SAIRASTUVASTA

Terkkuja sairastuvalta! Tosin minä olen tällä hetkellä se tämän talouden ainoa terve, pojat ovat nimittäin ne jotka sairastavat. Sille isommalle iski kuumeflunssa ja Jutilla taas on joku inhottava suolistotulehdus.  Voi raukkoja.

Kotona työskentelyssä on tällaisissa tapauksissa kuitenkin se hyvä puoli, että olen voinut juosta hakemassa pojille lääkkeitä sekä muita elintärkeitä juttuja (kuten esimerkiksi Arnoldsin donitseja). Ainakin minulle itselleni tulee kuumeessa usein hyvin erikoisia mielitekoja - olen joskus syönyt kaksi päivää putkeen pelkkiä juustonaksuja - joten en missään tapauksessa kyseenalaistanut noita donitseja.

Ja eikö flunssaan auta aina joku hyvä keitto? Tosin asiaan ei taida olla sen kummempia tieteellisiä faktoja, mutta sairaspäivän ruokalistalla oli joka tapauksessa kermaista lohikeittoa. Hyvin se tuntui isommalle potilaalle maistuvan, vaikka nuha olikin vienyt suurimman osan makuaistista. Itse asiassa jopa ihan hyvä niin, sillä maustaminen ei ole ikinä ollut vahvimpia osa-alueitani - etenkään keittoruuissa. Niihin on vain jotenkin todella vaikea saada makua!

Loppuilta meneekin sitten melkeinpä vain sohvalla möllöttäen, sillä kumpikaan pojista ei sattuneesta syystä ole mitenkään erityisen seurallisella tuulella. Niinpä siis Netflixistä löytynyt uusi lempparisarja Outlander pyörimään, Juti kainaloon nukkumaan ja peitto korville.

TOIPUMISESTA

Vaikka seuraava viikonloppu on enää vain parin päivän päässä, täällä toivutaan edelleen vielä siitä aiemmastakin. Perjantai sujui kuitenkin vielä ihan rauhallisesti treffi-illan merkeissä ja kävimme pitkästä aikaa elokuvissa. Sully osoittautui oikein mieluisaksi, vaikkakin lentoemäntätaustastani johtuen veteen "ditsaaminen" olikin aika tunteellista katsottavaa. Itkuhan siinä taas tuli, vaikka tarinan loppu olikin erittäin hyvin tiedossa.

Lauantai menikin sitten taas vähän vauhdikkaammin, sillä juhlimme ystäväpariskuntamme uutta kotia tupareiden merkeissä. Ja voi luoja mikä olo. Alkoholin määrällä ei minun tapauksessani ole mitään merkitystä - voin siis illan aikana juoda joko 3 lasillista tai 30 (tässä ehkä "pientä" liioittelua), mutta krapula on silti aina sama. Kuinka epäreilua! Koko sunnuntai menikin sitten sohvalla peitto korvissa ja ilmeisesti myös Juti taisi samaistua olotilaamme, sillä sekin nukkui ihan koomaisena vieressä koko päivän.

Tupareihin pääsi myös ensi kertaa testiin tämä Zaran nettikaupasta löytämäni tyllihame. Saksittuani hameen helmaa hieman lyhyemmäksi (eihän tylli muuten purkaudu..?), se osoittautui ehkä vieläkin täydellisemmäksi löydöksi! Jei!

MAUSTEISESTA OMENAKAKUSTA

Törmäsin täällä niin söpöön omenakakkureseptiin, että sitä oli pakko kokeilla. Kuivakakut eivät kuitenkaan ole uudesta tulemisestaan huolimatta ollenkaan minun juttuni (ne nyt vain ovat ankeita - olivat ne sitten ruokamuodissa tai eivät), joten alkuperäinen resepti meni taas melkein kokonaan uusiksi. Vaniljatäytteen lisääminen olikin ihan todella hyvä idea, sillä ilman sitä kakku olisi mielestäni jäänyt melko kuivakaksi.

MAUSTEINEN OMENAKAKKU

1 kananmuna
vajaa desi sokeria
reilu desi vehnäjauhoja
0.5 tl vaniljasokeria
0.5 tl inkivääriä
1 tl kanelia
50 g voisulaa

TÄYTE:

30 g voisulaa
1/3 pussi vaniljakastikeaineksia
1 rkl sokeria
100 g vaniljarahkaa
1 kananmuna

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (18cm).
Pilko omenat lohkoiksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siirrä odottamaan hetkeksi.
Vatkaa muna sekä sokeri vaahdoksi ja lisää vuorotellen sekä kuivia aineita että voisulaa. Sekoita hyvin varovasti "nostellen".
Kaada taikina vuokaan.

Tee nyt täyte.
Sulata voi. Sekoita joukkoon ensin vaniljakastikeainekset ja sitten loput aineet.
Sekoita tasaiseksi ja lisää varovasti taikinan päälle.
Tasoita hellästi nuolijalla ja lisää lopuksi omenalohkot. Ripottele päälle vielä hiukan kanelia.
Paista 185 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen irtopohjavuoan irroittamista.

VIIHDETOIMITTAJAN TYÖSTÄ

Olen nyt muutaman vuoden työskennellyt muiden hommieni ohella freelancer-viihdetoimittajana ja työ tuntuu poikkeuksetta herättävän kanssaihmisissä aina paljon kiinnostusta. Eli siis ei, en kyttää puskissa julkkisten kotitalojen ulkopuolella. En myöskään keksi tekstejä omasta päästäni, vaan kirjoitan sen mitä haastateltava on minulle sanonutkin.

En ole ikinä voinut sietää "minusta on mukava tavata mielenkiintoisia ihmisiä"-kliseetä, mutta tässä työssä se todellakin pitää paikkansa. Nuo ihmiset ovat nimittäin tuoneet mukanaan ehkä vieläkin mielenkiintoisempia tilanteita, joita on varmasti hauska muistella kiikkustuolissa sitten muutaman vuoden päästä... Yhtenä päivänä sitä on saanut huomata olevansa taikuri Jori A. Kopposen kahtiasahattavana (onko tämä edes sana?), toisena strippiklubilla erään suositun laulajan kanssa ja kolmantena liimaamassa Henna Peltosen bikineiden alaosaa fitness-kilpailua varten. On minua jopa kosittukin erään tunnetun artistin toimesta (ai niin, se vastaus on muuten vieläkin antamatta...).

Haastattelemassa (ihanaa!) Jari Kurria Moskovassa. Kuva: Kari Pekonen.

Henna Peltosen kanssa Bikini Fitness-kisoissa Albaniassa. Kuva: Kari Pekonen.

Saunomassa Teemu Roivaisen kanssa. Kuva: Isto Rapik.

Yhdessä vietetyt hauskat hetket ovat "tehneet tehtävänsä" ja monesta haastateltavasta onkin vuosien varrella tullut läheisempiä. Olemme siis nykyään yhteyksissä myös työasioiden ulkopuolellakin ja mikäs sen kivempaa!

Uusien ystävien sekä tuttavuuksien lisäksi työ on tuonut mukanaan myös paljon matkustelua sekä jänniä tilanteita. Olen päässyt muun muassa tuomaroimaan Hymytyttö-kilpailuja, matkustamaan Jokereiden kanssa ympäri Venäjää, hengailemaan Jonne Aaronin treenikämpällä, yöpymään Miss Suomen kotona sekä saunomaan Teemu Roivaisen kanssa. Jos siis jokin työ voi OIKEASTIKIN olla hauskaa, niin se on juuri tämä!

Eukonkannon MM-finaalissa. Kuva: Isto Rapik.

Kuvauksissa Kanarialla Maria Tyysterin kanssa. Kuva: Isto Rapik.

Miss Suomi-kiertueella Alanyassa. Kuva: Laura Linna.

LASAGNESTA

Syksy ja viilenevät ilmat tuovat mukanaan myös hiukan raskaammat ruoat. No, ainakin täällä meillä. Lasagne on tässä taloudessa yleensä myös viikonloppuruoka, sillä sen valmistus tunnetusti ottaa oman aikansa. Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että valmistukseen käytetty aika ja vaiva ovat todellakin sen arvoiset!

Olen tehnyt lasagnea tällä kyseisellä reseptillä jo vuosia, mutta ohjeen alkuperä on ikävä kyllä hämärän peitossa. Luultavasti olen kuitenkin sekoittanut taas noin miljoona eri reseptiä keskenään, sillä teen hyvin harvoin ruokaa muokkaamatta ensin ohjeita mieluisammaksi. Ehkä se muokkaaminen muuten juuri onkin se syy, miksi niin iso osa kokkauksistani menee lopulta aivan vituralleen... Oh well.

LASAGNE

6-9 kpl täysjyvä lasagnelevyjä
juustoraastetta

TOMAATTIKASTIKE:
600 g jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
400 g tomaattimurskaa
suolaa
pippuria
basilikaa
paprikamaustetta
jauhelihamaustetta
grillimaustetta
ripaus cayennepippuria

JUUSTOKASTIKE:
1 l kevytmaitoa
paketti voimakasta sulatejuustoa
0.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki paistinpannulla. Siirrä kulhoon odottamaan.
Paista jauheliha ja mausta se oman makusi mukaan.
Lisää pannulle sipulit sekä tomaattimurska ja tarkista maku.

Valmista juustokastike kattilassa.
Kuumenna vajaa litra maitoa ja lisää lämmenneen nesteen joukkoon paloiteltu sulatejuusto. Sekoittele ja anna sulaa.
Sekoita jäljelle jäänyt maito sekä vehnäjauhot ja lisää lorotellen juustokastikkeeseen. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Kokoa lasagne suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan.
Laita vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä lopuksi lasagnelevyillä. Toista kerran tai kaksi, mutta jätä ylimmäisestä kerroksesta lasagnelevyt pois.
Lisää halutessasi päälle vielä juustoraastetta.
Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.

TYLLIHAMEESTA

Oi mikä ihanuus minua tulikaan vastaan Zaran nettikaupassa! Olen etsinyt kivaa tyllihametta jo ikuisuuden ja tämä yksilö pääsee erittäin lähelle täydellisyyttä. Vielä kun hinta oli vaivaiset 20€, oli minun vain pakko painaa "lisää ostoskoriin"-nappia. Tosin pituutta hameella on minun jaloilleni ehkä hieman liikaa, mutta ajattelin ihan pokkana vain saksia mekkoa hieman lyhyemmäksi. Siinä onkin sitten minun käsityötaitoni oikein parhaimmillaan.

TOSIN. Ehkä tuo tyllihame ei nyt näin kylmää syksyä, loskakelejä ja tulevia hirmumyrskyjä ajatellen ollut taas ehkä se kaikista käytännöllisin ja fiksuin ostos, mutta oh well. Kaikki läheiseni varmasti jo tietävätkin, etten ole mitenkään erityisen tunnettu järkevistä päätöksistäni (minkään asian saralla), joten menkööt tämäkin sitten siihen samaan jättikasaan tyhmiä ideoita.

ULKOILUSTA...

Viime sunnuntai oli Kuopiossa todella kaunis ja aurinkoinen - mutta aivan pirun kylmä päivä! Ei siinä sitten muu auttanut kuin kaivaa pipo ja villapaita kaapista, jotta tarkeni lähteä hiukan ulkoilemaan Jutin kanssa. Onneksi mukaan tarttui vielä termari kuumaa juomaa, sillä edes paksu villapaita ei meinannut riittää lämmikkeeksi.

Tuo alla oleva lookki on kyllä rehellisesti sanottuna hyyyvin kaukana minun todellisesta koiran ulkoilutus-vaatetuksestani - huulipunasta puhumattakaan. Juti-lenkin lisäksi kävimme siis hiukan asioilla kaupungilla, josta johtuen tuo pieni "panostus" ulkomuotoon. Jutskun kanssa ulkoillessa minulla on siis yleensä päällä noin 10 vuotta vanha, totaalisen kulahtanut ulkoilutakkini (omistan siis tasan yhden ainoan "ulkoilutakin"), verkkarit sekä hirveääkin hirveämmät Kuoman saappaat. Tosin Kuomista sen verran, että olen nyt jo siinä iässä kun voin ääneen myöntää, että rumuudestaan huolimatta ne ovat ihan järjettömän hyvät jalassa! Jopa niin hyvät, että poikaystävänikin vaati saada omat saappaansa. Keski-ikä here we come!

PIPO: GINA TRICOT

AURINKOLASIT: RAY-BAN

VILLAPAITA: MANGO

HUIVI: BALMUIR

LAUKKU: GUCCI

FARKUT: GINA TRICOT

SAAPPAAT: ALDO