SISILIA ROADTRIPISTÄ VOL 3...

PÄIVÄ 4

Sciaccan pimeässä illassa viinitellessämme päätimme extempore varata seuraavaksi yöksi huoneen viinitilalta ja päädyimme pienen googlailun jälkeen paikkaan nimeltä Agriturismo Tarantola. Lähdimmekin siis heti aamusta ajelemaan suoraan maatilalle.

Tarantolaa pitää käsittääksemme vanhempi pariskunta, mutta me ehdimme tapaamaan ainoastaan tämän kyseisen herrasmiehen. Ja nimenomaan paino sanalla "herrasmies", sillä tuossa herrassa yhdistyi kaikki mahdolliset kliseet italialaisista miehistä; sieltä tuli siis sekä käsisuudelmia että niitä "Bella Laura"-huudahduksia. Mutta ei siis suinkaan sellaisella limaisella tavalla, vaan pikemminkin hyvin herttaisella.

Huoneemme ulkopuolelta.

Agriturismo Tarantola oli hyvin ikimuistoinen ja jännä paikka yöpyä, mutta eihän siellä totuuden nimissä ihan hirveästi tekemistä ollut. No, yleisen samoilun sekä viininjuonnin lisäksi siis. Pidemmäksi aikaa en siis voi paikkaa suositella - ainakaan tällaisille aktiivimatkaajille. Mutta yksi yö on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Ja jos vain matkalaukkumme eivät olisi olleet jo lähtiessä ylipainoisia, mukaan olisi ehdottomasti tarttunut pari pulloa kyseisen viinitilan omaa viintä. Nyt jouduimme kuitenkin valitettavasti jättämään pullot tilalle, sillä mielessä oli vielä elävästi lähtöselvitysvirkailijan vihainen mulkaisu puntarilukemamme nähtyään... No, onneksi emme ole nirsoja valkkarimme suhteen (lue: siis ylipäänsä erota minkäänlaisia eroja viineissä), vaan kaikki menee mukisematta alas.

...jatkuu.

HUOM! Roadtripin aiemmat osat löytyvät täältä sekä täältä.

MERIHENKISESTÄ ASUSTA...

Koska vihaan urheilua, käyn sattuneesta syystä myös hyvin harvoin urheiluliikkeissä. Viikonloppuisella Matkus-reissulla mieheni kuitenkin halusi pistäytyä Stadiumissa ja yllättäen minä olinkin se, joka käveli liikkeestä ulos ostoskassin kanssa. Enhän minä tietenkään mitään urheilullista ostanut, vaan ihan täydellisen mallisen raitapaidan! Samaa paitaa löytyi liikkeestä myös monissa eri väreissä sekä raitakuosissa, joten minun on kyllä pakko hakea näitä lisää! Harmaa, musta ja valkoinen menee siis välittömästi ostoslistalle, sillä tuollaiset ohuet "pitkähihaiset t-paidat" ovat aivan täydellisiä esimerkiksi neuletakkien alla. 
(Ps. Pitkähihainen t-paita on muuten ehkä dorkimman kuuloinen vaatekäsite ikinä. Mutta millä muullakaan nimellä niitä voisi kutsua..? Joten menkööt nyt paremman puutteessa.)

HATTU: GENUINE PANAMA HAT

AURINKOLASIT: PRADA

PAITA: STADIUM

HAME: COS

LAUKKU: MICHAEL KORS

BALLERINAT: MANGO

SISILIA ROADTRIPISTÄ VOL 2...

PÄIVÄ 2 1/5

Tietyissä määrin hiukan epäonnistuneen Etna-reissun jälkeen ajoimme supersuloiseen Modican pikkukylään, joka oli kuin suoraan jostain satukirjasta. Varaamamme B&B, Palazzo il Cavaliere, oli sekin sekä sijainniltaan, että söpöyssijoitukseltaan ihan loistava valinta! Modica olikin juuri se toinen kylä, jossa olisimme mielellämme viihtyneet pidempäänkin; kaikin puolin todella idyllisen sekä viihtyisän näköinen paikka!

Ei Modicassa käsittääkseni mitään kirkkoja ihmeellisempiä nähtävyyksiä ole, mutta meille riitti sillä hetkellä täydellisesti vain samoilu ihanilla pikkukujilla. Niin ja tietysti kaunis terassiravintola, lasi kylmää valkkaria sekä herkullinen pasta-annos. Italiaa parhaimmillaan!

Näkymä Palazzo il Cavalieresta.

Cocktail bar Mamma Mia.

PÄIVÄ 3

Modicasta ajelimme Ennan suosittuun Outlet-kylään. Välillä matka kulki pitkin sellaista kinttupolkua, että olen melko varma sisäelinteni vaihtaneen paikkaa. Kaiken lisäksi outletista tarttui mukaan ainoastaan CK:n rintsikat, Ralph Laurenin pitkähihainen t-paita sekä CK:n uimahousut (not for me), joten paikka ei siis ollut mitään verrattuna esimerkiksi Miamin Sawgrass Mills'iin. Valikoima olikin siis suurimmaksi osin halvannäköisiä lumppuja, mutta tulipahan käytyä!

Outlet.

Outletista lähdimme ajelemaan Agrigentoon, jossa kävimme pikaisesti tutustumassa Temple Valley'yn. Paikka oli ihan käymisen arvoinen, vaikka ikivanhojen kivikasojen sijaan minun mielenkiintoni kohdistuikin lähinnä katukoirien syöttämiseen Jutin tulkkariherkuilla... Koirat vaikuttivat kuitenkin olevan suhteellisen hyvässä kunnossa, joten säästyin tällä erää onneksi suuremmilta kyyneltulvilta (=siis itkin hieman "hillitymmin").

Agrigentosta jatkoimme matkaamme pieneen Sciaccan kaupunkiin. Olimme kuitenkin perillä melko myöhään, joten Sciaccan kuvasaldo jäi pimeydestä johtuen melko köyhäksi. Tai no, lähestulkoon olemattomaksi.

Tuulinen Temple Valley.

...jatkuu.

HUOM! "Sisilia roadtripistä vol 1" löytyy täältä.

MÄNTYSUOVAN TUOKSUISISTA MATOISTA...

Poikaystäväni loma alkaa lähestyä loppuaan, joten näin viimeisen viikonlopun kunniaksi onkin hyvä tehdä suursiivous. Siihen kuuluu luonnollisesti myös mattojen pesu. Matto-raukkamme ovatkin viime aikoina olleet kovilla, kun ystäväpariskuntamme koiralla on alkanut merkkailuvaihe. Onneksi Benji kuitenkin leikataan kohta, joten mattommekin saavat (luultavasti) elää rauhassa elämänsä loppuun saakka.

Löysimme viime kesänä Kuopiosta tosi kivan pesupaikan, joten mattojen hinkkaus ei tuntunut lainkaan niin ankealta kuin olisi saattanut luulla. Tosin pakko myöntää, että mies oli meillä se joka hoiti sen suurimman hinkkauksen... Kyllä minäkin kovasti yritin osallistua, mutta ilmeisesti lopputulos ei miellyttänyt tiukkaa "työnjohtajaa" ja hän lähettikin minut matkoihini (=siis katsomaan vierestä).

Mikään ei ehkä olekaan ihanampaa, kuin puhtaat matot ja kotiin tulviva mäntysuovan tuoksu! (Tai no itse asiassa on montakin asiaa, lähinnä puhuin nyt vain tuollaisista kodinhoidollisista asioista.) Edellyttäen siis, että matot ovat vielä paikoillaan kun menemme illalla hakemaan niitä takaisin... Vähän siis jännitystä elämään! 

(Pakko myöntää, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt millaiset ihmiset käyvät varastamassa toisten mattoja?? Tähän loppuun vielä sellainen ihmettelevä emoji, jonka silmät ovat suunnilleen lautasen kokoiset.)

SISILIA ROADTRIPISTÄ...

PÄIVÄ 1

Lensimme Helsingistä Sisilian Cataniaan, josta lähdimme samantien huristelemaan vuokra-autolla kohti Taorminaa. Olimme varanneet yön suloisesta Villa Sara B&B:stä, jota pyöritti ihana mummeli, joka näytti vähintäänkin satavuotiaalta. Mummo ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta pärjäsimme elekielellä aivan mainiosti.

Taormina paljastui todella söpöksi pikkukyläksi! Tosin huimat korkeuserot (=noin triljoona porrasta) sekä reilun 30 asteen helle saivat aikaan sen, että sain samantien unohtaa haaveet näyttää edes jossain määrin freesiltä loman aikana. Siellä paineltiin siis menemään meikit (ne vähäisetkin) valuneena pitkin naamaa ja selkä totaalisen märkänä hiestä. Mutta itse Taormina oli ihanan idyllinen ja maisemat aivan huikeita! Olisimme siis mielellämme viihtyneet siellä vähän pidempäänkin.

PÄIVÄ 2

Heräsimme ajoissa ja lähdimme ajelemaan Etnalle. Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli kävellä huipulle noin 2400 metristä, johon gondolihissit jättivät meidät. Kävelyä olisi siis kertynyt mutkitellen noin kolmisen kilometriä. Lopputulos oli kuitenkin se, että pääsimme kipuamaan 50 metriä ja olin siinä vaiheessa ehtinyt valittaa jo noin 78 eri asiasta. Listaan kuului muun muassa 30m/s puhaltava JÄÄTÄVÄ vastatuuli, vaikeus hengittää, hiekka sieraimissa, hankaavat kengät, korvasärky (johtuen myrskytuulesta) sekä huonosti olevat alkkarit. Tuona hetkenä minulle muistui myös elävästi mieleen, miksi vaellus ei kuulu harrastuksiini... Niinpä käännyimmekin sitten takaisin ja kävimme ostamassa liput huipulle vievään maastoauto-linja-autoon (varmasti juurikin se k.o. auton virallinen nimike). 

Kokemus kokonaisuudessaan ei kuitenkaan päädy lähellekään koko reissun ikimuistoisimpia hetkiä, sillä huipulla (oman arvioni mukaan) noin 60m/s puhaltava VIELÄKIN JÄÄTÄVÄMPI tuuli sai lähinnä aikaan vain sen, että maisemien katselemisen sijaan yritin vain parhaani mukaan olla kuolematta hypotermiaan tai vuorelta alas syöksymiseen.

...jatkuu.

SAFARISTA...

Kävimme Tansaniassa safarilla vuoden 2015 joulukuussa ja se oli kyllä ehdottomasti hienoimpia matkakokemuksia ikinä! Varasimme safarin jo etukäteen Suomesta ja lukuisten googlettamisien jälkeen päädyimme Bobby Camping Safari-nimiseen  matkanjärjestäjään, sillä se oli saanut paljon kehuja. Ja kaikki kyllä sujuikin ihan suunnitelmien mukaan, vaikka olimme henkisesti valmistautuneet jo melkeinpä kaikkeen mahdolliseen... no koska Afrikka.

Safarimme kesti kokonaisuudessaan kolme päivää ja maksoi noin 500€/hlö. Hintaan sisältyi kaikki mahdollinen  henkilökohtaisesta oppaasta kyyteihin sekä omaan kokkiin. Yöpyminen tosin tapahtui teltoissa aidatulla "leirintäalueella", joka oli tällaiselle anti-ulkoilma-ihmiselle todellinen extreme-kokemus. Lisää jännitystä toi ensimmäisen yön ukkosmyrsky hc-rankkasateineen, jolle "vedenpitävät" telttammekin joutuivat lopulta antautumaan. Heräsimme siis aamulla (jos melkein koko yön valvomisen jälkeen voi vielä käyttää sanaa "herätä") noin kymmenen sentin syvyisestä vesilätäköstä teltan pohjalta.  Toisessa yhteydessä tuollainen kokemus olisi luultavasti lähinnä johtanut kiukutteluun ja v-tukseen, mutta koko tilanteen absurdius (=kuoleman pelkoista telttailua keskellä pimeintä Afrikkaa) teki siitä lähinnä jo melkein huvittavan.

Telttailusta huolimatta kokemus oli siis aivan huikea! Meillä oli todella hyvä opas, jonka avulla onnistuimme bongaamaan kaikki Big Fiven villieläimet - tai no, leopardia lukuunottamatta. Leopardin sijaan näimme kuitenkin kolme gebardia syömässä juuri saalistamaansa antilooppia, joten minusta se melkeinpä jyrää pelkän leopardin näkemisen. Lisäksi minulla ei ole rehellisesti sanottuna mitään hajua mitä eroa noilla eläimillä edes on, joten olen täydellisen tyytyväinen bongaustulokseemme!

Lisäksi näimme suurimman osan eläimistä todella läheltä, joka oli tällaiselle perus eläintarhoja välttelevälle (no eihän ne eläimet vain kuulu sinne) ihmiselle todella jännä kokemus. Vaaratilanteiltakaan ei tosin vältytty, sillä hyvin pahalla tuulella ollut sarvikuono meinasi yhdessä vaiheessa hyökätä edessämme olleen auton kimppuun. Taisi sen kulkuneuvon ihmisillä hiukan jo lorahtaa housuun, kun sarvikuono lähti juoksemaan sataaviittäsataa heidän autoaan kohti. Pari metriä aiemmin se kuitenkin veti jarrut pohjaan ja pääsimme kaikki huokaisemaan helpotuksesta.

Safarimme päätteeksi kuskimme vei meidät vielä käymään matkan varrella sijaitsevassa kotitalossaan, joten pääsimme etuoikeutetusti vielä tutustumaan hänen kotiinsa sekä perheeseensä. Onneksi olimme kuitenkin varautuneet tällaisiin iloisiin yllätyksiin ja pääsimmekin ilahduttamaan perheen lapsia suomalaisilla Muumi-karkeilla sekä värityskirjoilla.

OUDOISTA FAKTOISTA VOL.2...

- Rakastan Disney-leffoja! Ja siis nimenomaan niitä vanhoja, piirrettyjä versioita! Suosikkejani ovat Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö sekä Aladdin. Niin ja tietysti Leijonakuningas sekä Tarzan!

- Luen salaa Vauva.fi-sivuston keskusteluja. Siellä on välillä vain niin järkyttävän hauskoja (=täysin päättömiä) juttuja, että sivusto on ihan täysin koukuttanut minut!

- En ole ikinä myöhässä. Mistään. Päinvastoin, olen aina joka paikassa etuajassa, mikä on oikeasti jo todella rasittavaa. Lisäksi kaikki läheisimmät ystäväni sattuvat AINA olemaan sellaisia, jotka ovat poikkeuksetta myöhässä tapaamisesta kuin tapaamisesta. Arrgggh miten raivostuttavaa!

- Pelkään hammaslääkäriin menoa niin paljon, etten edes kehtaa näin julkisesti myöntää kuinka kauan viime käynnistäni on. Luultavasti ainoa tapa, jolla minut ikinä saisi hammaslääkäriin olisi nukutus. Tai sitten aivojen vaihto.

- En pidä vedestä, enkä siis myöskään uimisesta. En enää edes muista monta vuotta "talviturkkini heittämisestä" on, sillä en ikinä käy uimassa Suomessa. Vesi täällä ei vain yksinkertaisesti ole koskaan niin lämmintä, että suostuisin kastautumaan.

 - Minulla on jonkin asteinen pakkomielle siihen, että vessapaperirulla on telineessään oikein päin. Ja se ainoa oikea tapa käyttää vessapaperia on niin, että paperi rullautuu ylhäältäpäin. Pakkomielteeni on mennyt jopa niin pitkälle, että vaihdan jokaisessa käymässäni vessassa rullan aina oikeinpäin - oli paikka sitten ihan mikä tahansa. Myönnän tämän kyllä olevan hiukan sairasta.

- Vaikka säälin karjaeläimiä, en silti koskaan voisi ruveta kasvissyöjäksi. Avokadopasta onkin tasan ainoa kasvisruoka, mitä suostun syömään, sillä kaikki muut maistamani ovat poikkeuksetta vain "jääneet uupumaan jotain" (=lihaa).

Huom! "Oudoista faktoista vol.1" löytyy täältä!)

-