MOKKAPALOISTA...

Leipominen on jo muutaman vuoden kuulunut lempiharrastuksiini ja erityisesti Kuopioon muutettuamme sille onkin jäänyt paljon enemmän aikaa. Harmi vain, että onnistumisprosenttini on edelleen melko alhainen. Tuntuu, että aina onnistuu joko ulkonäkö tai sitten maku (useasti tosin ei kumpikaan niistä), mutta täydellisen tuotoksen aikaansaaminen taitaa olla lähes haastavampaa kuin loton täysiosuma.

Mikä lieneekään syy, mutten ainakaan vielä ole heittänyt leivontatarvikkeitani parvekkeelta. Tosin muutama itkupotkuraivarikirkumiskohtaus per leipomiskerta on tässä taloudessa jo ihan normisetti. Eipä siis ihmekään, että aina kun alan kaivamaan leipomistarvikkeita keittiön kaapeista, poikaystäväni tekee välittömän katoamistempun kuntosalille. Kai se on sitten sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa... 

Yhden reseptin olen kuitenkin (lähes) aina hallinnut; mokkapalat. Ne ovatkin mielestäni 90-luvun ainoa asia, jotka ovat oikeutettuja uuteen tulemiseen (chokerit ja läskipohjakengät - really??). Mokkapalat on myös helppo valmistaa vaikka yllätysvieraille, sillä kaapistamme löytyy lähes aina kaikki tarvittavat ainekset. Tässä siis resepti parhaisiin mokkapaloihin ikinä (by Mama Linna)!

MOKKAPALAT

2 munaa

2 kkp sokeria

1 kkp maitoa

2 kkp vehnäjauhoja

2 tl  leivinjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaojauhetta

150 g voita (sulatettuna)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää vaahdon sekaan vuorotellen jauhoseosta sekä maitoa ja sekoita VAROVASTI "nostellen", ettei taikina lässähdä.

Lisää ihan viimeisenä jäähdytetty voi.

Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille/vuoalle ja paista uunissa 190 asteessa noin 5-10 minuuttia (jos taas teet paksumpana versiona vuoassa, niin noin 25 minuuttia).

Anna jäähtyä.

KUORRUTE

200 g tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

4 rkl voisulaa

2 rkl kaakaojauhetta

tilkka maitoa (lisää vähän kerrassaan, kunnes kuorrutuksen paksuus on sopiva)

Sekoita kunnes kuorrute on kiiltävää ja tasaista. Levitä se lopuksi jäähtyneen pohjan päälle.

Itse teen mokkapalat aina Arabian suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan, sillä tykkään kun niistä tulee paksuja ja meheviä. Nonparelleja olen inhonnut jo pienestä asti, joten niitä en käytä koskaan. Mokkapalat maistuvatkin minusta parhaimmilta ihan vain sellaisenaan - tosin luonnollisesti paksulla kerroksella kuorrutetta. Tällä kertaa ripottelin päälle kuitenkin "kaikkea mitä kaapista sattui löytymään" eli erilaisia pähkinöitä sekä keksin murusia. N-A-M!!

SULOISESTA KOTIPUTIIKISTA...

Kävin muutama päivä sitten vierailulla vanhan koulukaverini luona Tuusjärvellä. Päivillä on heidän kotinsa yhteydessä mitä suloisin pieni maalaisromanttinen putiikki, Rustiikki Sydän. Hän on siis valtavan taitava käsistään ja tekeekin ison osan putiikkinsa tuotteista ihan itse. Materiaaleina Päivi käyttää muun muassa rautalankaa, pitsiä sekä juuttinarua. Paikka on siis ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten tehkää ihmeessä kesällä pieni roadtrip idylliselle Tuusjärvelle! Tarkemmat yhteystiedot sekä aukioloajat löytyvät putiikin nettisivuilta.

Rustiikki Sydän onkin juuri niitä paikkoja, joissa ymmärtää itse olevansa täysin kykenemätön minkäänlaisiin kädentaitoihin. Minulle jo pelkkä irronneen napin ompelu on yhtä tuskaa, enkä voisi edes kuvitella yrittäväni esimerkiksi kutoa (vai neuloa?) villasukkia. Käsityöihmisenä olen siis totaalinen luuseri. On kuitenkin hieno nähdä mitä joku muu saa aikaan ihan vaikka pelkästä rautalangasta! Selailenkin täällä juuri Pinterestiä ja fiilistelen mitä kivaa voisin seuraavaksi tilata Päiviltä ihan mittatilaustyönä.

Niin ja sitten se toinen syy vierailuun... No nämä kuukauden ikäiset karvapallerot! Perhe Kärppä oli siis vastikään saanut viisi uutta perheenjäsentä ja tietysti tulokkaisiin piti päästä tutustumaan. Ja vaikka Juti onkin kokonsa puolesta ikuinen pentu, niin meinasin kyllä sulloa lähtiessäni pari vauvelia käsilaukkuuni. Siis voiko maailmassa olla mitään suloisempaa kuin koiranpennut?!?

Maksimekko oli muuten tälle vierailulle todella epäonninen asuvalinta, sillä juuri kun sain yhden kaverin neulahampaat irroitettua sen liehuhelmasta, olivat jo neljä muuta iskeneet omansa kiinni toiselta puolelta. Ja vaikka mekolle pitääkin ehkä suorittaa hienoista damage controllia, ei tuollaiselle naamalle vaan voi olla vihainen!

KESÄASUSTA...

Maksimekot ovat i-ha-ni-a!! Olkoot muodissa tai ei, mutta tulen satavarmasti käyttämään niitä joka ikinen kesä tästä ikuisuuteen! Niiden kanssa voi olla vaikka kuinka turvonnut vatsa tai vaikka kuinka karvaiset sääret, eikä kukaan huomaa mitään. Se onkin siis loistava turva-asu, jos ei hätäpäissään keksi muuta (tai jaksa sheivata)!

Käväisin siis pari päivää sitten entisellä työpaikallani Gina Tricotissa ja heti astuessani sisään ex-pomoni huusi minulle innoissaan: "Laura minulla on sinulle mekko!!" Ja hyvinhän se Anne minun vaatemakuni näköjään tuntee, sillä kiikutin kukkamekon samointein kassalle.

Yleisin ongelmani maksimekkojen kanssa on niiden pituus. Moni, ihana mekko on jäänyt kauppaan, sillä ne ovat olleet minun 168-senttiselle vartalolleni aivan liian pitkiä. Tämän mekon kohdalla pituus on kuitenkin ihan täydellinen ja sitä pystyy myös aavistuksen verran säätelemään vyötäröllä olevan kuminauhan avulla. Kiitokset siis vielä loistavasta palvelusta sinne Matkukseen, sillä tämä yksilö oli todellinen löytö!

AURINKOLASIT: RAY-BAN

FARKKUTAKKI: H&M

MAKSIMEKKO: GINA TRICOT

HAPSULAUKKU: MONSERAT DE LUCCA

AAMUPALASTA...

Tunnustus. Olen aamuisin maailmankaikkeuden ärsyttävin ihminen. Kaikki minun kanssani ikinä asuneet voivat varmasti mielellään toimia todistajina tässä asiassa. Olen siis niiiin ei-aamuihminen, ettei minulle edes voi puhua ensimmäiseen tuntiin. En myöskään voi syödä heti herättyäni, vaan minun täytyy saada rauhassa päästä yli "aamuärtyneisyydestäni" (the understatement of the year), jotta ylipäänsä saan mitään kurkustani alas.

Aamupalasta onkin viime aikoina alkanut jo muodostua todellinen riesa. Vatsaongelmieni takia olen yrittänyt välttää leivän syöntiä aamupalaksi (ainoa aika päivästä jolloin ylipäänsä söisin muutenkaan leipää) ja puurokaan ei enää millään mene alas. Aamuisin en myöskään jaksa alkaa väkertämään mitään ihmeellisempää (koska muutenkin ärtynyt), joten olen yrittänyt keksiä jotain todella helppoa, joka valmistuisi noin puolessa sekunnissa.

Kaverini suositteli minulle aikoinaan chian siemenistä tehtyjä sörsseleitä, mutta se koostumus (ja maku) on ollut niin ällöttävä, etten todellakaan ole saanut niitä alas kuin puolipakolla. KUNNES. Eräänä päivänä pahan mantelimaidon ollessa lopussa, keksin sekoittaa siemenet mustikkakeittoon. Lisäsin joukkoon myös kaurahiutaleita sekä turkkilaista jogurttia ja voila! Siis hyväähän se sotku ei edelleenkään ole, mutta kuitenkin "ei niin pahaa", että sen saa hyvin kurkusta alas - myös aamuisin!

Ja jos nyt joku siellä tässä vaiheessa sanoo, ettei siemeniä jostain ihmeen syistä saisi liuottaa juuri mustikkakeittoon, niin tulen ehkä kokemaan jonkin asteisen henkisen romahduksen!! Tämä aamupala siis sopii minulle aivan täydellisesti, sillä se tosiaan valmistetaan jo edellisenä iltana jääkaappiin "muhimaan". Lisäksi pidän jääkaapissa aina valmiiksi keitettyjä kananmunia, jotka vielä hiukan täydentävät aamupalaa ja pitävät nälän kauemmin poissa. Aamupala-ongelma on siis ratkaistu ainakin toistaiseksi, woop woop!

Tuo ihana, pyöreä pyyhe on muuten nettikaupasta nimeltään Sundripped UK. Se oli vain niin syötävän suloinen, että se oli pakko saada! Rakastuin erityisesti pyyhkeen hapsuihin, i-ha-nat!

Huom! Tämä "aamupalakuva" on kuvattu kahdentoista maissa päivällä, siksi siis kykeneväisyys hetkelliseen panostukseen.

PUHTAISTA HIUKSISTA...

Eilen päätin, että nyt on hyvä päivä ottaa asukuvia! Asialla ei siis ollut mitään tekemistä esimerkiksi sään kanssa, vaan ihan vain ja ainoastaan sen, että pesin pitkästä aikaa hiukseni.

Minä siis vihaan hiustenpesua ja yritänkin aina venyttää pesuväliä niin pitkäksi kuin vain mahdollista. Voitte siis arvata, että kuivashampoo on tässä taloudessa aika kovassa käytössä... 

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään itse siitä pesusta, vaan ennen kaikkea hiusten kuivaamisesta. Voiko enää olla mitään ärsyttävämpää puuhaa, kun siitä kuuluu vielä niin kova metelikin?!?

Jos minulla siis ei ole mitään sen kummallisempia menoja, pesen hiukseni ehkä kaksi kertaa viikossa. Tosin olen kuullut, että nykyään sitä pidettäisiin jo melkein parempana vaihtoehtona, kuin päivittäistä hiustenpesua. Eli komento takas! Vetoan harvalla pesuvälillä sittenkin hiusteni hyvinvointiin sekä terveyteen (enkä siis siihen, että olen vain yksinkertaisesti todella laiska pesemään niitä)!

Puhdas tukka ansaitsikin siis lähteä keskustaan terassikahville (tosin minun tapauksessani vishylle). Seurakseen se sai ihanan By Malene Birgerin rusettitakin, jota olen jostain mysteerisestä syystä säästellyt "erityistilaisuuksiin". Ikäväkseni joudun kuitenkin toteamaan, ettei niitä ole. Siis juurikaan koskaan. Eli takki pääseekin nyt myös ihan arkikäyttöön.

TAKKI: BY MALENE BIRGER

AURINKOLASIT: RAY-BAN

RANNEKELLO: MICHAEL KORS

CLUTCH: LV

FARKUT: GINA TRICOT

KENGÄT: MANGO

VALKOISESTA HYMYSTÄ...

On olemassa yksi tuote, jota olen ostanut jokaiselta Yhdysvaltoihin suuntautuneelta matkaltani ja se on Crestin Whitestrips-valkaisuliuskat. Vaikken ole ikinä juonut kahvia, teetä tai punaviiniä - saati sitten polttanut tupakkaa, on hammasluuni aina ollut melko keltainen jo ihan luonnostaan (mikä on aina ollut minusta todella suuri vääryys). Joku suositteli minulle aikoinaan näitä liuskoja ja olen ehdottomasti jäänyt koukkuun!

Liuskojen käyttö on uskomattoman helppoa ja todella edullinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi hammaslääkärin suorittamaan hampaiden valkaisuun. Lisäksi valkaisuliuskat eivät aiheuta (itselläni) kuin ihan pientä vihlontaa ensimmäisen valkaisupäivän aikana, joten tämä on myös paljon kivuttomampi vaihtoehto saada kaunis, valkoinen hymy.

Jos kuitenkaan Jenkki-matkaa ei ole lähiaikoina tiedossa, voi tuotteita tilata myös netistä. Itse olen pariin kertaan turvautunut Isosmilen nettisivuihin, josta tuote toimitettiin nopeasti kotiin. Heidän valikoimistaan näkyy löytyvän myös Crestin hammastahnaa, joka sekin on vakkarituote meidän kylpyhuoneen kaapissamme. 

Tuotteiden hinnat ovat toki huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi New Yorkin DUANEreadessa, joten ihan ensisijaisesti suosittelenkin vain matkaa Nykkiin.

 

 

Huom! Postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan olen valitettavasti joutunut ostamaan tuotteen omilla rahoillani.

TREFFIPUBISTA...

Helsinki-reissun viimeinen päivä oli ihan yhtä kiireinen kuin ne kaikki muutkin. Päivällä kävimme moikkaamassa ihanaa Mummiani ja loppuilta olikin varattu ystävän yllätyssynttäreille sekä Treffipubille. Niin ja vähän jääkiekollekin.

Mitä vielä Kuopioon tulee, niin sen kaikkien aikojen suurin puute taitaa olla Stockmannin puuttuminen. Perjantait tuntuivat aluksi todella ankeilta, kun ei voinut käydä tyhjentämässä tiliä Stockan Herkkuun. Alan pikkuhiljaa pääsemään yli asiasta (no en oikeasti), mutta Stockmann kuuluu AINA vierailukohteisiini käydessäni Helsingissä.

Tämän kertainen pikavisiitti tuotti yhden heräteostoksen. Mukaan tarttui siis MACin Freckletone-huulipuna sekä siihen sointuva double-time-rajauskynä. En ole vielä oikein päättänyt mitä mieltä olen uudesta läskin värisestä huulipunastani, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Suosin kuitenkin yleensä tummaa silmämeikkiä, joten neutraali huulipuna saattaisi aavistuksen lieventää sitä "drag queen-fiilistä", joka syntyy kun kävelee näin kesäaikaan vahvassa iltameikissä keskellä kirkkainta päivänvaloa (vaikka siis oikeasti ilta).

Illan asun keskipiste oli jättisuuri statement-kaulakoru, jonka löysin ihanasta Happiness Boutiquesta. Teki muuten todella tiukkaa jättää ostokset vain tuohon yhteen kaulakoruun, sillä sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa!

Illalla suuntasimmekin sitten kohti Herttoniemeä. Olen kuullut Treffipubista paljon kehuja, joten olikin ihan huippua päästä itsekin testaamaan kyseinen paikka. Meille oli varattu "yllätysmenu", joka saattoi nimensä mukaisesti sisältää melkeinpä mitä tahansa. Ainut asia mikä minulta jäi maistamatta, oli alkuruokalankulta löytyneet mustekalat (se koostumus on vain niin yök), mutta muuten menu yllätti todella positiivisesti! Ruoka oli juurikin niin hyvää, kuin olin kuullutkin!

Ja vaikka Treffin kuuluisan hampurilaisen pihvi olisi saanut olla makuuni vähän kypsempää, onnistuin kuitenkin hetkellisesti pääsemään asiasta yli ja syömään purilaisen oikein hyvällä ruokahalulla. (Olen siis juurikin niitä ruokavammaisia, jotka eivät voi syödä mitään raakaa. Tai edes puoliraakaa.)

Parasta koko illallisessa taisivat kuitenkin olla nuo bataattiranskikset. Siis NAM! Olisin voinut syödä niitä vaikka kilokaupalla, jos minulle vain olisi sattunut vähän löysemmät housut jalkaan (NEED to know-information kaikille Treffiin menijöille)!