubain miniversiolta. Kaikki oli ainakin vielä toistaiseksi paljon "pienempää" kuin Arabiemiirikunnissa, vaikka rahasta ei täälläkään ole puutetta. Eräs amerikkalainen maahanmuuttaja kertoi meille muun muassa, että Qatarin valtio oli juuri vastikään maksanut kaikkien asukkaidensa asuntolainat - mitä ihmettä?! Joten tuskin menee enää kauaakaan, kun Dohaankin alkaa nousta "maailman korkeinta sitä ja maailman kalleinta tätä".

Ja vaikkemme todellakaan ole millään tapaa kultturellejä, kävimme piipahtamassa myös paikallisessa Museum of Islamic Art- museossa. Syy tähän jokseenkin yllättävään vierailuun löytyi kuitenkin puhtaasti siitä, että museon terassilta sai otettua auringonlaskussa todella kivoja kuvia kaupungin keskustaan päin. "Vuoden kulttuuri-ihminen"- palkintoa odotellessa...

VIIKON PROS & CONS

+ Työmatka New Yorkiin oli oikeastaan kyllä jo viime viikolla, mutta koska toipuminen on jatkunut vielä tällekin viikolle, pääsee lempikaupunkini mukaan viikon plussiin! Ja tällä kertaa Nykissä oli jo sen verran lämminkin, että pystyimme kävelemään Sohoon ilman huolta hypotermiaan kuolemisesta, jei!

+ Löysin Nykin Century 21:sta aivan ihanan kesämekon ystäväpariskunnan tuleviin häihin! Olen itse asiassa himoinnut mekkoa jo aiemminkin, mutta silloin se jäi liian pienen koon takia Miamiin. Nyt valokoimista löytyi onneksi myös minun kokoani, joten mekko oli selkeästi vain menttupii. Kuvia tulossa hiukan myöhemmin!

+ Tämän viikon kaukolentopäivystys vei minut Tokioon ja olikin todella kiva päästä taas pitkästä aikaa käymään Japanissa. Erityisplussan saavat vielä lempparini gyozat, joita minun oli pakko ostaa vielä evääksi koneeseenkin.

- Minun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa oppia käyttämään syömäpuikkoja, muttakunei. Herätän siis syömiselläni edelleen aivan liikaa tarpeetonta huomiota, kun kokonaiset gyozat molskahtelevat tuon tuosta soijakuppiin.

- "Häädieetti" ei suju kovinkaan hyvin (yksi syy löytyy alla olevasta kuvasta)... Tai siis itse asiassa se ei suju ollenkaan. Saan luultavasti itseäni niskasta kiinni vasta kun kotimme on vihdoin valmis ja saan edes jonkinlaisen rutiinin elämääni. Tämä nykyinen matkalaukkuelämä ja kaikkien asioiden stressaaminen kun ei enää kaipaa lisähaastetta minkäänlaisista ruokarajoitteista - saati sitten hermoja kiristävästä karkkilakosta. 

- Ei enää lunta eikä pakkasia!

ETELÄ-AFRIKAN VIINITILOISTA

Etelä-Afrikan reissun päätteeksi suuntasimme vielä viinitilailemaan Vrede en Lustin suloiselle viinitilalle. Paikka näytti jo kuvien perusteella niin kauniilta, että päätimme varata viinitilalta huoneen ja viettää siellä matkan viimeisen yön. Se olikin ihan loistava päätös, sillä paikka oli luonnossa vielä huomattavasti kauniimpi kuin kuvissa! Valmistautukaa siis todelliseen kuvatykitykseen!

Koska viini ja autoilu eivät sovi yhteen, on myös hyvä tietää, että viinitilojen välillä ajelee Franschhoek Wine Tram.  Kaksikerroksinen raitiovaunu toimii hop-on hop-off- periaatteella ja se kuljettaa viininystäviä tilalta toiselle ilman huolta promillerajoista. Me päätimme pysytellä tuon päivän kuitenkin "omalla" tilallamme, sillä sen kauniista maisemista ei vain meinannut saada kyllikseen. Illallisen me olimme kuitenkin varanneet jo edellisenä päivänä Babelin viinitilalta, joka paljastuikin lopulta olevan hyvin mielenkiintoinen kokemus. Ja "mielenkiintoinen" siitä syystä, että esimerkiksi alkuruokana (!) oli pala vesimelonia sekä jäätelöä hedelmäkeitossa. Jos siis kaipaat eksoottisia ruokaelämyksiä, niin Babel on juuri sinua varten!

Vrede en Lustissa taisi myös olla koko matkan paras aamupala ja se on jo paljon sanottu, sillä Etelä-Afrikassa oli kokonaisuudessaankin aivan mieletön ruokatarjonta! Täällä maistoimme myös sitä aivan järjettömän hyvää jogurttipannacottaa, josta minulle tuli todella paha pakkomielle. Jos siis olette suuntaamassa viinitiloille Etelä-Afrikan matkallanne, suosittelen todella vahvasti yöpymään Vrede en Lustin viinitilalla!

SWISS CLINICIN SKIN ROLLERISTA

Niin kuin olen täällä pariin otteeseen jo maininnutkin, minulla on viime aikoina ollut hiukan ongelmia ihoni kanssa. En osaa sanoa johtuuko se stressistä, hormoneista vai lentokoneilmasta, mutta ihoni on selkeästi nyt huonommassa kunnossa kuin normaalisti. Epäpuhtaudet ovat lisääntyneet ja ihon pinta on välillä niin kuiva, ettei meikkiä meinaa millään saada levitettyä kauniisti. Kun Swiss Clinic* otti minuun yhteyttä ja kysyi halukkuuttani testata heidän Skin roller- mikroneulausrullaansa, olin kieltämättä hiukan epäileväinen. Blogiani jo pidempään lukeneet muistavat varmasti, etten voi sietää neuloja - en sitten missään muodossa. Nyt oltiin kuitenkin siinä pisteessä, että olin valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa (siitä järkyttävästä neulakammosta huolimatta).

Skin roller- ihorullaa on saatavana kahdella eri neulanpituudella. Itse valitsin omiin ongelmakohtiini 0.2 millimetrisen rullan, joka sopii erityisesti muun muassa laajentuneisiin ihohuokosiin, mustapäiden poistamiseen sekä juonteiden ennaltaehkäisyyn. 0.5 millinen rulla taas on mukautettu erityisesti ryppyihin sekä muihin iän tuomiin iho-ongelmiin.

Kosmetologitaustastani johtuen olen tarkka siitä, että iholle jätettävät tuotteet ovat laadukkaita. Jos siis jossain haluan säästää, niin se koskee nimenomaan iholta pestäviä tuotteita, kuten puhdistusgeeliä sekä puhdistavia naamioita. Viime aikoina minusta on kuitenkin tuntunut siltä, että olen maksanut seerumeista sekä muista tehotuotteista aivan turhaan, sillä en ole saanut niitä imeytettyä ihooni sen pintakuivuuden takia - säännöllisestä kuorimisesta huolimatta. Tästä johtuen minulla olikin melko korkeat odotukset skin rollerin suhteen, jonka luvataan imeyttävän ihoon jopa 300 prosenttia enemmän seerumia.

Ensimmäisen kokeilun jälkeen ihoni punoitti hieman, mutta tuo itse rullaus ei sattunut lainkaan. Nenän varressa se kuitenkin tuntui selvästi enemmän ohuen ihon vuoksi, mutta en siltikään voi puhua "sattumisesta". 0.2 millistä rullaa on tarkoitus käyttää 5-7 päivän ajan putkeen, jonka jälkeen ihon annetaan levätä yhtä pitkään. Hoitoa jatketaan maksimissaan 12 viikon ajan, jonka jälkeen Swiss Clinic suosittelee vaihtamaan skin rollerin uuteen neulojen tylsymisen vuoksi.

Olen nyt käyttänyt skin rolleria vasta viikon ajan, joten en vielä osaa sanoa miten se vaikuttaa ihohuokosiin sekä epäpuhtauksiin. Palaan siis hiukan myöhemmin asiaan mitä niihin epäpuhtauksiin tulee. Pintakuivuus sen sijaan on parantunut jo tässä vaiheessa ja iho tuntuu huomattavasti paremmalta ilman kuivia läiskiä. Myös meikkivoide näyttää nyt iholla siltä miltä sen kuuluukin näyttää, joka on tuonut monena kiireisenä aamuna ison helpotuksen huokauksen.

Swiss Clinic haluaa muistaa myös teitä lukijoita ja minulla onkin ilo antaa teille 20%:n alennuskoodi heidän verkkokauppaansa. Jos sieltä ruudun toiselta puolelta siis löytyy muitakin iho-ongelmaisia, niin koodi SWISSCLINICRYI antaa teille mukavan alennuksen vaikkapa tästä edellä mainitusta skin rollerista.

* HUOM! Tuote on saatu testattavaksi Swiss Cliniciltä Instagram- näkyvyyttä vastaan, mutta halusin itse tehdä aiheesta vielä blogipostauksenkin!

ETELÄ-AFRIKAN ROAD TRIPISTÄ

Koska oltiin Etelä-Afrikassa, piti meidän luonnollisesti tehdä myös pieni road trip 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Pöytävuoren kansallispuistoon. Siellä sijaitsee muun muassa Hyväntoivonniemi, Cape Point sekä pikkuruisia pingviinejä kuhiseva Boulders Beach. Matkan varrella oli myös todella söpöjä pikkukyliä, joista löytyi toinen toistaan suloisempia putiikkeja sekä ravintoloita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti yöpyneet myös jossain noista ihanista kylistä!

Ajelimme ensimmäisenä Pöytävuoren kansallispuistossa sijaitsevalle Hyväntoivonniemelle sekä Cape Pointiin. Puistoon mennessä kannattaa varautua jonottamaan, sillä pääsy maksulliseen kansallispuistoon saattaa kestää - me istuskelimme matelevassa jonossa vajaan tunnin verran. Perille päästyämme en kuitenkaan ollut mitenkään erityisen vaikuttunut kyseisestä paikasta, mutta tulipahan nyt käytyä. Kaiken lisäksi ängeksivät sekä huonokäytöksiset turistilaumat alkoivat ärsyttää hyvin pian, joten emme viettäneet täällä muutamaa valokuvaa kauempaa.

Kävimme samalla reissulla tietysti myös ihastelemassa pingviinejä Boulders Beachillä ja tämä olikin ehdottomasti koko päivän kohokohta! Alueella asuu noin 3000 pingviinin yhdyskunta ja niitä tuntuikin olevan aivan joka paikassa. Pingviinien ihastelua varten rannalle on rakennettu puisia kävelysiltoja, jotta eläinten turvallisuus sekä pesimärauha voidaan taata. Siinä samalla sillat tosin suojaavat myös turisteja, sillä ärsyyntyneinä pingviinit saattavat purra.

KAPKAUPUNGIN PROS & CONS

+ Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, Kapkaupungissa on aivan mieletön ruoka- ja ravintolatarjonta! Mitä ruokapaikkoihin siis tulee, viikko oli ihan liian lyhyt aika kokeilemaan kaikki himoitsemamme ravintolat.

+ Hintataso oli näin suomalaisen silmin edullinen - puhuttiin sitten ruoasta, juomasta tai vaikka takseista. Myös hotellimme spa oli todella huokea, joten kävin testaamassa sekä puhdistavan kasvohoidon että manikyyrin.

+ Kapkaupunki tuntuu sellaiselta kohteelta, johon voisi mielellään matkustaa uudestaankin! Esimerkiksi haiden kanssa uiskentelu jäi nyt seuraavaan kertaan (toisin sanoen mieheni ei vielä tällä erää saanut suostuteltua minua siihen).

+ Minulle tuli isona yllätyksenä kaupungin trendikkyys; makeiden ravintoloiden lisäksi Kapkaupunki oli pullollaan ihania putiikkeja sekä mielenkiintoisia tapahtumia (esimerkiksi The Neighbourgoods Market).

+ Sää oli ainakin helmikuussa oikein hyvä - ilma oli mukavan lämmin, mutta ei sellainen ahdistavan kuuma.

Camps Bay Beach.

Waterfront.

 - Kapkaupungissa saa olla hieman normaalimpaa tarkempana siitä millä alueilla liikkuu - slummeihin ei ole tässä kaupungissa mitään asiaa. (Slummikierrokset ovat ehkä asia erikseen, mutta nekin jäivät nyt seuraavaan kertaan.)

- Kerjäläisiä sekä kodittomia on todella paljon ja osa heistä vaikutti aika arvaamattomilta. Etenkin vuokra-automme ikkunoihin kolkuttelu punaisissa valoissa tuntui välillä hiukan ahdistavalta.

- Narkit saattoivat tykittää suoraan suoneen keskellä kävelykatua - ja vielä aivan keskellä kirkasta päivää. Ja nyt ei puhuta edes mistään "huonosta alueesta".

- Vaikka hotellimme sijaitsikin trendikkäällä sekä turvallisella alueella, ei siellä silti tehnyt hirveästi mieli liikkua iltaisin. Tämä taisikin olla ainoa matkakohde ikinä, kun olen jättänyt osan tavaroistani suosiolla hotellin tallelokeroon.

Näkymiä Pöytävuorelta.