PARHAASTA MAKARONILAATIKOSTA

En ole ikinä ollut mikään makaronilaatikon ylin ystävä, sillä minusta se on vain jotenkin todella ankeaa. Poikaystäväni kuitenkin tykkää siitä kovasti ja pyytää minua aina silloin tällöin tekemään "sitä hyvää makaronilaatikkoa". Sitä perinteistä ohjettahan piti siis tuunata jonkin verran, että sain aikaiseksi makaronilaatikon josta myös itse pidän. Suomeksi sanottuna se siis tarkoittaa, että reseptiin piti saada huomattavasti enemmän lisää makua!

"Liiallisen" pastan tai makaronin käyttämisen sijasta tykkään myös, että ruoassa pitää olla enemmän lihaa. Niinpä siis yleensä tuplaankin lihan määrän jokaisessa löytämässäni ohjeessa, eikä makaronilaatikko ole poikkeus. Tästä reseptistä tulikin loppujen lopuksi aika miehekäs, sillä tuplapekoni ei varsinaisesti ainakaan kevennä tätä ruokaa... Mutta samapa tuo, sillä lopputulos on oikein hyvä - jopa tällaiselle makaronilaatikon "vihaajalle".

MAKARONILAATIKKO

5 dl täysjyvämakaroneja
700 g jauhelihaa
2 pkt pekonia
2 sipulia (tai yksi iso)
3 valkosipulinkynttä
6 dl kermaa (itse käytin 2.5 dl "makukermaa" ja loput tavallista ruokakermaa)
2 kananmunaa
(0.5 dl juustoraastetta - itse käytin kaapista löytynyttä parmesanraastetta)

Keitä makaronit ohjeen mukaisesti.
Paista jauheliha ja mausta oman makusi mukaan (mausteita saa olla todella reippaasti, sillä makaroni sekä kermaseos laimentavat makua huomattavasti).
Pilko pekoni saksilla ja paista se pannulla.
Pilko vielä sipulit ja kuullota niitä hetki paistinpannulla.
Voitele uunivuoka ja kaada kaikki ainekset astiaan. Sekoita hyvin ja maista onko tarpeeksi makua.
Vatkaa munat ja kerma kevysti sekaisin erillisessä kulhossa ja kaada muiden aineiden joukkoon.
Ripottele halutessasi pinnalle hieman juustoraastetta.
(Peitä makaronilaatikko kelmulla ja anna maustua jääkapissa yön yli.)
Paista laatikkoa 200 asteessa noin tunnin verran. Peitä pinta foliolla jos se meinaa ruskistua liikaa.

Itse teen makaronilaatikon aina valmiiksi jo edellisenä iltana, jolloin se saa maustua rauhassa yön yli. Olen itse asiassa huomannut sillä olevan melko isokin vaikutus ruoan makuun. Lisäksi seuraava päivä helpottuu huomattavasti kun päivän ruoka on vain uunia vaille valmis. Kuinka kätsyä!

P.S. Makaronilaatikko on ehkä vieläkin parempaa toisena syöntipäivänä, kun sen lämmittää paistinpannulla runsaassa voissa!

SYYSRETKESTÄ

Koska sunnuntaille ei ollut varattuna mitään sen kummempaa ohjelmaa, päätimme lähteä ystäväpariskuntamme kanssa laavuretkelle grillailemaan makkaraa. Mutta kuten edelliset retket ovat opettaneet, pelkkä makkara ei todellakaan riitä - etenkin kun sen valmistuksessa tuntuu välillä menevän ihan ikuisuus. Ennakoin siis nälkäkiukun ja valmistin koko porukalle hätäsämpylät, joilla nälkää sai hieman siirrettyä. Ja hyvä niin, sillä hiilloksen saaminen kesti tälläkin kertaa aivan järjettömän kauan (pirun kylmä ilma, kytevä nälkä sekä pissahätä saattoivat tosin hieman vaikuttaa aikakäsitykseeni). Sämpylät oli muuten ihanan helppo syödä suodatinpusseista, johon tajusin hetkellisessä älynväläyksessä pakata ne!

Pienin retkeläinen - jolle siis ei oltu varattu mukaan omaa hätäsämpylää - ei meinannut millään tyytyä kohtaloonsa, vaan hyökkäsi muiden eväiden kimppuun heti kun silmä vältti. Vaikka Juti olisi saanut kirmata metsässä vapaana, viihtyi se kuitenkin jostain kumman syystä hyvin lähellä puoliksi syötyä sämpylää sekä juuri avattua makkarapakettia... Varma keino estää (ahnetta) koiraa karkaamasta.

Siinä vaiheessa kun aloimme olla jo aivan totaalisen syväjäässä, saimme vihdoin makkarat paistoon. Myös Juti-parka tärisi kylmästä, joten se pääsi lämmittelemään iskän "kengurupussiin". Hypotermiasta huolimatta retki kuitenkin kannatti, sillä ehkä mikään ei voi voittaa nuotiolla paistettua makkaraa!

ACNESTA

Pidimme poikaystäväni kanssa tässä taannoin treffi-illan, jolloin myös Acnen superihana mohairneule pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Treffi-iltaan ei mielestäni sinänsä tarvitse kuulua mitään leffaa ja paria drinksua ihmeellisempää, mutta välillä on vain kiva vaihtaa verkkarit ja Kuomat johonkin astetta "hienostuneempaan"...

Minähän tunnetusti vihaan korkokenkiä, mutta aina silloin tällöin sitä vain pitää uhrata jalat isomman hyvän puolesta; siis tässä tapauksessa sen, että näyttäisi kivemmalta. Ja kun nyt päästiin korkokenkiin, niin haluaisin kovasti tietää missä ovat ne "oikeasti hyvät jalassa"-korkokengät, sillä alan pikku hiljaa epäillä sen olevan pelkkä urbaani legenda? Olen siis elämäni aikana kokeillut noin miljoonat korkkikset ja yhdetkään eivät ole olleet edes semisti hyvät jalassa. Olenkin siis jo aika lailla valmis lopettamaan etsinnät.

AURINKOLASIT: PRADA

NEULE: ACNE

FARKUT: GINA TRICOT

LAUKKU: LV

KENGÄT: VIA UNO

ELÄMÄNI AAKKOSISTA

A - Aamu-ärtyneisyys, joka kaikessa kauheudessaan onkin yksi ehdottomasti pahimpia puoliani.

B - Hiustenvärini on 98.5% elämästäni ollut blondi. Tietysti minun piti jossain teiniangsteissani myös kokeilla ihan tummaa tukkaa, mutta se sai minut lähinnä vain näyttämään saatananpalvojalta. Ei jatkoon.

C - Cleanin tuoksut ovat ainoita hajuvesiä, joita suostun käyttämään. Tämän hetken lempparina on ehdottomasti Skin!

D - Dekoraatio, tai no siis sisustaminen. Se on välillä todella rentouttavaa sekä inspiroivaa ja välillä taas todellinen pain in the ass. Nyt tällä hetkellä ehkä ennemminkin tuo jälkimmäinen, sillä pistin sisustuspuuskissani vierashuoneemme täysin uuteen uskoon. Tai no uuteen ja uuteen, sillä huoneen toinen puoli ammottaa edelleen tyhjyyttään minun hetkellisen "en vain yksinkertaisesti keksi mitä sinne laittaisi"-koomatilani vuoksi.

E - En kestä lainkaan epätietoisuutta, vaan haluan tietää kaiken nytjustheti!

F- Finnair oli yksi all time favourite-työpaikoistani.

G - Tämänhetkinen "iltasatu-Netflix-sarjani" Gossip Girl. Vaikka Serenalla onkin ihan mahtava tyyli, sarja ei kuitenkaan ole mielestäni niin koukuttava kuin toivoisin (etenkin kun googlasin loppuratkaisun jo heti ensimmäisen jakson jälkeen). Mutta menee se näin paremman puutteessa...

H- Ihana Helsinki! Muuttaisin vaikka heti huomenna takaisin kotikaupunkiini, mutta valitettavasti se ei juuri nyt vain ole mahdollista. Mutta ehkä sitten jonain päivänä...

I - Irtokarkit. Ja niitä kaikista parhaimpia saa tietysti Makuunista tai Filmtownista.

J- No tietysti Juti ja yksi toinenkin Jii. <3

K - Katukoirat; haluaisin vain adoptoida joka ikisen niistä! Täydellisessä maailmassa minulla olisi noin miljoona hehtaaria iso tila eläinsairaaloineen, johon kävisin hakemassa kaikki maapallon kodittomat hauvelit.

L - Tykkään kovasti leipomisesta. Ainoa ongelma tässä asiassa on vain se, etteivät minun hermoni kestä epäonnistumisia - ja niitähän riittää. Siksi leipominen on minulle siis hyvin kaukana rentouttavasta harrastuksesta.

M - Matkustelu. Niin usein ja niin pitkälle kuin vain mahdollista! Seuraava pienempi reissu on tiedossa noin kuukauden päästä ja pidemmälle olisi tarkoitus lähteä vielä loppuvuodesta. Can´t wait!

N - New York - maailman paras kaupunki! Siihen ei vain yksinkertaisesti voi kyllästyä, sillä sieltä löytyy kaikki ja vähän enemmänkin!

O - Outlander on tällä hetkellä yksi lempisarjoistani. Vaikken jostain syystä voi sietää brittienglantia, skottilainen "Braveheart"-aksentti uppoaa oikein hyvin!

P - En osaa sen kummemmin käyttää Pinterestiä, mutta haen sieltä säännöllisesti ideoita milloin mihinkin. Se on ihan loistava paikka etsiä esimerkiksi uusia ruokaideoita!

Q - Lash Queen - yksi maailman parhaimmista ripsiväreistä (ja alkaa ainakin melkein q:lla)!

R - Mikään ei voi olla ihanampaa kuin rapsuttelu ja silittely! Niin ja jalkahieronta!

S - No se Stockmann ja siihen samaan ryhmään kuuluva shoppailu! Kuulun valitettavasti juuri siihen ryhmään, joka on valmis käyttämään vaikka kaikki rahansa yhteen takkiin ja olemaan seuraavat puoli vuotta syömättä.

T - Todella tyhmät ideat! Valitettavasti "iän tuoma viisaus" ei ole tarttunut niihin, vaan tyhmiä ideoita pullahtelee edelleen ihan päivittäin. Näistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa meksikolainen ilta, jonka pidimme kaksin poikaystäväni kanssa. Söimme siis sombrerot, ponchot ja tekoviikset (molemmilla) päällä tortilloita ja joimme Coronaa.

U - Urheilu. En vain tykkää. Tulee hiki, sattuu ja hengästyttää.

V - Kuiva valkoviini on ihan ehdoton suosikkijuomani! Tosin tähän voisi vastata myös valkosipuli, sillä lisään sitä suunnilleen ihan kaikkeen muuhun paitsi... hhmmm... tai no siis ihan kaikkeen.

W - Chicken wingssit!! Ja ei todellakaan ihan mitkä tahansa siivet, vaan joko Bierstuben (Kuopio), SiipiWeikkojen (Tampere) tai Henry´s Pubin (Helsinki) wingssit!

X - Olin teininä todellinen XL5-fani! (Tosin en siis kuitenkaan sellainen, joka olisi itkenyt hysteerisesti tai pyörtyillyt...)

Y - Todelliset ystävät - you know who you are. <3

Z - Zara - Stockmannin lisäksi pakollinen vierailukohde kaikilla Helsingin reissuilla.

Å - Tähän en yksinkertaisesti vain keksinyt mitään muuta kuin Åke Blomqvistin (joka ei kyllä liity minun elämääni millään lailla).

Ä - No maailman paras äiti, joka on kaiken huipuksi vielä valmis ottamaan Jutin viiden tähden täysihoitoon melkeinpä milloin vain!

Ö - Minä VIHAAN ötököitä! (Jutia ei lasketa tähän sarjaan.)

Mama Linna & Juti <3

OLEMATTOMASTA ITSEHILLINNÄSTÄ

...ja juuri kun pääsin sanomasta, etten varmasti sijoittaisi tänä syksynä mihinkään kalliimpaan neuleeseen... Ups! Joskus sitä vain löytää itsensä Stockmannin kassalta Acnen superihana neule kainalossa ja silloin sitä voi ihan samoin tein heittää itsehillinnälle hyvästit. Sitä paitsi; Kuopiossa on niin pirun kylmät talvet, että ilman tuota neuletta olisin todennäköisesti kuollut hypotermiaan jo ennen tammikuuta. Näen tämän ostoksen siis ainoastaan itsepuolustuksena ällö-pakkasia vastaan.

P.S. Asukuvia tulossa ensi viikon aikana!

OMENAISESTA BOSTONKAKUSTA

Leivon todella harvoin pullaa, mutta kuultuani kansallisesta korvapuustipäivästä oli minunkin pakko osallistua! Tosin pelkkien korvapuustien sijasta päätin leipoa bostonkakun, sillä minun tekemäni korvapuustit ovat kautta aikojen olleet ihan jäätävän rumia. Ja tiedän tiedän, makuhan niissä loppupeleissä ratkaisee, mutta olisihan se silti kiva saada niistä edes sellaisia semihoukuttelevan näköisiä...

No onneksi sekin "rumuus-ongelma" ratkesi bostonkakulla, sillä sitä on huomattavasti vaikeampi saada näyttämään hirveältä! Halusin vielä kakkuun ripauksen syksyä, joten lisäsin sen täytteeksi ihanaa omenamarmeladia. Tulipa hyvää!

OMENAINEN BOSTONKAKKU
(noin 16 korvapuustia)

2.5 dl täysmaitoa
25 g hiivaa
2 munaa
1 rkl kardemummaa
reilu 1 dl sokeria
1 tl suolaa
125g voita
noin 9 dl vehnäjauhoja

TÄYTE
100 g pehmeää voita
4 rkl kanelia
vaniljasokeria maun mukaan
noin 120 g omenamarmeladia (paistonkestävää)

Lämmitä maitoa hetki ja sekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Sekoita, kunnes hiiva on "sulanut" maidon joukkoon.
Lisää sokeri, kardemumma sekä kananmunat.
Sekoita joukkoon myös lähes kaikki vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa muutama minuutti.
Lisää pehmeä voi sekä suola, vaivaa hetki ja sekoita joukkoon vielä loput jauhot.
Kohota liinan alla noin 30 minuuttia.
 

* * *

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ensimmäinen osa muutaman millimetrin paksuiseksi levyksi.

Levitä puolet pehmeästä voista taikinan päälle, samoin puolet marmeladista.

Lisää päälle vielä puolet kanelista sekä vaniljasokerista ja pyöritä taikina tiukaksi rullaksi.

Leikkaa rullasta noin viiden senttimetrin levyisiä paloja ja aseta ne kierrepuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle niin, että pullien väliin jää pari senttiä väliä. 

Bostonkakkuun menee noin 8 korvapuustia (24 senttinen irtopohjavuoka), joten toisesta taikinanpuolikkaasta jäljelle jäävät korvapuustit voi paistaa erikseen pellillä (200 asteessa noin 10 minuuttia).

Anna bostonkakun kohota vuoassa vielä noin 15 minuuttia ja voitele sen pinta kananmunalla.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

SOKERIKUORRUTE
1.5 dl tomusokeria
vettä

Laita noin 1.5dl tomusokeria mukiin ja ripottele sinne vähän kerrassaan vettä niin kauan kunnes koostumus on tarpeeksi notkeaa. Sekoita seosta koko ajan haarukalla. Levitä valmis sokerikuorrute jäähtyneen kakun päälle lusikalla.

TAKAKESÄSTÄ

Kesä on tullut takaisin! Tai no - ainakin melkein. Onneksi olimme vielä Helsingissä ja pääsimme ottamaan kaiken ilon irti tästä hetkellisestä (?) takakesästä ihanassa Kaivopuiston rannassa. Miettikää nyt; ulkojäätelöä vielä lokakuussa, jee!

Tosin ilmoista puhuttaessa minua ärsyttää suunnattomasti yksi asia: olen aina ollut maailmankaikkeuden huonoin sään mukaan pukeutuja. Sama linja jatkui myös tänään ja minulla oli ihan liikaa päällä. Ihmiset hengailivat Kaivarissa t-paidoissa ja jotkut jopa shortseissa (tosin se oli jo minunkin mielestäni pientä liioittelua) ja minä vetelin menemään paksussa villakangastakissa ja pipossa. Tokihan sen pipon olisi ehkämahdollisesti voinut riisua, mutta kun sen on kerran päähänsä iskenyt, niin ei sitä kyllä enää pois voi ottaa (lue: jäätävä pipo-tukka). Eli siis toisin sanoen hikoilin koko päivän kuin sika ja kohta olen varmaan taas jossain flunssakuumeessa.

Kävimme vielä lopuksi piipahtamassa Cafe Ursulan terassilla viilentävillä juomilla sekä pienellä välipalalla ja voitte varmasti arvata kuka pieni possu oli pöydän alla muruvahdissa. Jutille kyllä kelpaa syötäväksi ihan mikä vain - kunhan se ei ole sen omaa ruokaa. En ehkä edes halua tietää miten minun ihmislapsilleni kävisi, jos olen jotenkin onnistunut jo Jutistakin saamaan maailman nirsoimman koiran. Tosin, kai sekin on jo jonkinmoinen saavutus sinänsä...