HEIPAT JOULULLE

Haikein mielin on tullut jälleen aika palata "normaaliin" arkeen ja luopua joulukuusesta sekä sen ihanista koristeista. Vaikka kuusi oli meillä pystyssä jo Halloweenina, tuntui siitä luopuminen silti vähän surkealta - joulunalusaika kun on ehdottomasti vuoden kivointa aikaa. Onneksi sentään saimme  lunta piristämään tätä pimeää ankeutta. Nyt kyllä huomaa miten ne pienetkin työpyrähdykset aurinkoon ovat auttaneet merkittävästi jaksamisessa. Tänä talvena noita pyrähdyksiä on ollut sattuneesta syystä pyöreät nolla, joka tuntuu selkeästi alavireytenä sekä yleisenä saamattomuutena. Voisiko kaikki jo pikkuhiljaa palata ennalleen?

DEAR 2021 - PLEASE DON'T SUCK

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Minulla on vahva usko siitä, ettei vuosi 2021 enää voi olla p*skempi kuin edeltäjänsä, joten posin kautta tähän vuoteen! Joulu meni meillä todella rauhallisissa merkeissä. Aamu alkoi riisipuurolla, joka on kyllä aina yhtä hyvää! Sen jälkeen katseltiin Joulupukin kuumaa linjaa sekä muita ihania jouluohjelmia. Jouluaatto on meillä siis pääosin vain rentoa yhdessäoloa - sekä tietysti syömistä.

Emme kuitenkaan tänäkään vuonna jaksaneet stressailla jouluruoista, vaan luotimme Saarioisten äitien tekemiin laatikoihin. En näe mitään syytä alkaa kokkailemaan niitä itse, kun kaupan versiotkin ovat niin hyviä. Kinkun toki paistoimme, sillä se kuuluu ehdottomiin joululemppareihini. Kinkku on mielestäni parhaimmillaan ylikypsänä ja ihanan murevana, joten sillä mentiin tänäkin vuonna.

Jos jotain hyvää pitää keksiä tästä poikkeuksellisen ankeasta koronavuodesta, niin ainakin se on pelkkää plussaa, että sain viettää joulun kotona! Lentotyössä se asia ei ole koskaan itsestäänselvyys, sillä koneet ovat ilmassa vuoden jokaisena päivänä. Muilla pyhillä ei ole koskaan ollut minulle niin suurta merkitystä, mutta joulun sitä toivoisi aina voivan viettää ihan rauhassa kotosalla.

JOULUFIILISTÄ ETSIMÄSSÄ

Tänä vuonna joulunaika on ollut melkein yhtä ankea, kuin vuosi 2020 noin kokonaisuudessaan. Lumesta ei ole tietoakaan, vaan vettä sataa taivaan täydeltä. Kaikki ihanat jouluperinteet Kauneimmista joululauluista aina Tuomaanmarkkinoihin on peruttu. Kaiken huipuksi ketään ei saisi nähdä eikä oikein missään käydäkään. En siis yhtään ihmettele, jos joulufiilikseen on ollut tänä vuonna hieman vaikeampi päästä.

Olen kaikesta huolimatta yrittänyt päästä joulufiilikseen ja tietoisesti sivuuttanut kaikki mediasta pursuvat huonot uutiset. Yksi varma tapa päästä jouluiseen tunnelmaan on hyväntekeväisyys. Siitä tulee väkisinkin aina hyvä mieli, sillä joulun tärkein sanoma on toisten auttaminen. Se onkin täydellinen lääke kaikkea tätä shaibaa vastaan, eikä siihen välttämättä tarvitse edes rahaa. Olemme  mieheni kanssa olleet auttelemassa Pet Rescue Finlandia jo pidempään, mutta joulukuun alkupuolella pääsimme pitkästä aikaa luovuttamaan Liettuasta saapuneita kodittomia koiria heidän uusille perheilleen. Olen pitänyt yhteyttä osaan perheistä ja saanut ilokseni kuulla, kuinka muun muassa aroista ja pelokkaista hauveleista on kuoriunut kainaloon käpertyviä karvapalloja, jotka rakastavat rapsutuksia! Ihan parasta!

Ja vaikka olen ollut suurimman osan tästä vuodesta lomautettuna, halusimme myös auttaa jotain vielä vaikeammassa tilanteessa olevaa perhettä. Liityin Facebookissa "Apua vähävaraisten lemmikeille"- ryhmään ja pääsin sitä kautta auttamaan erään Pohjois-Suomessa asuvan perheen lemmikkejä. Tilasin heidän lähikauppaansa ison kasan koiran- sekä kissanruokaa sekä erilaisia herkkuja, joten nyt heillekin on luvassa jotakin hyvää jouluna. <3

AAMUKAHVI JOULUISELLA TWISTILLÄ

Minä olen aina syönyt piparini mielummin taikinana, joten en ole koskaan ollut mikään joulupiparien ylin ystävä. Rakastan kuitenkin niiden tuomaa tuoksua ja sen lisäksi pipareista saa mitä söpömpiä koristeita! Tällä kertaa leivoin kahvimukin somisteeksi sopivia pipareita, jotka ovat maailman helpoimpia tehdä ja silti aivan supersuloisia.

Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, voi skipata koko leipomisvaiheen ja koristella valmiita pipareita. Koristeltujen pipareiden lisäksi tarvitset karkkitankoja, joiden avulla joulupiparit roikkuvat nätisti mukin reunassa. Löysin sattumalta Prismasta Mini Candy Cane- paketin, joka sopi tähän tarkoitukseen aivan täydellisesti. "Liimasin" tangon piparin toiselle puolelle valmiilla sokerikuorrutteella ja annoin kuivua yön yli. Kun piparit säilöö kannellisessa astiassa, ne säilyvät hyvänä esimerkiksi yllätysvieraiden varalta.

PARAS AIKA VUODESTA

Niin kuin olen aiemminkin maininnut, olen tänä vuonna aloittanut joulukoristelut jo ennätyksellisen aikaisin. Meillä on aina ennen ollut aito kuusi, mutta tänä vuonna se ei olisi aikaisesta joulun aloituksesta johtuen oikein toiminut. Googlailtuani aikani tulin siihen tulokseen, että Triumph Tree Forest Frosted olisi meille paras valinta. Vaikka kuusi ei ollut kaikista edullisin vaihtoehto, oli se kehuttu aivan maasta taivaisiin muun muassa useissa eri blogeissa. Ja on minun kyllä pakko myöntää, että muovikuusessa on ehdottomasti ne omat puolensa! Vaikka aidon kuusen tuoksua ei voita mikään, olen hyvin kiitollinen jo näin etukäteen, että se perinteinen neulasshow jää meiltä tänä vuonna välistä.

Vaikka jouluaatossa on aina oma taikansa, tämä joulun odottaminen on melkeinpä sitä parasta aikaa. Olen siitä ehkä poikkeuksellinen ihminen, että viihdyn tähän aikaan vuodesta ihan erityisen hyvin kaupoissa sekä kauppakeskuksissa. Kaikkialla soivat joululaulut sekä kimmeltävät koristeet tuovat minulle sitä ihanaa joulun tunnelmaa - ympärillä pyörivistä stressaantuneista ihmisistä huolimatta. Toki näinä tautisina aikoina kaikki "kaupassa hengailut" yrittää rajata aika minimiin, mutta kyllä sen joulufiiliksen saa jo ihan käymällä lähi- Prismassakin.

SYÖTÄVÄ EIFFEL-TORNI

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tulee huomaamattaan ladeltua kaikki tietämänsä kirosanat piparkakkutaloa askarrellessa. Ihan viimeistään ne ärräpäät lentelevät aina siinä vaiheessa, kun taloa yritetään koota mahdollisimman nopeasti tulikuuman sokerin avulla. Kaikista varatoimista huolimatta onnistun joka ikinen vuosi polttamaan joko omani tai mieheni kädet, toisinaan jopa molempien. Piparkakkutaloriita on meille siis jo yhtä perinteinen kuin Kauneimmissa joululauluissa käynti - se vain kuuluu jouluun.

Tänä vuonna päätimme vielä mennä sieltä missä aita on korkeimmillaan ja väkertää syötävän Eiffel-tornin. Bongasin vuosi sitten Sannan version tuosta kyseisestä tornista ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Päätin siis mahdollisen avioeron uhallakin, että meidän kotiamme tulee tänä jouluna koristamaan piparinen Eiffel-torni.

Koska en itse omaa minkäänlaisia matemaattisia tai arkkitehtuurisia taitoja, sai mieheni tänä(kin) vuonna piirtää piparkakkutornin kaavat. Käytimme A4-kokoista paperia ihan kokonaisuudessaan, jolloin tornista tuli juuri sopivan kokoinen.

Koristeluun suosittelen käyttämään omatekoista sokerikuorrutetta, jota voi pursottaa vaikka pakastepussista. Vaikka kaupan kuorrute pysyykin kuivuttuaan valkoisempana kuin itse tehty, pystyy pakastepussiin tehtävän reiän kokoon vaikuttamaan helpommin - tällä kertaa mitä pienempi, sen parempi. Virheitä tosin tulee oli reikä sitten minkä kokoinen tahansa, mutta ne pystyy korjaamaan helposti hammastikun avulla. Ja vaikka tornin askartelemiseen kuluikin melko runsaasti aikaa sekä hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoinen!

KUN JOULU TULI AIKAISIN

Koska vuosi 2020 on ollut kaikkinensa niin uskomattoman ankea, päätin aloittaa jouluvalmistelut ennätyksellisen aikaisin. Tänä pimeyden ja masennuksen kulta-aikana kaikki keinot ovat sallittuja, joten meillä on ollut joulukuusi sekä muut jouluhärpäkkeet jo halloweenista (mieheni vastusteluista huolimatta). Joulu on aina ollut lempiaikaani, joten miksi ihmeessä en fiilistelisi sitä hieman normaalia pidempään? Näin lomautettuna minulla on sitä paitsi ollut reilusti aikaa laittaa kotia joulukuntoon, joten tämä pieni "projekti" on toiminut erinomaisesti myös terapeuttisesta näkökulmasta. Bring it on joulu, täällä ollaan jo valmiita!

TYTTÖJEN LEIPOMISPÄIVÄ

Kummityttömme oli minulla muutama päivä sitten hoidossa ja päätin jo hyvissä ajoin, että sinä päivänä me teemme tyttöjen kesken joulupipareita. Leipominen ei varsinaisesti kuulu Mimin vanhempien vahvuuksiin, joten päätin napata sen pallon itselleni ja tutustuttaa Mimsselin leipomisen saloihin. Rehellisesti sanottuna leipominen 1-vuotiaan kanssa oli melko hermoja raastavaa (etenkin kun karppisokerista valmistamani piparitaikina epäonnistui, eikä meinannut millään pysyä kasassa), mutta saimme me lopulta aikaiseksi edes muutaman valmiin piparin! Ja koko homman pointti oli muutenkin se yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen, eli lopputuloksella ei oikeastaan ollut edes mitään merkitystä. Tästä tulee siis ehdottomasti meidän oma jouluperinteemme. <3

VIIME AIKOJEN PROS & CONS

+ Pääsin toissaviikolla käymään työmatkalla Los Angelesissa ja vaikka reissu koostuikin melko pitkälti road tripistä Grand Canyonille sekä Las Vegasiin, ehdin viettää hieman aikaa myös Losissa. Minun suunnitelmissani oli käydä jouluostoksilla söpössä Century Cityssä, mutta suureksi yllätyksekseni en ostanut tuolta reissulta melkeinpä yhtään mitään! Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättimäinen harppaus tälle shoppailuaddiktille (etenkin aina Jenkki-reissuilla)!

+  En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään käydä Yhdysvalloissa erityisesti aina juuri ennen joulua. Vaikka Los Angelesin aurinkoinen sää ei nyt oikein siivittänytkään joulufiilikseen, kaikkialla soivat joululaulut sekä ihanat joulukoristeet saivat siltikin aikaan kivan joulutunnelman.

Kuvat Century Citystä.

- Vaikka tykkään todella paljon käydä työmatkoilla Jenkeissä, niiden jälkeinen jet lag on aina ihan järkyttävä. Olen ollut tuon kuuden päivän reissun jälkeen niin hirvittävässä koomassa, että lähes kaikki paitsi sängyssä makoilu on tuntunut todella haasteelliselta. Tämä krooninen väsymys onkin selkeästi lentoemännän työn suurimpia varjopuolia.

- Instakuvistani sekä -stooreistani on varmaan voinut jo päätelläkin, että olen jo jonkin aikaa sitten heittänyt hyvästit "semiketo"- kuurilleni. Onneksi elämä hiukan normalisoituu taas vuodenvaihteen jälkeen, jolloin on aika yrittää uudestaan.

- Minun oli tarkoitus tehdä naapureillemme jouluyllärinä kotitekoista piparifudgea, mutta jotakin meni pahasti pieleen ja "wannabe-fudge" päätyi lopulta suoraan roskikseen. Vaikka tykkään kovasti leipomisesta, epäonnistumisten määrä ei valitettavasti ole vuosien saatossa ainakaan laskenut. No, ensi vuonna taas uusi yritys.

PIPARI-PUOLUKKAVAAHTO

Meillä on jo useiden vuosien ajan ollut jouluna sama jälkiruoka, joten tietysti pidättäydyimme tuossa erittäin hyväksi havaitussa vaihtoehdossa myös tänäkin jouluna. Internetin syövereistä löytämäni Valion pipari-puolukkavaahdon resepti sopii aivan täydellisesti jouluun, sillä se on ruokaähkyn jälkeen kevyt sekä raikas jälkkäri. Kaiken lisäksi vaahto on todella helppo ja nopea tehdä, joten se ei ainakaan aiheuta jouluun lisästressiä - tämä jälkiruoka kun ei vain voi epäonnistua.

Jälkiruoasta saa näyttävän, kun sen tarjoilee esimerkiksi korkeista drinkkilaseista ja koristelee piparimurulla, jäisillä puolukoilla sekä rosmariininoksilla. Vaikka olen edelleen melkoisen vahva epäonnistuja mitä leipomiseen tulee (kämmäsin esimerkiksi juuri naapureille joululahjaksi tarkoitetut kotitekoiset fudget), tämä jälkiruoka minulla on onnistunut joka ikinen kerta. Kokeilkaa kokeilkaa!

JOULU 2019

Olen aina ollut jouluihminen, joten "oikeaa joulua" ei vain tule, jollei sitä saa viettää kotimaassa. Onneksi siis sain viettää joulun vapaalla ja rentoutua ihan vain kotosalla. Meidän joulumme ovat oikeastaan aina samanlaisia ja se sopii minulle erittäin hyvin. Jouluaattoaamu alkaa aamupuurolla sekä ihanilla jouluisilla lastenohjelmilla. Iltapäivällä aletaan yhdessä valmistella jouluateriaa, joka syödään siinä vaiheessa kun kaikkien vatsat alkavat kurista. Ruoan jälkeen on aika käydä lahjojen kimppuun, jotka avataan rauhallisesti yksitellen. Lapsuuden lahjakaaos on siis onneksi jäänyt jo taaksepäin, sillä silloin lahjojen avaaminen oli isolla porukalla melkeinpä nopeuskilpailu. Myös lahjojen määrä on tippunut radikaalisti, nykyään muistamme toisiamme vain yhdellä tai kahdella varmasti mieluisalla paketilla.

Lahjojen avaamisen jälkeen katsomme telkkarista Samu Sirkan joulutervehdyksen sekä pelaamme kynttilänvalossa lautapelejä. Jouluaatolle ei siis tarvitse olla mitään sen kummempaa "ohjelmaa", vaan rauhallinen yhdessäolo riittää.

Tosin Jutin jouluaatto ei sujunut aivan niin rauhallisissa merkeissä, sillä toinen ei olisi millään jaksanut odottaa lahjojen avaamista. Jutille oli varattu kuusen alle oma joulusukka, joka tuoksui hänen nenäänsä niin hyvältä, että sitä piti käydä vähän väliä nuuskuttelemassa. Lopulta haistelukaan ei enää riittänyt, vaan toinen pisti pystyyn kunnon kiukuttelukohtauksen, jotta lahjojen avaamiseen laitettaisiin hiukan vauhtia.

IHANAA JOULUA!

Blogissa on ollut "pienen" reissuväsymyksen takia hiljaiseloa ja nyt on taas aika rauhoittua perheen parissa joulun viettoon. Halusin kuitenkin tulla tänne vielä toivottamaan teille kaikille oikein ihanaa sekä rauhallista joulua! <3

JOULUN PROS

+ Näin pyhien alla päätin keskittyä negatiivisuuden sekä stressaamisen sijasta niihin joulun tuomiin positiivisiin asioihin. Minusta parasta joulussa onkin juuri sen odottaminen. Joulukuussa on maailman ihaninta katsella joululeffoja kynttilänvalossa sekä napostella omatekoista piparkakkutaikinaa. Jo vuosia suosikkielokuviani ovat olleet "Holiday", "Yksin kotona"- elokuvat sekä "Joulupukki ja noitarumpu". Ja vaikken yleensä ole kotimaisten elokuvien ylin ystävä, myös "Joulutarina" on nyt päässyt suosikkieni listalle. Tarina Joulupukin nuoruudesta sekä elokuvan upeat talviset maisemat tuovat katsojalle varmasti jouluisan tunnelman!

+ Olen aina tykännyt ostella lahjoja läheisilleni, sillä antaminen sekä toisten ajatteleminen on yksi joulun parhaita puolia. Mieheni tosin kieltää minua joka vuosi ostamasta itselleen lahjoja, mutta jätän sen huomioimatta tänäkin jouluna. Vältämme kuitenkin turhan krääsän ostamista, joten meillä onkin tapana panostaa määrän sijasta laatuun. Halpamuodin sijasta ostammekin mielummin vaikka lämpimän kashmirneuleen tai silkkisen pyjaman. Ennemmin siis yksi mieluisa lahja, kuin kymmenen vähän sinnepäin.

+ Leipominen on aina kuulunut minun jouluuni, sillä se saa aikaan ihanan joulufiiliksen. Yritän joka joulu kokeilla erilaisia reseptejä, joten katsotaan mitä kivaa keksin meille tänä vuonna. Jouluruoka sen sijaan ei ole ikinä ollut oikein minun juttuni, joten ostammekin suurimman osan ruoista valmiina. Kinkku sekä karjalanpaisti meillä tosin valmistetaan aina itse ja ne kuuluvatkin minun joulun suosikkeihini. Olen viime aikoina lämmenyt myös Saarioisten äitien tekemälle perunalaatikolle, joka sopii täydellisesti yhteen hieman ylikypsän kinkun kanssa. Sitä tulee siis löytymään meidän joulupöydästämme myös tänäkin vuonna.

PIPARKAKKUKAUPUNKI

Miedän perheemme jouluperinteisiin kuuluu hyvin vahvasti piparkakkutalon tekeminen. Tosin tuon syötävän talon askarteleminen on aina kaikkea muuta kuin rauhallista sekä tunnelmallista, sillä pikkutarkka työ sekä kirvelevät palovammat saavat minut aina hermoromahduksen partaalle. Tänä vuonna ylitin itseni kuitenkin aivan täysin, sillä vaikka väkersin piparkakkutaloani noin yhdeksän tunnin ajan, emme saaneet (tai siis minä en saanut) aikaiseksi yhtäkään perheriitaa! Jei!

Tänä jouluna halusin kokeilla jotain hiukan erilaista sen perinteisen piparkakkutalon sijaan. Kovin kunnianhimoinen tavoite ei kuitenkaan voinut olla, sillä valitettavasti taitoni (sekä hermoni) ovat suhteellisen rajalliset. Bongasin Liemessä- Instatilin sivuilta ihanan piparkakkukaupungin, josta päätin kokeilla tehdä oman versioni. Koska olen aina tykännyt tiilestä, kaupunkini taloihin piti ehdottomasti väkertää tiiliseinät. 

Vaikka newyorkmaiset tiilitalot kuulostivatkin teoriassa todella hyvältä idealta, oli sen toteuttaminen käytännössä hyvin työlästä. Luonnostelin ensin lyijykynällä kaikki kuviot piparialustalle ja aloin vasta sitten kunnolla hommiin. Tiilten askarteleminen olikin loppupeleissä niin pikkutarkkaa työtä, että jouduin vetelemään viivat hammastikun avulla. Vaikka lopputulos näyttääkin aika söpöltä, taidan joka tapauksessa valita ensi vuonna jonkin hiukan yksinkertaisemman version piparitalosta...

LÄHESTYVÄ JOULU

Minun on ollut tänä vuonna hiukan vaikea päästä joulufiilikseen, enkä ymmärrä mistä kummasta tämä oikein johtuu. Olen aina ollut pohjiani myöten jouluihminen ja yleensä fiilistellyt "lähestyviä" pyhiä jo lokakuussa. Tällä hetkellä joulukuu näkyy meillä ainoastaan parina amarylliksena sekä hyasinttina - kuinka säälittävää. Huomenna tartunkin itseäni niskasta kiinni, laitan jouluradion soimaan ja alan askarrella piparkakkutaloa.

Erityisesti tähän aikaan vuodesta sitä kuitenkin myös muistaa, ettei kaikilla ole asiat niin hyvin kuin itsellä. Joulu voi aiheuttaa joillekin ilon sijasta ahdistusta sekä yksinäisyyttä. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta edes jouluruokiin - paketeista nyt puhumattakaan. Liityin Facebookissa "Apua vähävaraisille Uusimaa"- ryhmään, jonka kautta pääsemme nyt auttamaan erästä nuorta yksinhuoltajaäitiä sekä hänen 4-vuotiasta tytärtään. Äiti toivoi apua jouluruokien hankinnassa, joten viemme hänelle ison kassin ruokaa sekä yllätyksenä myös pienet joulupaketit. Lisäksi teemme pienen lahjoituksen Pet Rescue Finlandille, jolle olen toiminut vapaaehtoisena someapuna nyt jo jonkin aikaa. Kodittomat koirat saavat minun sydämeni särkymään, joten kaikki apu tulee varmasti tarpeeseen. Joulu onkin minulle ennen kaikkea antamisen aikaa, ja sillä jos jollain pääsee siihen oikeaan joulun tunnelmaan. <3