RUSSELLISTA

Viimeisen taloautopäivän me käytimme matkataksemme Russelliin. Kauniin niemen kärjessä sijaitseva pikkukylä ei sinänsä ollut millään lailla matkan varrella, vaan sinne piti ajaa ihan varta vasten. Muutaman tunnin ajomatka kuitenkin kannatti, sillä paikka oli ihan huikea!

Russelliin pääsi pienellä autolautalla, joka kulki kymmenen minuutin välein. Vartin kestävä matka maksoi edestakaisin (ihmisineen sekä autoineen) vain 17€, eli ei paha. Olisin kyllä ollut valmis maksamaan vaikka enemmänkin, sillä kylä oli todella idyllinen. Tähän vielä hästääk kuvatykitys!

Tässä vaiheessa on varmaan pakko myöntää, että Russelliin tullessa olimme jo niin täynnä taloautoilua, että otimme yhteistuumin huoneen paikallisesta motellista. Ja haluan nyt vielä erikseen mainita, että vastoin kaikkia ennakkoluuloja sekä vedonlyöntejä, J (!!) oli se joka valitti taloautoilusta enemmän kuin minä!

Vaikka motellin jättimäinen suihku (siis taloauton omaan verrattuna), pehmeä sänky sekä telkkarissa pyörivät joululeffat vähän houkuttelivatkin, Russell houkutteli vieläkin enemmän. Eihän siellä loppupeleissä ihan hirveästi tekemistä ollut, mutta yksi päivä hurahti ihan vain ihaillessa maisemia sekä suloisia taloja. 

Kylää tutkiessamme löysimme todella söpön ravintolan, josta päätimme varata illaksi pöydän. The Gablesin sijainti rantakadulla oli ihan täydellinen. Myös ruoka (sekä viini) oli hyvää ja maisemat aivan huikeat, joten valinta oli kaikin puolin onnistunut!

Illallisen jälkeen jäimme vielä rantaan odottamaan auringonlaskua. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata kohti pehmeää sänkyä, joka ei ole ehkä koskaan tuntunut paremmalta... Oikeasta vessasta nyt puhumattakaan.

Seuraavana päivänä oli vihdoin aika jättää hyvästit taloautolle. Vaikka karavaanailu olikin omalta osaltaan ihan kivaa (poislukien ne päivät, jolloin oli +10c "lämmintä" ja satoi kaatamalla), kymmenen päivää autossa todellakin riitti meille molemmille. Ihme kyllä selvisimme minimaalisista tiloista huolimatta kuitenkin ilman sen suurempia perheriitoja - joka oikeastaan on jo pieni ihme.

Ajoimme siis taloauton Aucklandiin, jossa vaihdoimme sen "normaaliin" vuokra-autoon. Seuraavana määränpäänä olisi Waiuku, jossa olisi tarkoitus viettää muutama päivä ystäväni Debbien sekä hänen miehensä luona. Luvassa oli siis täysin uusi-seelantilainen joulu!

KUUMISTA LÄHTEISTÄ

Wellingtonista matka jatkui pidemmälle pohjoiseen. Pysähdyimme lounaalle Taupoon, josta löytyi myös ihan supersöpö putiikki nimeltään Verge. Vaikkei Uusi-Seelanti noin kokonaisuudessaan olekaan ollut mikään shoppailun mekka, löytyi tästä putiikista jotain kotiin viemistäkin. Tai no, olisi löytynyt vähän enemmänkin, mutta painorajat...

Tauposta jatkoimme matkaa Wai-O-Tapuun, jossa pysähdyimme Thermal Wonderlandissa. Puistoalue oli siis pullollaan toinen toistaan kuumempia lähteitä, joihin putoaminen olisi johtanut välittömään kuolemaan. Paikan vetonaula on Champagne pool, joka kieltämättä kyllä olikin aika näyttävä. Valokuvaaminen tosin oli melko haastavaa, sillä lähde savusi kuumaa höyryä kuin... no helvetti.

Halusimme myös ehdottomasti päästä uimaan kuumaan lähteeseen (tosin ei ihan sellaiseen kiehuvaan versioon). Useisiin paikkoihin pääsi kuitenkin uimaan ainoastaan maksua vastaan ja ne olivat pullollaan turisteja. Meidän onneksemme saimme kuitenkin leirintäalueella hyvän vinkin eräältä itävaltalaispariskunnalta, joka suositteli meille täysin ilmasta - sekä erityisen kaunista -  Kerosene Creekiä. Paikka ei ole kovin yleisessä tiedossa, eikä sinne ei ole minkäänlaisia tienviittoja. Perille löytää näillä ohjeilla: Laita navigaattoriin Old Walotapu Road (28 kilometriä Rotoruasta etelään). Aja edellä mainittua hiekkatietä 2 kilometriä, kunnes päädyt pienelle "parkkipaikalle", josta lähtee pieni polku joenvarteen.

Sama pariskunta tosin varoitteli meitä myös varkaista, jotka käyvät uimisen aikana tyhjentämässä autoja juuri tuolla kyseisellä parkkipaikalla. Suosittelenkin siis ottamaan arvotavarat mukaan rantaan (me tosin emme ottaneet muuta kuin minun käsilaukkuni, mutta tänkkaad auto sai olla rauhassa lillumisen ajan).

P.s. Joen vesi oli ihan oikeasti melko kuumaa, joten siellä ei voinut olla kovinkaan kauaa ilman nestehukkaa sekä pahaa oloa (opittu kantapään kautta). Paikka oli kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen - erityisesti, koska siellä oli meidän lisäksemme vain pari hassua ihmistä!

WELLINGTONISTA

Spring Creekistä ja viinialueilta matkamme jatkui kohti Wellingtonia.  Olimme varanneet saarelta toiselle vievän autolautan jo hyvissä ajoin Suomesta, sillä liput menevät kuin kuumille kiville. Lauttamatka kesti reilut kolme tuntia ja ajan sai vietettyä muun muassa blogia päivittäen (ilmainen netti) tai katsellen leffaa elokuvahuoneessa.

Wellington olikin tähän mennessä ainoa "isompi" kaupunki, josta löytyi paljon ihmisiä, ruuhkaisia katuja sekä korkeita taloja. Menimme heti ensimmäiseksi käymään paikassa nimeltään Weta Cave. Siellä on pienen pieni museo, josta löytyy Lord of the Ringistä sekä muista tutuista elokuvista tuttuja esineitä; muun muassa Bilbon jalat sekä Sauronin kypärä. Kyseisen elokuvan maskit, rekvisiitat, lavasteet sekä digitaaliset erikoistehosteet olivat siis kaikki lähtöisin tästä kyseisestä työpajasta/museosta. Sisäänpääsy Wetaan oli ilmainen ja siihen kuului myös 25 minuutin videoesitys.

Rakennuksen yhteydessä sijaitsevasta myymälästä sai lisäksi ostaa niin paljon LOTR-krääsää, kuin vain matkalaukkuun mahtuu! Myytävänä oli muun muassa aidon kokoinen Klonkku, haltijakorvia sekä Arwenin kuolemattomuuskaulakoru.

Vaikken todellakaan ole mikään LOTR:n hc-fani, oli aika mielenkiintoista kuulla, että esimerkiksi kyseisen elokuvatrilogian maskeja sun muita tehtiin yhteensä seitsemän ja puolen vuoden ajan! Koska Wetassa esitetty videopätkä oli siis aika kattava, emme enää ottaneet maksullista kierrosta työpajoille, sillä siellä ei olisi edes saanut valokuvata.

Wetan jälkeen menimme rantaan lounaalle. Siellä olikin kivoja ravintoloita, joissa istuskella ja fiilistellä kuumaa auringonpaistetta sekä jääkylmää omppusiideriä. Tankkaamisen jälkeen oli taas energiaa jatkaa matkaa. Suuntasimme siis Cuba Streetille, joka oli kuulemamme mukaan yksi Wellingtonin kivoimmista kaduista. Ja olihan se söpö! Sieltä löytyi muun muassa lukuisia kahviloita, putiikkeja sekä vintage-liikkeitä.

Pyörittyämme aikamme Cuballa sekä muualla kaupungilla, oli jälleen aika suunnata leirintäalueelle yöksi. Käynti Wellingtonissa oli siis aika pintaraapaisu, mutta aikataulun ollessa melko tiukka se riitti meille ihan hyvin.

VIINITILAILUSTA

Hokitikasta taloauto körötteli Nelsoniin. Kylässä ei ollut mitään sen kummempia nähtävyyksiä, joka itse asiassa sopi meille ihan loistavasti. Saimme vain rauhassa hengailla leirintäalueella, pestä pyykkiä sekä grillailla auringonpaisteessa. Heti aamusta matka jatkui kohti Spring Creekin leirintäaluetta sekä Marlboroughn viinialuetta.

Ja siis en kestä miten ihanan viinitilan me löysimme! Minulle melkein tuli kyyneleet silmiin silkasta onnesta, sillä koko paikka oli ihan uskomattoman idyllinen ja kaunis! Nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan käsitteellä happy place, sillä Neudorf Vineyards oli juurikin sitä! Valmistautukaa kuvatykitykseen!

Kävimme myöhemmin myös Wairau River Wines-viinitilalla, jossa söimme viininmaistelun lisäksi lounaan. Lohisalaatti oli ihan järjettömän hyvää, mutta itse paikka ei yltänyt lähimaillekaan Neudorfia. Jos siis ikinäkoskaan satut olemaan huudeilla, Neudorfin viinitilalla käynti on ihan ehdoton must!!