KETOPIZZAA JA KUOPIOTA

Kävin viime viikolla pyörähtämässä pitkästä aikaa Kuopiossa ja päätimme pitää ystäväpariskunnan kanssa kesäisen pizzaillan. Koska halusimme pysyä ketolinjalla, pizzapohjaa ei voinut tehdä ihan perinteisellä kaavalla. Olemme aina olleet suuria pizzan ystäviä ja siitä syystä tainneet kokeilla kaikki mahdolliset keto-pizzaohjeet mitä internetistä löytyy. Mikään niistä ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä pohjat jäivät aina löysiksi. Eräänä päivänä törmäsin kuitenkin vielä yhteen uuteen reseptiin, joka lopulta vakuutti meidät molemmat. Pohja maistui lähestulkoon "normaalilta" ja oli kaiken huipuksi vielä ihanan rapea! Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta tein siihen tapani mukaan vähän muutoksia. Oli miten oli, tämä pizzapohja menee ehdottomasti jatkoon!

 RAPEA KETO-PIZZA (1 KPL)

100 g mozzarellaraastetta

70 g parmesaaniraastetta

2 ruokalusikallista maustamatonta tuorejuustoa 

1 kananmuna

1 dl pofiberia

ripaus suolaa

oliiviöljyä 

Sekoita juustot kulhossa ja sulata niitä mikrossa vajaan minuutin ajan. Seoksen on vain tarkoitus sulaa hieman, jotta sitä on helpompi sekoittaa. Kun juustot ovat pehmenneet, sekoita niitä voimakkaasti haarukalla. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi vielä pofiber sekä suola ja vaivaa taikinaksi öljytyin käsin.

Taputtele taikina leivinpaperille oliiviöljyn avulla (ja siirrä se sen jälkeen kuuman pizzakiven päälle). Esipaista taikinaa 225 asteessa (tai grillissä)  noin 7 minuuttia. Täytä pizza haluamillasi täytteillä ja paista vielä 5-7 minuuttia.

KUOPION GRILLIBILEISTÄ

Vietimme tosiaan viime lauantain kaveriporukalla Kuopion lämmössä. Aurinkoinen hellepäivä oli aivan täydellinen Kallaveden risteilylle, jossa pääsimme muun muassa maistamaan sitä kuuluisaa Trump & Putin- olutta. Risteilyn jälkeen siirryimme grillailemaan ystäväpariskunnan luokse ja meidän vastuullemme jäi jälkiruoan teko. Tuollaiset rennot hengailuillat ovat aivan parhaita - mitä nyt saimme mieheni kanssa pienen britakakku-riidan aikaiseksi (syytän pilalle menneestä kakkupohjasta ystäviemme superhypertehokasta uunia).

Hirveästi en päivän aikana muistanut kuvailla, mutta ne muutamat kameralta löytyneet otokset näyttävät olevan melko juomapainotteisia... Nyt näin jälkikäteen ymmärränkin erittäin hyvin viime sunnuntain hirviöolon, josta toivutaan täällä edelleen. Kaikista epäreiluinta on vielä se, että miehelleni ei koskaan tule krapulaa. Siis koskaan. Ne onnenlahjat eivät siis todellakaan ole menneet tasan.

TAPAS-ILLASTA

Ostin viime Nykin reissultani niin ihania herkkuja Whole Foodsista, että päätimme pitää viikonloppuna ystäväpariskunnan kanssa tapas-illan. Tosin jossain kohtaa homma taas lähti ihan lapasesta ja lopulta meillä olikin noin miljoona eri ruokalajia syötävänämme. Toisaalta mikäs siinä, sillä sormiruokaa oli kiva närppiä pitkin iltaa.

Siitä onkin muuten jo ihan hävyttömän pitkä aika, kun olemme viimeksi tehneet mitään erityisen hyvää ruokaa. Olen ollut viime aikoina niin paljon kipeänä, ettei meidän ole tullut tehtyä oikein mitään "keittiöllistä" todella pitkään aikaan. Tosin tilapäisen vuokrakämppämme keittiö on myös niin pieni ja ankea, ettei se oikein houkuttele kokkailemaan. Odotankin siis jo todella innolla milloin pääsen uuteen kotiimme leipomaan sekä tekemään ruokaa, sillä keittiöstämme on tulossa aivan täydellinen!

TALVISESTA KUOPIOSTA

Kävimme viime sunnuntaina koko perheen kesken pienellä kävelylenkillä Puijolla ja sää oli ihan mitä mahtavin! Kuopion hyvä puoli onkin juuri se, että siellä on melko todennäköisesti aina valkea joulu. Vaikka lumesta voidaan olla montaa eri mieltä, niin minusta se ehdottomasti kuuluu joulukuuhun! Lumessa on vain jotakin maagista ja se tuo ihanaa tunnelmaa joulunodotukseen. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että heti joulun jälkeen voisikin sitten tulla kevät. (Tosin tähän saattaa myös vaikuttaa se, etten ole millään tasolla talviurheiluihminen - saati sitten edes mikään ulkoilija.)

Jutista on kuitenkin viime aikoina kuoritutunut todellinen "talvi-ihminen" ja se suorastaan rakastaa juoksennella hangessa! Jutsku ei siis ole ikinä aiemmin ollut mikään erityisen innokas ulkoilija, mutta nyt sitä ei meinaa saada millään takaisin sisälle. Se rakastaa ihan erityisesti meidän viikonloppuisia Puijo-lenkkejämme, sillä metsässä on luonnollisesti kivempi juoksennella kuin kaupunkialueella.

KESÄISESTÄ PIKNIKISTÄ

Nyt sitä on taas kotiuduttu Japanista muutamaksi päiväksi. Kuopiossa sattui olemaan tullessani  ihanan kesäinen viikonloppu, joten päätimme lähteä ex tempore- piknikille. Olin kyllä vielä sen verran pöhnässä liian vähäisistä yöunista sekä jet lagista, että panostus piknikkiin oli hyvin minimaalinen. Niinpä siis torilta kasa marjoja sekä loput eväät vihdoinkin keskustaan avatusta Hanko Sushista.

Olen muuten maininnut täällä joskus aiemminkin, että aikaeropöhnässä tulee aina tehtyä ne kaikista dorkimmat ostokset. Niin myös tälläkin reissulla, sillä löysin Jutille Osakasta ehkä maailman urpoimman kesälippiksen. Se oli tietysti pakko testata tuollaisena aurinkoisena kesäpäivänä ja yllättävää kyllä, Juti ei tuntunut olevan siitä moksiskaan. (Ja selvennyksenä: emme me siis oikeasti käytä Jutilla hattuja.)

TALVISESTA VIIKONLOPUSTA

Saimme viime viikonloppuna tänne vieraan, sillä Mama Linna tuli vaihteeksi kyläilemään tänne Kuopioon päin. Mama toivoi jo etukäteen Runebergin torttuja, joten niitä oli ehdottomasti tehtävä vielä toiseenkin otteeseen. Viikonloppu sujui siis lähinnä syöden, syöden vähän lisää sekä etsien Mamalle uutta talvitakkia (lue: joka ikisestä Kuopion vaateliikkeestä). Nyt viimeinkin siis ymmärrän sen sanonnan, jonka mukaan shoppailu käy liikunnasta!

Viikonloppuun kuului myös ulkoilua. Tosin sunnuntain hc-lumisade ei aivan ollut se toivottu säätila, mutta minkäs teet. Juti taisikin olla ainoa meidän taloudestamme, joka jaksoi vielä innostua lumisodasta... Minun oma näkemyksenihän talvesta on se, että jouluna pitää olla lunta, mutta heti sen jälkeen voisi jo tulla kevät. Eli siihen nähden talvi on jo pahasti yliajalla... Onneksi näitä kylmiä talvipäiviä lämmittää sentään kuppi teetä sekä kynttilöillä valaistu sauna.

TUPLADEITEISTÄ

Välillä meille kaikille (?) tulee niitä aikoja, kun puheenaiheet poikaystävän kanssa käyvät vähiin.  Mutta ei hätää; ratkaisu tuohon ongelmaan on lauantai-illan tupladeitit!

Suuntasimme siis ystäväpariskuntamme kanssa illalliselle Kuopion keskustassa sijaitsevaan Introon, jossa minun on oikeastaan aina pakko tilata ribsejä (koska hullun hyviä)! Vaikka kuinka yritin tälläkin kertaa valita jotain uutta ja eksoottista, jäi se loppujen lopuksi taas pelkäksi yritykseksi. No, ensi kerralla taas uusi (säälittävä) yritys...

Illallisen jälkeen suuntasimme vielä yhdessä leffaan. Koska tarjonta oli aika heikko, valinta kohdistui "kohuttuun" Fifty Shades Darker -elokuvaan  (nimenomaan juuri poikien toive). Kyllähän sen nyt katsoi, mutta... Kyllä ne kirjat vain poikkeuksetta vievät pidemmän korren - oli kyseessä sitten mikä tahansa leffa!

JÄÄLYHDYISTÄ

Koska Kuopio on yhtä kaukana keväästä kuin minä aivokirurgin työpaikasta, päätin "askarrella" pari jäälyhtyä kaunistamaan näitä pimeitä talvi-iltoja. Vaikka minun on joka ikinen vuosi pitänyt tehdä näitä kyseisiä lyhtyjä, tämä oli kuitenkin ensimmäinen (ja luultavasti myös viimeinen) kerta, kun pihaamme koristaa jäälyhty. Vaikka netissä vinkattujen ohjeiden mukaan lyhty on todella helppo valmistaa, oli todellisuus kuitenkin ihan kaikkea muuta. Meille meinasi jo tulla poikaystäväni kanssa muutamaan kertaan avoero, sillä luonnollisesti pakotin myös hänet auttamaan niiden teossa...

Tässä tulee nyt siis MEIDÄN parhaaksi kokemamme tyyli tehdä havuilla koristeltu jäälyhty, mutta en vastaa hermoromahduksista / eroista jos (/kun) kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan...

Tarvitset siis alkuun päästäksesi pyöreän sekä kannellisen muovisen kipon. Täytä se noin puolilleen vettä ja yritä saada havut asettumaan sen pohjalle haluamaasi muotoon (ei niin helppoa kuin kuulostaa tai sitten kuopiolaiset havut pistivät hanttiin ihan vaan kiusakseen). Laita kippo pakkaseen ja anna jäätyä yön yli. 

***

Seuraavana päivänä aseta "pahvinen" tai muovinen muki keskelle puoliksi jäätynyttä kippoa ja leikkaa se sen korkuiseksi, että mukin reunat painuvat tiukasti kiinni kipon kantta sulkiessasi sen. Kun muki on oikean korkuinen, täytä loput kulhosta kylmällä vedellä (varo, ettei mukin sisälle mene vettä!) ja sulje kansi tiiviisti mukin yläreunoja vasten, jottei se pääse liikkumaan kipon sisällä ja jää siten varmasti oikeaan kohtaan. Pakasta yön yli.

***

Kolmantena päivänä täytä kulhon keskellä oleva tyhjä muki kuumalla vedellä ja yritä sillä lailla saada se varovasti irrotettua jo muuten valmiista lyhdystä. (Myös tämä kohta kuulostaa huomattavasti helpommalta kuin oikeasti on.)

Uskon (ja toivon), että lyhdyt saisi valmistettua huomattavasti helpommalla ja nopeammallakin tavalla, mutta jos siellä ruudun takana on edes yksi samanlainen dorka kuin minä itse, niin tämä ohje on sinulle! (Tähän sellainen nauruemoji.) Se perinteinen: "laitat-vaan-vettä-kulhoon-ja-viet-kulhon-pakkaseen-ja-jonkun-ajan-kuluttua-käyt-kaatamassa-jäljelle-jääneen-veden-pois-ja-sinulla-on-valmis-lyhty"- tyyppinen ohje ei siis todellakaan toiminut tässä taloudessa!

ESILASKIAISESTA

Vaikka viime perjantai ja lauantai sujuikin vähän laiskoissa merkeissä, sunnuntaina päätimme olla ihan erityisen reippaita! Ja vaikka laskiainen ei oikeasti ole vielä lähelläkään, päätimme leikkiä ystäväpariskuntamme kanssa esilaskiaista. Syy tähän oli tietysti se, että sunnuntaina oli ihan täydellinen mäenlaskupäivä! (Niin ja myös se, että meidän teki mieli pullaa.)

Ja koska laskiaspullat ovat yksi Jutin ehdottomista lemppariherkuista (kuten siis kaikki muukin syötävä, mikä ei ole sen omaa ruokaa), niin pitihän Jutskunkin saada oma pullansa. Ei se kyllä oikeasti saanut syödä siitä kuin aivan minimaalisen palan, mutta se raukka oli jo todella innoissaan siitä pienestäkin murusesta!

Niin ja siitä pulkkamäestä... Kävimme me (todistettavasti) sielläkin! Tosin Juti ei oikein lämmennyt koko pulkalle, joten se keskittyi lähinnä vain merkkailemaan uusia huudeja lähimmässä puskassa...

VIIKONLOPUSTA

Viikonloppu sujui tällä erää vähän laiskoissa merkeissä. Perjantaina ei huvittanut kokkailla, joten suuntasimme syömään Matkuksen Hanko Sushiin. Minähän en noin yleisesti ottaen hirveästi välitä sushista, sillä en syö ollenkaan raakaa kalaa ja se merileväkin hiukan tökkii. Sushi siis vain maistuu yleensä liian... merelliseltä. Hanko Sushista löytyy kuitenkin yksi "sushilaji", jota suorastaan rrrakastan; Crispy Uramaki. (Ja luonnollisesti vaihdettuna grillattuun loheen!) Nuo kyseiset uramakit ovat vain ihan järjettömän hyviä ja voisin syödä niitä vaikka miljoona putkeen. Elleivät ne siis olisi ihan sikahintaisia...

Löysimme myös Lidlistä luultavasti Kuopion ainoat valkoiset tulppaanit, joten ne piti ehdottomasti napata mukaan! (Tosin eivät nuo kyllä ihan vitivalkoisia ole, mutta näillä mennään paremman puutteessa.) Mikä ihme siinä muuten onkin, että niitä väri-iloittelukimppuja löytyy ihan joka paikasta, mutta valkoisia saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa..??

Ja vaikka täällä Kuopiossa ei valitettavasti ole vielä tietoakaan keväästä, kelit ovat onneksi olleet sen verran leudot, että Jutikin on taas suostunut ulkoilemaan. Ei Jutsku kyllä siitäkään huolimatta ole todellakaan mikään "talvi-ihminen", mutta nyt sitä ei sentään ole tarvinnut pakottaa lenkille...

Lauantai-iltana meidän piti mennä erään ystäväni kanssa keskustaan drinksuille sekä syömään, mutta viime tipassa meihin iskikin laiskuus ja päätimme sittenkin viettää vain rauhallisen koti-illan. Sikspäkki haettiin siis tällä kertaa Arnoldsilta. Pitkän ja hartaan testailun jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se kinuski vain on se ehdoton ykkönen!

SYYSRETKESTÄ

Koska sunnuntaille ei ollut varattuna mitään sen kummempaa ohjelmaa, päätimme lähteä ystäväpariskuntamme kanssa laavuretkelle grillailemaan makkaraa. Mutta kuten edelliset retket ovat opettaneet, pelkkä makkara ei todellakaan riitä - etenkin kun sen valmistuksessa tuntuu välillä menevän ihan ikuisuus. Ennakoin siis nälkäkiukun ja valmistin koko porukalle hätäsämpylät, joilla nälkää sai hieman siirrettyä. Ja hyvä niin, sillä hiilloksen saaminen kesti tälläkin kertaa aivan järjettömän kauan (pirun kylmä ilma, kytevä nälkä sekä pissahätä saattoivat tosin hieman vaikuttaa aikakäsitykseeni). Sämpylät oli muuten ihanan helppo syödä suodatinpusseista, johon tajusin hetkellisessä älynväläyksessä pakata ne!

Pienin retkeläinen - jolle siis ei oltu varattu mukaan omaa hätäsämpylää - ei meinannut millään tyytyä kohtaloonsa, vaan hyökkäsi muiden eväiden kimppuun heti kun silmä vältti. Vaikka Juti olisi saanut kirmata metsässä vapaana, viihtyi se kuitenkin jostain kumman syystä hyvin lähellä puoliksi syötyä sämpylää sekä juuri avattua makkarapakettia... Varma keino estää (ahnetta) koiraa karkaamasta.

Siinä vaiheessa kun aloimme olla jo aivan totaalisen syväjäässä, saimme vihdoin makkarat paistoon. Myös Juti-parka tärisi kylmästä, joten se pääsi lämmittelemään iskän "kengurupussiin". Hypotermiasta huolimatta retki kuitenkin kannatti, sillä ehkä mikään ei voi voittaa nuotiolla paistettua makkaraa!