VIIKONLOPPUMATKASTA

Tätä tulevaa viikonloppua piristää työmatka, joka suuntautuu tällä kertaa Liettuaan. Vilna - ja tosin samalla myös koko Liettua - onkin minulle ihan uusi kohde, joten kiva nähdä mitä sillä on tarjota (pirun kylmän ilman lisäksi siis). Ja vaikka kyseessä onkin puhtaasti työmatka, aikaa jää luultavasti myös jonkin asteiseen Vilnan tutkimusmatkaan. Liettua-raporttia odotettavissa siis heti ensi viikolla. Kivaa viikonloppua kaikille!

OUDOISTA FAKTOISTA VOL 4

 - Minun oikea reiteni on kolme senttimetriä paksumpi kuin vasen. Tämä valtava kokoero ei sen kummemmin vaikuta elämääni, mutta yksissä tietyissä farkuissa eron huomaa ihan selkeästi; toinen lahje on reisien kohdalta huomattavasti tiukempi (ja epämukavampi) kuin toinen.

- Kaupassa käydessäni en ikinä voi ottaa hyllyltä sitä ensimmäistä tuotetta, vaan minun pitää aina kaivaa se toisena oleva. Älkää edes kysykö miksi.

- Kuulun sataprosenttisesti niihin "sivistymättömiin" ihmisiin, jotka eivät ymmärrä ollenkaan medium-pihvin (lue: verisen) päälle. Minun kaikki ruokani pitääkin siis olla erittäin hyvin paistettua; oli se sitten pihvi, grillimakkara tai kananmuna. Ja itse asiassa makkara mielellään jopa hiukan kärtsänneenä!

- Vaikka minulla on hyvä näkö, minulla on aivan järkyttävän huono huomiokyky. Poikaystäväni on esimerkiksi muutamaan otteeseen kävellyt minua yllättäen kadulla vastaan, enkä ole tunnistanut häntä, vaikka olen katsonut aivan suoraan kohti. Eli siis jos en joskus satu joskus moikkaamaan, se johtuu juurikin tästä "vammasta".

 - Yksi ruoka-aine on minun viha-listassani aivan ylitse muiden ja se on korianteri. Tuo kyseinen yrtti kyllä näyttäisi kivalta ruoka-annoksissa, mutta kun se maistuu aivan jaloilta! Ja vaikka en muuten pärjää sokkoruokatesteissä ollenkaan (kokeiltu on, enkä tunnistanut edes porkkanaa), korianterin maistan ruoassa kuin ruoassa.
  
- Jostain ihmeellisestä syystä en pysty kurlaamaan, vaan minulle tulee ihan saman tien oksennusrefleksi. Pystyn kyllä elämään ilman tuota "taitoakin", mutta esimerkiksi kurkun ollessa kipeä olisi kiva kurlata suolavedellä, jonka sanotaan helpottavan oloa välittömästi.

- Minä en ikinä jännitä mitään. Minulle ei siis esimerkiksi koskaan tule matkajännitystä, en pelkää esiintyä julkisesti enkä mennä työhaastatteluun. Jännityksen puute ei kuitenkaan johdu siitä, että suhtautuisin niihin tilanteisiin jotenkin välinpitämättömästi - en vain yksinkertaisesi ymmärrä miksi niissä pitäisi jännittää, sillä työhaastattelukin on vain kysymyksiin vastailua sekä (yleensä) mukavaa jutustelua.

(Huom! En laske verikokeita tai hammaslääkärissä käyntiä jännittämis-kategoriaan, sillä minun henkinen tilani on noissa tapauksissa huomattavasti lähempänä paniikkia sekä hyperventilointia.)

- VIHAAN kaikkien virallisten papereiden täyttämistä!! Oli kyse sitten verojutuista, Kelan lomakkeista tai vakuutusasioista, olen virallisesti maailman huonoin ihminen niiden asioiden hoitamisessa. En edelleenkään voi ymmärtää, miten omalla äidinkielelläni kirjoitettu teksti saadaan niissä lomakkeissa aina sellaiseen muotoon, että ainoa ymmärtämäni sana on "ja".

Huom! Koska minun oikea reiteni, kurlaaminen tai verotoimiston lomakkeet eivät jostain syystä tuntuneet tarpeeksi "kuvauksellisilta", kuvituskuvina siis ihan mitä sattuu.

LAISKASTA VIIKONLOPUSTA

Viikonloppu sujui tällä kertaa hyvin rauhallisissa merkeissä kynttilöiden, villasukkien sekä kainalossa tuhisevan koiran kanssa. Myös Netflix oli kovassa käytössä, sillä löysimme sieltä viimein uuden sarjan! Voisin toki katsoa Designated Survivoria jo pelkästään Kiefer Sutherlandin samettisen pehmeän äänenkin vuoksi, mutta ohjelma on oikeasti myös mukavan koukuttava. Iso miinus tosin siitä, että jaksot ilmestyvät Netflixiin viikon välein. Wtf?? Eikö koko Netflixin idea ole juuri siinä, että voit katsella halutessasi vaikka koko tuotantokauden putkeen?! Ja olen kyllä tietoinen sarjan uutuudesta, mutta olisi se silti paljon kivempi, jos kaikki jaksot pamahtaisivat kerralla katseltavaksi...

Tälle kiireettömälle ja jossain määrin jopa laiskalle viikonlopulle löytyy siis kuitenkin myös syy ja se on minun hc-flunssani, joka ei vain meinaa millään luovuttaa. Nyt olen jo kaiken lisäksi joutunut siihen pisteeseen, että minun on vain pakko luopua nenäsumutteen käytöstä, sillä olen jo huimasti yliajalla (käyttösuositus maksimissaan 10 päivää). Ensi yönä siis Kuopio raikaa, sillä tulen pakostakin kuorsaamaan kovempaa kuin... hhmmm... no tähän joku hyvä vertauskuva!

Sen verran jaksoin kuitenkin tsempata, että leivoin meille pataleivän aamupalaksi. Tai no aamupala on ehkä väärä termi ottaen huomioon, että se syötiin vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen (koska aamu-unisuus). 

Jos muuten jossain asiassa olen ihan äärimmäisen huono, niin aamuheräämisissä! Voisin luultavasti vaikka murhata jonkun, jos vain saisin jäädä aamulla nukkumaan. Erityisen tiukkaa tekivät lentoemäntävuosieni aivan järjettömät työajat, sillä työt saattoivat välillä alkaa vaikka kello 04 aamuyöstä. Ja kun ottaa vielä huomioon sen faktan, etten juo ollenkaan kahvia, niin en todellakaan ymmärrä miten olen päässyt sängystä ylös tuohon aikaan?!?

JUUSTOKAKUSTA (ILMAN LIIVATETTA)

Minulla on tähän asti ollut pieni leipomisaiheinen ongelma; pidän juustokakusta, mutta liivate on minusta todella ällöttävää. Se vain yksinkertaisesti tekee kaiken höllyvän kumiseksi, mikä on mielestäni kaikkea muuta kuin houkuttelevaa. Päätinkin siis kokeilla tehdä juustokakun ilman liivatetta - meni se sitten syteen tai saveen (en muuten ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota sanontaa).

Olin melkein satavarma, että kakku lösähtää pöydälle irrotettuani irtopohjavuoan reunat, mutta ei se mihinkään lösähtänyt! Kasassa pysyi ilman minkäänlaista ongelmaa! Maku oli myös huomattavissa määrin parempi ilman liivatetta, sillä kakun silkinpehmeä koostumus suorastaan suli suuhun. Eli siis unohtakaa ne liivatteet, juustokakkua voi todistettavasti tehdä ilmankin!

JUUSTOKAKKU 

(ILMAN LIIVATETTA)

noin 8 kpl Digestive-keksejä

50 g voisulaa

2 dl kuohukermaa

300 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

yhden sitruunan mehu

Aseta 18-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Murskaa keksit pieniksi paloiksi ja lisää voisula niiden joukkoon. Levitä seos tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Vatkaa ainekset kevyesti sekaisin.

Purista koko sitruunan mehu täytteen sekaan ja lisää sokeria oman makusi mukaan. (Itse pidän enemmän kirpeästä, joten lisäsin sokeria melko vähän.)

Kaada täyte pohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla.

Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Ensi kerralla meneekin sitten testiin se uunituore lakritsituorejuusto! Koska laku on niin superhyvää, on myös lakritsijuustokakun pakko olla aivan huippua!

MEIKKIVOIDETESTISTÄ

Minulla on todella ärsyttävä iho. Vaikken ole ikinä sen kummemmin kärsinyt näppylöistä, asettaa pintakuiva sekaiho kuitenkin omat haasteensa - etenkin meikattuna. T-alueeni rasvoittuu siis helposti, mutta puuterin lisääminen korostaa ihon pintakuivuutta vielä entisestään ja saa meikin näyttämään todella epäsiistiltä. Kaiken lisäksi ihoni on nyt keksinyt uuden "jännän" tempun: välillä nenäni alueelle on melkein mahdotonta levittää meikkiä, sillä se ei jostain syystä tartu ihoon. Meikki siis yksinkertaisesti vain liukuu pois. Olen kysynyt parilta maskeeraaja-ystävältäni apua tähän ongelmaan, mutta hekään eivät olleet täysin varmoja miksi ihoni käyttäytyy niin. Tai saati sitten mistä löytäisin edes apua tuohon ongelmaan... Eli siis help wanted!

Ärsyttävästä ihostani johtuen päätin penkoa kaappini läpi ja pistää testiin kaikki sieltä löytyneet meikkivoiteet. Jotenkin niitä on taas kertynyt, sillä täydellisen meikkivoiteen löytäminen tuntuu lähestulkoon mahdottomalta. Tästä onkin jo muodostunut todellinen ikuisuusongelma...

MAYBELLINE

FIT ME!

Edullisesta hinnastaan huolimatta tämä meikkivoide yllätti minut positiivisesti! Peittävyys on mielestäni hyvä ja tuote jättää iholle kauniin pinnan. Tosin miinuksena minun täytyy taas mainita se, että en aivan löytänyt itselleni sopivaa sävyä. Liian vaalea väri saa minut näyttämään ruumiilta, eikä liian tummakaan ymmärrettävistä syistä ole yhtään sen parempi vaihtoehto - etenkin kun ihoni on luonnostaan hyvin vaalea.

4/5

MAKEUP STORE
MATTE FOUNDATION

Vaikka tämä meikkivoide jättää iholle ihanan samettimaisen pinnan, ei se kuitenkaan peitä täydellisesti ihoni värieroja. Punakkuus siis kuultaa läpi, vaikka voidetta levittäisikin ongelmakohtiin hiukan paksummin. Peittävyys saisikin siis olla suurempi, etenkin näin talviaikaan. Myös tämän meikkituotteen kanssa oli pieniä sävyongelmia, sillä tämäkin väri jättää ihoni hiukan kalvakaksi. Plussaa kuitenkin tyylikkäästä pakkauksesta (kyllä,  myös sillä on merkitystä)!

3/5

bareMINERALS
ORIGINAL FOUNDATION

Tätä meikkivoidetta hypetettiin yhdessä vaiheessa aika paljonkin, mutta ainakaan minä en ole saanut selville hypetyksen syytä. Minulla ei omasta mielestäni ole mitenkään erityisen kraaterimaiset ihohuokoset, mutta tämä meikkivoide saa ne näyttämään suorastaan jättimäisiltä - etenkin t-alueella. Voin siis käyttää tätä meikkipuuteria ainoastaan, jos levitän t-alueelleni ensin jotain muuta meikkivoidetta.

Huom! Jos joku muukin kärsii itseni tapaan kirjavista käsivarsista, on tämä tuote aivan loistava niiden tasoittamiseen! Meikkivoiteen koostumus on peittävä ja tuote on helppo levittää isommallekin alueelle irtopuuterimaisen koostumuksensa vuoksi.

2/5

RIMMEL
LASTING FINISH

Tämä meikkivoide on ihanan peittävä ja jättää ihon todella tasaisen väriseksi! Myös sävy tuntuu olevan hyvin lähellä omaa ihonväriäni. Miinusta tuote saa kuitenkin todella rumasta ja halvan näköisestä pakkauksesta sekä hyvin epäkäytännöllisestä suuaukosta, jossa ei ole lainkaan pumppua.

4/5

CLINIQUE

STAY-MATTE OIL-FREE MAKEUP

Tämä mattameikkivoide jättää iholle samettimaisen pinnan, jota ei ainakaan minun tapauksessani ollut tarpeellista edes puuteroida. Meikkivoide piti kuitenkin levittää melko rivakasti ja pieni alue kerrallaan, sillä se "jumahtaa" helposti. Peittävyys oli kuitenkin hyvä.

4/5

HALLOWEENISTA

Koska syksy on näin sateineen melko ankeaa aikaa, päätimme ystäväni kanssa keksiä piristykseksi jotain ihan erityisen hauskaa; huikeat Halloween-bileet! Ystäväpariskuntamme koti saikin siis kokea melkoisen muodonmuutoksen, sillä muutimme heidän talonsa synkäksi autiotaloksi. Peitimme muun muassa kaikki huonekalut valkoisilla lakanoilla sekä levitimme harsoa sekä hämähäkinseittejä ympäri asuntoa. Säästimme myös viimeisen parin kuukauden ajalta kaikki kuolleet kukat, jotka sopivatkin aivan täydellisesti teemaan.

Selvisimme siis bileistä melko pienellä budjetilla, sillä suurin osa autiotalon tavaroista oli joko omiamme tai askarreltavissa. Teimme esimerkiksi ruumiit sanomalehdillä täytetyistä jätesäkeistä ja ikkunoita peittävät "laudat" vanhasta pahvista. Lepakoita saimme roikkumaan kattoon kiinnitetystä isosta oksasta ja ahdistavat taulut luotiin netistä tulostetuilla ja kehystetyillä mustavalkokuvilla. Loppusilauksen autiotalolle antoi vielä kuivien lehtien sekä oksien sirottelu ympäri asuntoa. Valaistuksena toimi tietysti kymmenet kynttilät sekä lyhdyt ja taustalla soi ahdistavan pelottava musiikki (kuunnelkaapa esimerkiksi tämä).

Päätimme kuitenkin viedä bileet vielä astetta pidemmälle ja luoda sen yhteyteen kokonaisen murhamysteerin. Kaikille osallistujille luotiin jo etukäteen uusi identiteetti taustatarinoineen ja heille annettiin ratkaistavaksi "paikallisen pormestarin" erittäin raaka murha, jonka tapahtumat sijoittuivat luonnollisesti juuri autiotaloon.  Jokainen vieras liittyi jollakin tavalla pormestariin ja oikein asetetut kysymykset muille hahmoille johdattivat heidät lopulta murhaajan jäljille.

Vaikka mysteeri osoittautuikin erittäin vaikeaksi suunniteltavaksi 20:lle henkilölle (lue: pari perheriitaa + mahdollinen aivohalvaus), taisi se kuitenkin loppujen lopuksi onnistua ihan loistavasti! Parin tunnin intensiivisen salapoliisityön jälkeen murhaaja (sekä motiivi) vihdoin selvisi ja kilpailun voittaja palkittiin "ruhtinaallisesti" (lue: unohdin palkinnon kotiin).

Järjestimme bileet nyyttärimeiningillä ja vieraat toivatkin mukanaan toinen toistaan karmivampia (noin niin kuin ulkonäöllisesti) herkkuja! Itse leivoin juhliin "hämähäkinseitillä" koristellun paholaisen suklaakakun, jonka reseptin lupaan laittaa blogiin myöhemmin. Vaikka en mikään suurin suklaan ystävä olekaan, tuo kakku on aivan järjettömän hyvää ja suorastaan sulaa suuhun! Tai no siis ainakin silloin, kun en onnistu mokaamaan sitä jotenkin...

Vaikka se bileiden ankein osuus - eli suursiivous - on vielä edessä, olivat juhlat kyllä ehdottomasti sen arvoiset. Kiitos vielä huikeasta panostuksesta myös kaikille vieraille, joiden naamiasasut olivat toinen toistaan kekseliäämpiä! Tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne!

PIPARKAKKUTAIKINASTA

Koska Kuopiossa on jo satanut lunta, olen mielestäni ihan täysin oikeutettu leipomaan piparkakkutaikinaa. Kaikki merkit vain yksinkertaisesti viittaavat siihen, että nyt on aika aloittaa sellainen alustava joulusekoaminen! Ohjeen taikinaan kävin nappaamassa Kinuskikissan sivuilta, kuten aiempinakin vuosina. En edes rehellisesti sanottuna tiedä kuinka paljon taikinaresepteissä voi olla eroja, mutta tuo kyseinen ohje on toiminut ainakin minulla enemmän kuin hyvin!

Tässä minun piparinteossani on vain yksi erittäin typerä seikka; minä en tykkää pipareista, joten en myöskään ikinä paista taikinaa. Tasan ainoat poikkeukset piparinsyöntiini ovat Annasin ohuen ohuet piparit sekä tietysti ne Stockmannin käsintehdyt (erityisen hyviä dipattuna Baileys´iin)! Teen siis piparitaikinan ihan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että se pelkkä taikina on niin järjettömän hyvää! Laitan siitä siis osan pakastimeen ja osan jääkaappiin, josta käyn aina silloin tällöin närppimässä paloja.

Tällä kertaa satuimme kuitenkin pitämään ystäväni kanssa samana päivänä leffaillan, joten paistoin muutaman piparin ihan vain sen vuoksi, että niistä tulee hyvä tuoksu. Ja kyllä, olen nyt valmis vastaanottamaan "Vuoden dorkin ihminen 2016"-pokaalini.