Päätimme eräänä kauniina syyspäivänä lähteä ihan extempore retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon. Rehellisesti sanottuna kumpikaan meistä ei ole erityisen erähenkinen, joten olin jo henkisesti valmistautunut useisiin perheriitoihin sekä lentäviin esineisiin. Yllättävää kyllä, selvisimme hirvikärpäsistä, puskapissaamisista sekä litimäristä kengistä huolimatta vain yhdellä pienellä riidanpoikasella - jei!
Valitsimme reitiksi neljän kilometrin mittaisen Klassarinkierroksen, jonka alkupuoli oli ihan erityisen kaunis. Sammalten peittämä maa sekä tiheät puut saivat metsän näyttämään aivan satukirjamaiselta! Oikea vaatetus, mukavan aurinkoinen syyssää sekä repussa odottavat retkieväät tekivät kuin tekivätkin päivästä yllättävän mukavan - voisin siis hyvin lähteä toistekin eräilemään!
Vaikka päivä sujui muuten kaikin puolin mukavasti, Juti-parka koki reitin puolivälissä pienen vastoinkäymisen - hän nimittäin satutti anturansa johonkin, eikä voinut enää kävellä senttiäkään. Jutin mielestä paikalle olisi pitänyt tilata Mediheli, mutta hän joutui tällä kertaa tyytymään itsetekoiseen siteeseen (ettei potilas pääse nuolemaan haavaa) sekä loppumatkan kantokyytiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja potilas on henkisistä traumoistaan huolimatta edelleen vahvasti elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti