VUODEN TÄRKEIMMÄT JUHLAT

Kummityttömme täytti heinäkuun alkupuolella yhden vuoden ja sitä piti tietysti juhlistaa ihan kunnolla. Olin valmistanut juhliin ihanan mansikka-valkosuklaa-juustokakun, mutta päätin jälleen kerran hiukan soveltaa leipoessani ja jättää murto-osan liivatteista pois (koska liika kumisuus on ällöä). Ilmeisesti pari liivatetta lisää olisi kuitenkin ollut ihan hyvä idea, sillä kakku ei (luonnollisestikaan) ollut hyytynyt lähes ollenkaan. Se siitä juustokakusta sitten. Onneksi päivänsankarin Mummo oli valmistanut ihan sattumalta - tai ihan tietoisesti - myös varakakun, joten sen suurempaa kriisiä minun kakkukatastrofistani ei onneksi päässyt syntymään.

Itse päivänsankari ei ollut kakkugatesta millänsäkään, vaan pyöri koko päivän iloisesti ympäriinsä suloisessa tyllihameessaan. Kaikista mieluisin hetki taisi kuitenkin olla odotetusti lahjojen avaaminen. Paketeista paljastui vaikka mitä jännää ja uusilla leluilla leikittiin myöhään iltaan.

Koska toimin menestyksekkäiden catering- palvelujeni lisäksi myös juhlien koristelukomiteassa, olin tilannut lapsille rekvisiitaksi supersöpöjä kasvonaamareita. Jostain syystä naamarit eivät kuitenkaan olleet heidän keskuudessaan kovin suuri hitti, joten ne päätyivät lopulta meidän "aikuisten" kasvoille.

IHANISTA TALVIHÄISTÄ

Syy meidän Viron matkallemme ei siis suinkaan ollut Tallinnan viinaralli vaan ystäväpariskuntamme häät Viljandin suloisessa Olustveren kartanossa. En ole koskaan aiemmin ollut talvihäissä, mutta nehän paljastuivat ihan mielettömän tunnelmallisiksi sekä kaikin puolin ihanaksi ideaksi! Lisäksi ulkona tapahtunut vihkiminen oli myös ihastuttavan raikas valinta - siis muutenkin kuin vain siitä pienestä pakkasesta johtuen! (Tähän sellainen virnistysemoji.)

Juhlapaikkana toiminut upea kartano oli koristeltu muun muassa havuilla sekä kävyillä, jotka sopivat todella kauniisti talviteemaisiin häihin. Ja karkkibuffan lisäksi (ikuinen suosikkini, koska irtokarkkiaddiktio) häistä löytyi vielä kaakaobuffetkin! Se oli jopa ihan varastamisen arvoinen idea - jos siis ikinäkoskaan pääsen itse naikkariin...

Ainoa huono puoli tuossa koko illassa oli se, että unohdin ihan täysin ottaa kuvia! Ja suurin osa niistä muutamasta kameralta löytyneestä otoksesta oli jostain kumman syystä enemmän tai enemmän tärähtäneitä (pahoittelut siis vielä normaalia huonommastakin kuvanlaadusta). Mutta toisaalta tuo "kuvaamattomuushan" voi ainoastaan tarkoittaa sitä, että minulla on ollut kiirettä hauskan pitämisessä, joten en oikeastaan enää jaksakaan stressata paskoja huonoja kuvia. Pääasia on siis ehdottomasti se, että juhlat olivat todella hauskat! Ja siitä on mahtavien muistojen lisäksi todisteena vielä ainakin muutaman päivän ajan nauramisesta kipeytyneet vatsalihakset! Kiitos vielä ihanat A & V! <3

GAALASTA...

Vietimme lauantai-illan aavistuksen juhlavammin kuin yleensä, sillä meillä oli mieheni työpaikan vuosittainen iltapuku-gaala. Vaikka kotiuduimme juhlasta melko aikaisin (puoli yhden aikoihin), olo on kuitenkin hyvin kaukana freesistä. Sain laittaa peliin kaikki voimavarani sekä oksennuksenpidätyskykyni (tämä ei varmasti ole oikea sana), jotta pääsin raahautumaan iltakuudelta Bierstubeen wingsseille (pakollinen rituaali krapulassa). No onneksi tämä olotila loppuu ehkä jo keskiviikkoon mennessä...

Helmenharmaa iltapukuni on muuten muutaman vuoden takainen löytö Gina Tricotista ja olen nyt käyttänyt sitä parina vuonna putkeen. En vain näe mitään järkeä ostaa uutta mekkoa joka vuosi vain tuon yhden tilaisuuden takia (tai näkisin, ellen olisi näin köyhä), sillä yleensä iltapuvut eivät ole sieltä kaikista halvimmasta päästä. Ihan ensimmäiseen gaalaani tilasin netistä shampanjan värisen pitsimekon, joka paljastuikin lopulta aivan vitivalkoiseksi. Siinä vaiheessa minulla ei ollut enää aikaa etsiä uutta, joten painelin sitten gaalaan morsiuspuvussa ja kuuntelin koko illan onnitteluja "naimisiin menomme johdosta". Tästä viisastuneena olen jättänyt tämän asian tiimoilta nettikaupat rauhaan ja aion pitäytyä harmaassa mekossani niin kauan, kuin se vain mahtuu päälleni. Mekkojen kierrätys kunniaan!

Ja oli sitten kesä tai talvi, iltajuhla tai ihan normaali arki; käytän aina samaa tuoksusarjaa. Cleanin tuoksut ovat todella raikkaita ja se onkin tasan ainoa merkki, jonka tuoksuja suostun käyttämään. Jouduin alkuun metsästämään niitä vuosikaudet ulkomailta, kunnes ne lopulta rantautuivat myös Suomeen. Jei!

Tällä hetkellä suosikkini ovat Skin sekä Clean Ultimate, niihin ei vain kyllästy! Olen todella allerginen voimakkaille tuoksuille (siis en fyysisesti vaan henkisesti) ja mikään ei voikaan olla tuskaisempaa, kuin esimerkiksi pitkällä junamatkalla viereen istuva rouvashenkilö, joka on juuri ennen kotoa lähtöään uinut YSL:n Opiumissa. Tsiisus.

Iltapuvun kanssa suosin yleensä pitämään hiukseni kiinni. Se minulla oli tälläkin kertaa aikomuksenani, kunnes kaikki meni v****ksi. Muutaman kipakan kirosanan jälkeen heitin pinnit vessan nurkkaan ja painelin suihkuun pesemään hiukseni ja aloittamaan kaiken alusta. Näissä tilanteissa todella kadehdin miehiä, joiden ainoa panostus koko iltaan on suihkussa käynti. Kuinka epistä!!

P.s. Haluan tässä vaiheessa myös kirota jokaikisen YouTube tutorialin, joka liittyy millään lailla kampauksiin! Vaikka kuinka tekisi ohjeiden mukaan, ei lopputulos siltikään ole ikinä samanlainen. Tai siis edes LÄHELLEKÄÄN samanlainen. Damn you YouTube!!