MAKEIMMASTA REISSUSTA I K I N Ä

Tätä on odotettu! Nyt on vihdoinkin tullut aika karata Suomesta ja suunnata nenä kohti Singaporea, Uutta-Seelantia, Australiaa sekä Malesiaa! Matkalla on siis tarkoitus olla melko pitkään, sillä tuonne asti ei paljon viikon takia kannata lähteä... Pitkissä reissuissa on kuitenkin toki myös riskinsä, joten voi olla että matkaan mahtuu aikaeroväsymyksestä sekä nälkäkiukusta johtuen myös muutama avoero (vähän niin kuin avioero, mutta ei kuitenkaan). Tavoite on kuitenkin tulla samalla lentokoneella takaisin...

Mutta entäs Juti?? Pienestä vastalauseesta huolimatta (=kova yritys änkeä mukaan) Juti jää täysihoitoon Mama Linnan luokse. Mama ansaitseekin tuosta hyvästä vähintäänkin "Vuoden Äiti 2016"-palkinnon! Onneksi Joulupukki kuulemani mukaan muistaa Mama Linnaa tänä vuonna ihan erityisen kivalla lahjalla, joten se palkintopuolikin on aika hyvin checked! Kiitos vielä tuhannesti jo näin etukäteen, olet ihan super!

P.s. Koska reissu on sen verran pitkä, päivitän matkakuulumisia aina tilaisuuden tullen pitkin reissua. Matkaa voi seurata myös Instagramistani, jota lupaan päivittää vieläkin ahkerammin! Palataan siis pian asiaan - tosin hiukan aurinkoisemmista maisemista!

VILNAN KOIRATARHASTA

Kävin marraskuussa työmatkalla Liettuassa ja se syy tuohon reissuun oli Pet Rescue Finland. Erittäin koirarakkaana ihmisenä niiden väkivaltainen kohtelu ja julma hylkääminen on jotain sellaista, mitä en vain voi ikinä ymmärtää. Se vain yksinkertaisesti särkee sydämen. Vaikka maailmassa on niin järjetön määrä pahuutta, onneksi sieltä löytyy jotain hyvääkin. Tämä kyseinen hyväntekeväisyysjärjestö on siis ollut toiminnassa vasta vuoden, mutta sen kautta on löytänyt uuden kodin Suomesta jo lähes 70 koditonta tai kaltoin kohdeltua koiraa! Ihan mieletön saavutus!

Koirat saivat tuliaisiksi ison säkin ruokaa.

Tiesin jo etukäteen, että vierailusta koiratarhalla tulee hyvin tunteellinen - ja niinhän siinä sitten kävi. Vaikka koirista pidetäänkin tarhalla hyvää huolta ja niitä ulkoilutetaan sekä rapsutellaan päivittäin, joutuvat ne kuitenkin elämään hyvin rajallisissa tiloissa. Myös kauhutarinoita koirien pahoinpitelyistä sekä hylkäämisistä oli suorastaan järkyttävää kuunnella.

Ensimmäiset kyyneleet vierähtivät kuitenkin poskelle nähdessäni kolmijalkaisen Akelan. Vaikka isot koirat voivat joskus olla mielestäni hiukan pelottavia, Akela oli ihan kaikkea muuta. Kukaan tarhalla ei tiennyt mitä kauheuksia Akela oli saanut kokea menettäessään jalkansa, mutta rankasta menneisyydestään huolimatta se on ehkä maailman kiltein sekä herttaisin koira! Jos joku siellä siis miettii koiran hankkimista, muistakaa tämä ihana!

Akela tykkäsi kovasti rapsutuksista.

Miten joku voi hylätä tällaisen söpöliinin?!?

Heräsikö halu auttaa? Pet Rescue Finland ei ole vielä ehtinyt saamaan rahankeräyslupaa, mutta heitä voi halutessaan auttaa monella muullakin tavalla! Järjestö ottaa oikein mielellään vastaan koiranruoka- sekä tavaralahjoituksia. Heille voi siis viedä esimerkiksi lasten leluja, pelejä sekä erilaisia kodin tavaroita, jotka he myyvät eteenpäin kirpputorilla. Ja jos sinulla ei ole mahdollisuutta toimittaa lahjoituksia järjestön keräyspisteeseen (Suomen Tanssitarvike Oy, Aleksis Kiven katu 32-34, Helsinki), he voivat tarvittaessa noutaa ne vaikka kotoa (pääkaupunkiseutu). Kirpparimyynnistä saadut varat käytetään muun muassa eläinten leikkauksiin sekä lääkkeisiin.

Lisäksi erityishuomio kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat ystävät, tutut sekä tuntemattomat! Järjestöllä on iso pula niin sanotuista kotihotelleista! Tarhojen ollessa täysiä koiria tuodaan Suomeen, vaikkei niille vielä olisi löytynytkään kotia. Tuollaisissa tilanteissa olisi todella iso apu saada sijoitettua koira hetkeksi kotihotelliin. Joskus eläimestä huolehtiminen voi kestää ainoastaan muutaman päivän, joskus pari kuukautta. Siitä olisi kuitenkin ihan suunnaton apu!

Ota rohkeasti yhteyttä!

Puh:  040 571 8196

Email: PetRescueFin@gmail.com

Facebook: https://www.facebook.com/PetRescueFinland/?fref=ts

COMEBACKISTA

Täällä ollaan taas! Tai no on minulla edelleenkin käsi paketissa, mutta nyt saa hiljaiselo ja sohvalla makaaminen riittää. Mursin siis peukaloni ja se on nyt "aavistuksen" verran rajoittanut tekemisiä tässä viime aikoina. Luojan kiitos en sentään tarvitse apua vessareissuilla, mutta esimerkiksi hiusten laittamisen (niin kuin millään tavalla), rintsikoiden pukemisen sekä farkut noin kokonaisuudessaan olen saanut nyt suosiolla unohtaa.

Huonoina hetkinä (esimerkiksi erittäin haastavina suihkukäynteinä) olen onneksi voinut edes ajatella, että murtuminen tapahtui kuitenkin hyvän asian puolesta. Yritin siis estää erästä mummoa kaatumasta ja loppujen lopuksi kaaduimme molemmat vasemman käteni päälle ja peukaloni vääntyi väärään suuntaan. Mummolle ei kuitenkaan käynyt pehmeästä laskusta johtuen mitenkään (kiitos pizzalle, irtokarkeille sekä tuhansille wingsseille), joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai no ainakin melkein. Nämä seuraavat kuvat ovat kuitenkin siltä ajalta, kun olimme Helsingissä ja minulla oli vielä kaksi kättä...

Ei ole muuten tainnut mennä yhtäkään Helsingin reissua ilman käyntiä Friends&Brgrs:ssä. Vaikka osa hehkuttaakin nykyään Naughtya, hakkaavat F&B:n burgerit Naughtyn aivan triljoona nolla. Mutta nämä nyt ovat niitä makuasioita, joista ei kuulemma saa tapella...

Minun on myös ollut jo noin ikuisuuden tarkoitus käydä tarkastamassa Roobertin Herkku! Tai no onneksi en ole löytänyt paikkaa jo aiemmin, sillä olisin siinä tapauksessa huomattavasti köyhempi sekä omistaisin vähemmän hampaita. Mutta mikä ihana karkkikauppa! Olisin siis saanut kulutettua siellä pienen omaisuuden, ellei erittäin ankea poikaystäväni olisi taas ollut rajoittamassa minua! Tosin ehkä syy siihen hoputtamiseen olikin juuri se ajatus harvahampaisesta tyttöystävästä... Mene ja tiedä.

BLOGITAUOSTA

Blogi pitää (sattuneesta syystä) pienen tauon. Terveisin: Yksikätinen

KUVAUKSISTA

Kaikenlaiset kuvaukset ovat aina olleet mielestäni jotenkin ihan erityisen mielenkiintoisia ja niitä on todella hauska seurata! Pääsen enää vain valitettavan harvoin paikan päälle seuraamaan niitä, koska Kuopio ja jäätävä välimatka. Nyt satuin kuitenkin olemaan Helsingissä samaan aikaan, kun lehdellemme oli aikataulutettu joulukuvaukset - eli siis sinne!

No oikeasti minä menin kuvauksiin ihan vain siitä syystä, että pääsisin pitkästä aikaa istumaan Pukin polvelle. Eikä Pukki suinkaan pistänyt pahakseen, oikeastaan päinvastoin. Tämä Pukki alkoi itse asiassa jo vetää vertoja Billy Bob Thorntonin Bad Santalle... Mutta kuka se Joulupukki sitten olikaan...? Se selviää hiukan myöhemmin (vink vink: joulukuun Hymy).

Toki siitä tilanteesta piti saada myös valokuva, mutta lopputulos on niin järkyttävän hirveä, ettei se missään tapauksessa ole julkaisukelpoinen. Näinä hetkinä ärsyttääkin ihan erityisen paljon miksei voi vain olla sellainen ihminen, joka onnistuu aina kuvissa (ja kyllä, sellaisia on olemassa). Harkitsen siis vakavasti mallikurssia - ihan vain ja ainoastaan siitä syystä, että oppisin näyttämään kuvissa edes ihmiseltä.

VILNASTA

Viime viikonloppu kului siis mukavalla pikapyörähdyksellä Vilnassa. Hotelliksi valikoitui suosittelujen perusteella Radisson Blu Royal Astorija Hotel, jonka sijainti vanhankaupungin ytimessä oli aivan täydellinen. Vaikken yleensä niin välitäkään ketjuhotelleista, Astorija yllätti sekä kauniilla rakennuksellaan sekä täydellisellä aamupalallaan. Minun vaatimukseni aamupalan suhteen saa siis täytettyä tuorepuristetulla appelsiinimehulla, pekonilla, croissanteilla sekä tuoreilla hedelmillä. Niin ja tietysti skumpalla, koska Mimosa.

Vaikka Vilna olikin kaupunkina oikein kaunis kaikkine vanhoine rakennuksineen, voisin kuitenkin kuvitella, että paras vuodenaika vierailla kyseisessä paikassa olisi kesällä. Tosin melkein kaikki kaupungithan näyttävät tähän aikaan vuodesta melko alastomilta, etenkin jos sen kummempia joulukoristeita ei vielä ole havaittavissa. Pienet suloiset kujat ja lukemattomat ravintolat sekä kahvilat tekivät kuitenkin ainakin vanhastakaupungista kivan paikan pyöriä - paljon muualle ei sitten kerennytkään (koska työmatka).

Ne tälle matkalle asetetut "tavoitteet" saatiin kuitenkin täytettyä: Putiini-Trumppi-seinämaalaus, vanhakaupunki, Uzupiksen taiteilijakaupunginosa, Akropolis-ostoskeskus sekä tietysti paikalliset ruokakokeilut (joista erityismaininnan saa fried bread with garlic - ihan huippuhyvää!).

Runsaassa voissa sekä valkosipulissa paistetut leipäsiivut olivat aivan hullunhyviä!

Kuten jo ehkä arvata saattaa, ruoka ja juoma oli edullista. Ei ehkä ihan niin edullista, kuin olisin ajatellut, mutta kuitenkin selkeästi halvempaa kuin Suomessa (ison lasin viiniä sai esimerkiksi alle kolmella eurolla).

Kävimme myös paikallisen suosituksesta tarkastamassa La Boheme-ravintolan, joka paljastuikin todella kivaksi paikaksi. Ravintola oli kuin iso viinikellari ja sieltä löytyi myös muutama sänky missä makoilla viinin siemailun lomassa (kannattaa ilmeisesti varata etukäteen).  Miniloma olikin siis kaikin puolin hyvin tervetullut sekä onnistunut - jäätävästä ilmasta huolimatta!

Tästä ravintolasta löytyi ihan huikeat "fried bread with garlic"-alkupalat.

La Boheme-ravintola.

ERITTÄIN TYHMÄSTÄ ONGELMASTA

Minulla on yksi todella dorka ongelma. Tai no ei se oikeasti ole edes ongelma, vaan maailman tyhmin päähänpinttymä. Miettikääpä siis sellainen pimeä talvi-ilta; lunta tupruttaa hiljalleen ja asetut mukavasti sohvalle lämpimän peiton alle. Huonetta valaisee vain kynttilän pehmeä valo ja avaat pitkän päivän jälkeen Netflixin katsoaksesi upouuden jakson lempisarjastasi. Kaiken tämän kruunaa vielä kädessäsi oleva lasi hyvää punaviiniä... HEP! Tässä se ongelma! Minä en nimittäin tykkää punaviinistä ja se on ihan todella ärsyttävää! Se idyllinen mielikuva punaviinilasista tunnelmallisena iltana on kuitenkin niin vahva, että päätin ruveta harjoittelemaan punaviinistä tykkäämistä!

Niin kuin olen täällä aiemminkin maininnut, olen vahvasti valkoviinin ystävä. Merkillä, maalla tai rypäleellä ei ole minulle kuitenkaan mitään merkitystä, sillä en yksinkertaisesti huomaa viineissä mitään eroja. Sivistymätön juntti(ko)? Sovitaan vaikka niin. Itse olen kuitenkin huomannut siitä olevan enemmänkin hyötyä, sillä voin hyvillä mielin ostaa Alkosta vaikka sitä edullisinta kyykkyviiniä.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että punaviinissä makuerot ovat huomattavasti isommat. Niinpä siis marssinkin Alkoon ja pyysin myyjältä mahdollisimman "valkoviinimäistä" punaviiniä, koska en pidä ollenkaan punkun mausta. Myyjän ilme vaati pientä lisäselvitystä asiaan, mutta lopulta hän (ehkä) ymmärsi mitä ajan takaa. Se kyseinen viini - en todellakaan muista nimeä - ei kuitenkaan ollut edes aavistuksen verran hyvää, eli metsästys jatkuu.

Aivan vihoviimeinen keinoni on yrittää saada punaviini alas kokiksella blandattuna - niin karmealta kuin se monesta varmaan kuulostaakin. Mutta sillä tavalla minä itse asiassa myös opettelin juomaan valkoviiniä (tosin spritzerin muodossa), joten vahvat onnistumismahdollisuudet ovat vielä olemassa!

P.s. Nämä glögi-kuvat eivät nyt sinällään liity tähän asiaan millään tavalla, mutta juoman punainen väri toi vain taas mieleen suuren haluni punaviinistä tykkäämiseen.